Tässä on käsitelty hieman erilaisesta näkökulmasta meidän nykyisiä ongelmiamme. Esille nostetaan merkittävä tekijä, jota juuri ei ole muualla käsitelty. Tämä ongelma on osaltaan ollut vaikuttamassa pidemmän aikaa ja jatkuvasti pahentunut entisestään. Vastuu tästä on yllättäen tekijöiden ja toimijoiden lisäksi myös jokaisessa meissä, eli kaikissa kansalaisissa, sillä me emme ole hoitaneet tehtäviämme kunnolla, ja nyt niitämme satoa mitä olemme itse kylväneet. Ongelma on edustuksellisuus, eli miten meidän kaikkien asioita on hoitanut edustuksellisesti pieni taho, eikä kukaan ole pitkään aikaan hoitanut valvontaa tai kontrollia kunnolla. Tuo tehtävä olisi kuulunut meille kaikille.
Monissa kommenteissa ja kirjoituksissa nykyisistä ongelmista ja muutosta tarvitsevista asioista syytetään lähteestä riippuen muutamaa rikasta jotka omistavat lähes kaiken, suuria pankkeja, pankkiireita ja rahoitussektoria yleensä, suuria yrityksiä, lahjottuja politikkoja jotka saavat kampanjarahaa tai petaavat itselleen seuraavaa paikkaa tai ajavat vain itsensä tai etupiirinsä asiaa, tai sitten jotain salaseuraa tai järjestöä joka voi olla niin Bilderberg, CFR, Trilateraalinen komissio, Rooman klubi tai mikä muu tahansa ja monesti siihen liitetään vielä NWO. Kuitenkin harvemmin näkee kirjoituksia tai kommentteja, että syy olisi minussa tai sinussa tai meissä kaikissa kansalaisissa. Tai tarkemmin siinä, että meitä edustaa hyvin pieni joukko edustajia, jotka tekevät merkittäviä päätöksiä ja hoitavat vaikuttavia asioita, oli kyse sitten lainsäädännöstä, eläkevarojen hoidosta, ulkopolitiikasta, EU:sta, vapaakauppasopimuksista tai muista maiden välisiin suhteisiin liittyvistä asioista. Kyseessä on siis kansa ja edustajat, tai päämies ja agentti asetelmasta.
Yritystoimintaan liittyen erilaiset eläkerahastot eli ”me” olemme merkittäviä omistajia monissa yrityksissä, sekä kuluttajina meillä on suuri vaikutusvalta valinnanvapauden myötä vaikuttaa yritysten menestymiseen ja siten niiden toimintaan ja tekemiin valintoihin. Me emme ole hoitaneet tehtäväämme valvojina ja vaikuttajina riittävän hyvin, mikäli emme ole nykyiseen tilanteeseen tyytyväisiä. Katsottaessa nykyistä ilmapiiriä etenkin kotimaassa, niin meillä olisi vahva peiliin katsomisen paikka.
Yleisellä ja periaatteellisella tasolla ongelmia kansa ja edustaja, tai päämies ja agentti asetelmassa voi tulla asetetun tehtävän ja tavoitteen suhteen, valvonnan ja kontrollin suhteen, tai yleisen moraalikadon ns. moral hazard myötä. Eli mitkä ovat kansanedustajien, kuntapäättäjien, ministerien, Brysselin ja EU:n, eläkerahastojen, median ja toimittajien, yritysjohdon ja yritysten tehtävät, ketkä ja miten noita tehtävien suoritusta ja muuta tekemistä valvoo ja kontrolloi. Mikä on moraalin taso ja tila läpi koko ketjun? Ovatko asiat hallinnassa vai hallitseeko asiat päättäjiä tai valvojia?
