”Miks vakuuttaa hän niin?” Tämä Shakespearen kysymys nousee mieleen, kun Suomessa jatkuvasti toistetaan, että Suomi kuuluu länteen. Kun jokin asia on selvä, sitä ei tarvitse jatkuvasti vakuutella. Jatkuva vakuuttelu kertoo epävarmuudesta tai epäuskosta.
Suomen liittämistä Euroopan unioniin on perusteltu mm. sillä, että olemme osa länttä. Tämä perustelu on ilmeisen hyvin toiminutkin, koska monelle on vieläkin vaikeaa mieltää, että EU-jäsenyys tarkoitti luopumista Suomen valtiollisesta itsenäisyydestä. Näyttää siltä, että suomalaisuus on ei-venäläisyyttä ja itsenäisyys on sitä että ei kuuluta Venäjään.
Pitkä alamaisuuden perinne vaikuttaa edelleen vahvasti. Itsetunto on heikko ja erityisen heikko se näyttää olevan Suomen vallanpitäjillä. He ovat nyt EU-politiikan toteuttajia ja hokevat Suomen kuulumista länteen.
Usein kuulee puheenvuoroja, joiden mukaan on parempi kuulua länteen kuin itään. Ikään kuin itsenäisyys, omilla jaloilla seisominen, olisi mahdotonta.
Itsenäisyys ei ole mahdotonta, vaan sekä mahdollista että jopa välttämätöntä. Ainakin silloin, jos haluamme rakentaa Suomen tulevaisuutta kansanvallan lisäämisen ja kaikkia koskevan hyvinvoinnin suuntaan.
Suomi kuuluu läntiseen kulttuuripiiriin. Samalla Suomi on kuitenkin idän ja lännen vedenjakajalla.
Tulevaisuuden kannalta oleellista on nähdä, että eroaminen Euroopan unionista ei merkitse suhteiden rikkomista länteen.
Tiedä oma tilasi, anna arvo toisellekin. Tuo vanha kansanviisaus on ajattelemisen arvoinen niin ihmissuhteissa kuin valtioiden välisissä asioissakin.
Suomen maatieteellinen asema on se mikä se on. Sitä emme nyt tai tulevaisuudessa voi muuttaa. Kun oivallamme oman tilamme ja siitä nousevat mahdollisuudet oikein, Suomen asema on hyvä. Mikään ei uhkaa Suomea sotilaallisesti ellemme itse anna siihen aihetta. Hyvät suhteet, yhteistyö ja kaupankäynti eri suuntiin ovat mahdollisia ja sekä meidän että naapureidemme etujen mukaisia.
Kun haluamme vaikuttaa muiden asioihin, se tapahtuu varmimmin välillisesti hyvässä yhteistyössä. Päättää sen sijaan voimme vain omista asioistamme – kunhan tuon päätösvallan ensin palautamme.