Suomi ottaa tänä vuonna enemmän velkaa kuin viime vuonna, ja ensi vuonna vieläkin enemmän. Sipilän hallitus on uhonnut pysäyttävänsä velkaantumisen. Tyhjää puhetta. Kokoomuksen johdolla on Suomi velkaantunut ja nykyinen oikeistohallitus vain kasvattaa velkaa — vimmatusta leikkaamisesta huolimatta.
Perusporvarihallitus murskaa hyvinvointiyhteiskunnan tärkeitä palveluita ja perustelee leikkauksia velkaantumisen pysäyttämisellä. Todellisuudessa velkaantuminen jatkuu ja leikkaaminen tulee kalliiksi aiheuttaessaan työttömyyttä ja pahoinvointia. Ja velantarve kasvaa jälleen.
Velan määrää olennaisempaa on se, mitä velkarahalla tehdään. Sen sijaan, että rahaa käytettäisiin uuden työn synnyttämiseen, hallitus ottaa syömävelkaa työttömyyden kustannuksiin ja verojen alentamiseen. Järkevä hallitus panostaisi tulevaisuuden työtä luoviin tuotannontekijöihin: koulutukseen, homekoulujen korjaukseen, teihin, rautateihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ainoa kestävä tapa huolehtia valtiontaloudesta on huolehtia työllisyydestä, osaamisesta ja kansalaisten hyvinvoinnista.
On pakko kysyä: millainen tumpelo hallitus leikkaa ja ottaa lisää velkaa samaan aikaan? Leikkaaminen ja kansalaisten uhraukset eivät vähennä velkaantumista, vaan lisäävät sitä. Syöksykierre on valmis. Leikkauspolitiikka ei selvästi toimi.
Suomalaisten palkkoja alennetaan, ja sitä perustellaan yritysten kilpailukyvyn parantamisella. Työn hinta vaikuttaa kansainvälisessä kilpailussa, mutta koska Suomi ei voi kilpailla palkoissa kehitysmaiden kanssa, meidän pitää panostaa todelliseen tuottavuuteen. On myös hyvä huomata, että Suomen palkkakustannukset ovat jo keskeisiä kilpailijamaita alhaisemmat.
Kilpailukykyloikkakisoissa on unohdettu työn tuottavuuden tosiasialliset rakennuspalikat: osaaminen, innovaatiot, työprosessien tehokkuus, motivaatio ja työhyvinvointi. Kuusi minuuttia pidempi työpäivä ei auta, jos muut osa-alueet sakkaavat.
Palkanalennusten sijaan nyt tarvittaisiinkin määrätietoista satsausta työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja innovaatioihin. Niillä luodaan oikeaa kilpailukykyä. Monilla työpaikoilla tehdään jo hyvää työtä, mutta myös valtakunnan tason panoksia tarvitaan.
Työttömyyden pitkittyminen on yksi suurimmista ongelmistamme. Ihmisten syrjäytyminen työmarkkinoilta on taloudellisesti kallista, mutta ennen kaikkea se on inhimillinen tragedia. Nyt ei kuitenkaan pidä nostaa käsiä pystyyn. Tarvitaan lisää palkkatukea, työttömille työkykyä ylläpitäviä palveluita sekä helpotuksia työttömyyskorvauksella opiskeluun ja yrityksen perustamisvaiheeseen. Aktiivinen työllisyyspolitiikka maksaa, mutta se maksaa itsensä myös takaisin. Pienellä kansalla ei ole varaa syrjäyttää isoa osaa työväestöstä.