Nyt olemme ohjeistaneet suuret yritykset ja finanssisektorin tekemään mahdollisimman paljon tulosta eli rahaa ja samalla olemme purkaneet sääntelyä ja mahdollistaneet aikaisempia luovemmat ja kyseenalaisemmatkin ratkaisut sen tekemiseen johtajien suurten bonusten lisäksi. Niin onko oikeastaan ihme, että olemme päätyneet nykyisenkaltaiseen tilanteeseen? Tähän kun lisätään vielä riskin poistaminen niin henkilökohtaisella kuin yleisellä tasolla niin veronmaksajien kuin keskuspankkien toimesta niin vastaus on vieläkin selvempi. Ja kun sääntelyä on purettu 70-luvulta lähtien siirtymällä kaikkien valuuttojen osalta FIAT-rahaan ja pikkuhiljaa purkamalla sääntelyä, joista merkittävimpiä päätöksiä on ollut Glass–Steagall lain purkaminen ja päätös johdannaisten sääntelemättömyydestä, niin tilanne ei ole tullut yllättäen eikä yhden hallinnon toimesta.
Samankaltainen kehityskaari on nähtävissä kampanjalahjoitusten ja lobbaussektorin kasvun myötä koko poliittisen kentän muuttumisena. Kuka on nämä päättäjät ja puolueet äänestäneet asemiinsa, miksi kukaan ei ole puuttunut asiaan, vaikka yleisessä tiedossa on kymmenet tuhannet lobbarit niin Washingtonissa kuin Brysselissä? Miksi samoja puolueita ja henkilöitä äänestetään uudelleen vaikka ”tulokset” olisivat jo nähtävissä?
Suomen kohdalla tilanne on hyvin selvästi nähtävissä, 2011 Keskusta sai huonon äänimäärän oltuaan aikaisemmin pääministeri puolue. Tilanne tuli Kataisen johtama six-pack ja tulokset ovat kaikkien arvioitavissa. Ennen viime vaaleja vaadittiin velkaantumisen kuriin laittamista ja sen myötä Keskusta äänestettiin suurimmaksi puolueeksi ja SDP sai historiallisen huonon tuloksen. Nyt hallituksen suosia on laskenut ja SDP noussut gallupeissa kärkeen tai toiseksi suurimmaksi riippuen gallupista. Mikä oikeasti on muuttunut puolueiden linjoissa? Mikä on muuttunut Suomen kehityssuunnassa? Protestipuolueiden suosia on noussut niin meillä kuin muissakin maissa, mutta on politiikan suunta muuttunut meillä tai EU:ssa?
Vastaavasti suurten yritysten ja pankkien johdossa henkilöt ovat saattaneet vaihtua, mutta ovatko toiminta tai toimintamallit oleellisesti muuttuneet? Onko kannustimia tai rahajärjestelmän kannustimia luomia kannustimia kuplien rakentamiseen muutettu? Onko lobbausjärjestelmää tai sen kannustavuutta muutettu?
Minusta mitään merkittävää ei ole muutettu tai korjattu muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Lisäksi tehdyt muutokset eivät ole merkittäviä tuon kansalainen ja edustaja ongelmaan poistamisen kuin systeemisen riskin pienentämisen suhteen. Historiallisesti kyseisenkaltaisia ongelmia on ratkottu vallankumouksilla, sotimalla, lakien ja säädösten muutoksilla, rahajärjestelmän muutoksilla, konkursseilla, velkoen leikkauksilla, reservivaluutan muutoksilla tai muilla systeemin resetoimisilla. Näiden vaikutukset ovat muokanneet tilannetta myös yritysten ja päättäjien osalta suuntaan jos toiseenkin. Kuitenkin samankaltaisia ongelmia on esiintynyt oikeastaan kaikissa järjestelmissä ja malleissa mitä meillä on ollut käytössä. Eli miten taata moraali ja oikeudenmukaisuus ja estää korruptio ja mädännäisyys. Tai mikä ero oikeastaan on eri järjestelmillä?
Kaikissa niissä on ollut pieni eliitti joka tekee päätökset, oli kyse sitten keskuspankkiireista tai suurten pankkien tai yritysten johdosta, EU:n ei vaaleilla valitusta johdosta, kommunistisen järjestelmän puolueen johdosta, tai vaaleilla valitulla poliittisella johdolla joka saattaa toimia hyvinkin eri tavalla kun on ennen vaaleja sanonut toimivansa. Kaikissa tapauksissa oleellisiksi kysymyksiksi muodostuu kenen etua ajetaan, mikä on moraalin, valvonnan ja vastuun taso. Winston Churchill onkin todennut puheessaan vuonna 1947 "Monia valtiomuotoja on kokeiltu ja kokeillaan tässä synnin ja murheen maailmassa. Kukaan ei väitä, että demokratia olisi täydellinen tai kaikkitietävä. Itse asiassa, on sanottu, että demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan lasketa kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu."
Miten meidän nykyisestä järjestelmästä saataisiin parempi ja toimivampi? Nostaisin yhden asian niin ongelmien suurimmaksi syyksi kuin tärkeimmäksi korjauksen kohteeksi perinteisten muutosehdotusten lisäksi. Perinteisiin keinoihin lasken kuuluvan äänestämisen, järjestöihin liittymisen ja muun sisältäpäin tapahtuvan vaikuttamisen lisäksi asioiden terveen kyseenalaistamisen, muutosehdotukset, yhteydenotot päättäjiin, uuden puolueen perustamisen, kansalaisaloitteet jne. Ja mikäli jotain positiivista tästä lamasta ja tilanteesta pitää löytää, niin yksi mielestäni yksi asia on ihmisten herääminen. Kukaan ei toivo riitelyä ja vastakkainasettelua, mutta mielestäni Suomen nykytilanteessa ihmiset ovat nyt enemmän hereillä kuin aikaisemmin. Toki heräämisen olisi toivonut tapahtuneen jo muutama vuosi aikaisemmin, niin emme olisi niin hankalassa tilanteessa kuin nyt olemme. Mutta nykyinen suurempi hereillä olo on mahdollista valjastaa mielestäni tärkeimpään asiaan tilanteen korjaamiseksi ja kääntämiseksi parempaan suuntaan niin meillä kuin muuallakin.
Tärkeimpänä asia nykyisen tilanteen muodostumiseen ja myös sen korjaamiseen pidän vastuuta. Eli nykyisen tilanteeseen on johtanut mielestäni tärkeimpänä asiana vastuun puute eri tahoilla, ja sen palauttaminen on ensisijainen korjaustoimi. Aikaisemmin lainasin osaa Churchillin puheesta, niin tähän voisi ottaa toisen lainauksen samalta henkilöltä, eli "Menestyksen hinta on vastuu." Nykyiseen tilanteeseen on johtanut se, että nykyisin vastuu on poistettu niin poliitikoilta ja muilta päättäjiltä, suurten yritysten johtajilta kuin pankkiireilta ja monilta muilta meitä edustavilta merkittäviltä tahoilta. Poliitikkojen ei siis tarvitse enää puhua totta tai olla juuri muutenkaan rehellisiä, ja mikäli riittävän paljon mokaa, niin hyvä ja mukava ”suojatyöpaikka” järjestyy jostakin, josta voi aina myöhemmin palata takaisin mikäli ovat riittävästi unohtuneet. Nyt ovat tulleet jopa syytesuojat tiettyihin merkittäviin toimiin Euroopassa. Suurten yritysten johto kun mokaa niin usein sanktiot koskevat yritystä, ja mikäli tulee lähtö, niin korvauksena on usein ”kultainen kädenpuristus”, eli suurten yritysten ollessa kyseessä puhutaan miljoonien korvauksista, ja toki on edelleen mahdollista siirtyä muihin yrityksiin.
Eli mitään henkilökohtaista vastuuta ei juuri ole. Sama koskee pankkeja ja pankkiireja. Eli mikäli onnistut suurten riskien otossa, niin palkkiot ovat huimia. Ja mikäli epäonnistut, ovat keskuspankit tai veronmaksajat kuitanneet laskun siinä tapauksessa, ja potkujen osuessa kohdalle on jälleen kultainen kädenpuristus tai laskuvarjo odottamassa. Eli onko oikeastaan ihme, että olemme nykyisen kaltaisessa tilanteessa ja moraali on monessa paikkaa hukassa?
Vaikka tilanne monessa mielessä on mennyt vain huonompaan suuntaan, niin myös mahdollisuudet sen korjaamiseen ja vastuun palauttamiseen ovat entistä paremmat. Informaation aikakautena meillä on historiallisesti katsottuna ennen kokematon mahdollisuus päästä käsiksi monenlaiseen tietoon. Tässä yhteydessä tieto voisi esimerkiksi olla juridista tai yhteiskunnan rakenteita koskevaa. Lisäksi meillä on entistä paremmat mahdollisuudet ottaa yhteyttä moniin tahoihin, niin päättäjiin, johtajiin, mediaan kuin muuhunkin. Älypuhelinten myötä meillä jokaisella alkaa internetin myötä lisäksi olla taskussamme kamera, videokamera kuin nauhurikin, sekä pääsy netin kautta valtaisaan määrään tietoa. Tämän lisäksi on mahdollista myös itse tavoittaa ja saada helposti yhteys moniin ihmisiin ja näkyvyyttä asialle internetin ja sosiaalisen median myötä. Tällaista mahdollisuutta ei aikaisemmin historiassa ole ollut. Eli meillä on aikaisempaa helpompi vaikuttaa asioihin ja palauttaa tuota vastuuta takaisin sinne, mistä se valitettavasti on päässyt poistumaan. Eli sen lisäksi, että kysymme ja valitamme miten jotkin tahot voivat tehdä jotain toimia ja päätöksiä, meidän tulee myös entistä vahvemmin kysyä mitä me itse olemme tehneet kyseisen tai muiden asioiden hyväksi, sillä muuten päämiehen ja sen edustajien muodostama mahdollinen moraalinen tai muu ongelma tulee vain jatkumaan, tai jopa pahenemaan entisestään.
Lisäksi meidän tulisi siirtyä enemmän kohti ennakoivaa keskustelua ja toimintaa. Eli nyt me olemme kuin ajopuu ja reagoimme kriiseihin ilman pidempiaikaisia suunnitelmia, ja lisäksi meillä on tullut erikoiseksi käytännöksi muodostaa lakeja ja sopimuksia sellaisella aikataululla, ettei niistä päättävillä tahoillakaan ole mahdollisuuksia perehtyä niihin suuremmasta keskustelusta puhumattakaan. Esimerkkejä löytyy niin meiltä, EU:sta kuin esimerkiksi Yhdysvalloista. Ajankohtainen esimerkki voisi olla neuvoteltavia oleva vapaakauppa sopimus ja siinä mahdollisesti olevat ongelmakohdat. Missä on keskustelu niistä, vai täytyykö odottaa meillä ensimmäistä haastetta joltakin globaalilta yhtiöltä ennen kuin keskustelemme kunnolla investointisuojasta esimerkiksi. Samankaltaisia tilanteita ja esimerkkejä on useita.
Tämänkaltainen toimintamalli liittyy oleellisesti tuohon edellä mainittuun vastuuseen, sillä aina kun asioista ei ole keskusteltu etukäteen niin ongelmat tulevat ”arvaamatta ja yllättäen”, eikä kukaan voinut nähdä niitä niin silloin kukaan ei ole myöskään vastuussa. Mutta mikäli asioista olisi keskusteltu niin silloin päätökset tehnyt tai asiat hyväksynyt olisi selkeämmin vastuusta toimiensa seurauksista. Eli mielestäni olisi oleellista ottaa käyttöön pidempiaikaiset suunnitelmat ja asioista keskusteleminen ennen kuin niistä päätetään tai ne tulevat voimaan. Tämä siis mikäli meiltä löytyy aito halu saada asioita parempaan tilaan kuin ne tällä hetkellä ovat.