Kuluneella viikolla on taas keskusteltu suorastaan ruokasumutuksista.
Raisio myy brändillään Virossa tehtyä maitorahkaa. Se on Raision oikeus, mutta kuluttajan kannalta hieman kyseenalaista. Tämän jälkeen tuli esiin uutinen Valion astetta raskaammasta sumutuksesta: Lihapyörykät, joiden kotimaisuusaste on 90% ja jotka kuitenkin sisältävät 62% saksalaista naudanlihaa.
Yksi kysymys olisi tietenkin se, että miksi ihmeessä Valio myy lihapyöryköitä? Toinen kysymys on, että miksi ihmeessä Valio, suomalaisten maidontuottajien osuuskunta myy saksalaista lihaa suomalaisena?
Valiolla on puhtoinen brändi: Kiira Korpi Polarjuustoa syömässä ja lehmät joilla on nimi ja jotka ovat perheenjäseniä. Taitavasti rakennettua mielikuvamarkkinointia ja hyvin uskottavaa, mutta miksi se sitten tahrataan näin? Näkisin, että kotimaisuusasteella "kikkailu" on oman maineensa tietoista tahraamista, kun ei vain voi olettaa ettei sitä joku joskus huomaisi. En siis nyt tässä halua miettiä sitä, kuuluisiko Valion käyttää ulkomaista lihaa vaan sitä, miksi sen käytöstä ei kerrota rehellisesti.
Tällä kertaa esiin nousseet tapaukset ovat mielestäni hyvä ajankuva nykyisestä ruokabisneksestä. Isot ostajat vaativat kokonaistoimituksia. On tehtävä mahdollisimman halpa tarjous ostajan haluamasta koko paletista, että pääsee edes tarjoamaan. Ja sitten sitä halpaa haalitaan sieltä mistä sitä ikinä saa. Valion tapauksessa kuvio menee käsittääkseni niin, että voidakseen myydä päätuotettaan, pitää kasvikset tuoda Belgiasta ja liha Saksasta. Vaikeaa on pitää brändistä huolta siinä kohtaa.
Omasta mielestäni on lähinnä asiakkaan aliarvioimista horeca-toimijoilta se, että vain hinta ratkaisee. Laatu ei ole enää mikään kriteeri ruoassa. Kunhan tavaraa, jota ihmisille syötetään maksua vastaan, voi jotenkin kutsua ruoaksi, se käy. Maku, alkuperä, ketjun jäljitettävyys, eläinten kohtelu... kaikki nämä ovat sivuseikkoja. Hinta ja vain hinta ratkaisee. Ja sitten ihmiset syövät lounaansa työpaikkaruokalassa hyvillä mielin, kun se on "kohtuullisen makuista, mutta halpaa".
Ei se ole edes halpaa. Uskokaa vain, niillä raaka-ainehinnoilla joilla tavara ostetaan sen pitäisi olla puolet halvempaa. Tai kääntäen: työmaalounaan hinnalla pitäisi ymmärtää vaatia huomattavasti parempaa.
Haluaisin kuitenkin pureutua Valion brändiin vähän lisää:
Sitä on ollut helppoa rakentaa. Suomalainen maitotalous on ollut järkevää, eläintä yksilöllisesti hoitavaa ja kohtuullisen pienimuotoista. Ei ole valehtelua kertoa siitä, että hyvin monet lypsykarjatilalliset kohtelevat lehmiään erittäin hyvin ja tunnepitoisestikin. Jokainen yksilö tunnetaan paitsi nimeltä, myös luonteeltaan ja on suuri suru, kun pitkäaikaisen työtoverin aika tässä maailmasa loppuu.
Muutenkin ketju on jotenkin järkevä ja inhimillinen ja kaukana agribisneksen karuista puolista. On siis ollut ainakin tähän asti.
Nyt alkavat paineet olla niin kovat, että pelkään Valion puolesta. Tiloja tippuu pois, kun maitotilillä ei elä. On olemassa riski, että eläimistä tulee tilallisille vain tuotantokoneita, kun oma jaksaminen heikkenee. Monopoliaseman menettäminen on heikentänyt Valion kykyä maksaa kunnollista maitotiliä tuottajille, eikä se tahdo löytää uusia kanavia markkinoida tuotettaan, kun Venäjän vientiautomaatti on kiinni.
Lisäksi kotimainen lihankulutus on muutoksen kourissa. Vaikka lihan tuottajahinta on Euroopan alhaisimpia, pitää SILTI tuoda halpaa lihaa muualta. Tämä on puremassa myös Valion (ja kaikkien muidenkin suomalaisten maitofirmojen) brändiin: Sonnivasikat kasvatetaan täällä lihaksi. Muualla ei, koska se on kannattamatonta. Jo pitkään sonnivasikat ovat lähteneet maitotiloilta käytännössä ilmaiseksi kasvamaan lihaksi siihen erikoistuneille tiloille. Ilmaiseksi siksi, ettei sonnikasvattamoilla ole varaa maksaa niistä mitään lihan hinnan ollessa niin heikko.
Tämä älytön systeemi, jossa järjestelmä imee kaiken rahan jättäen tuottajille luun käteen, on johtamassa suurella todennäköisyydellä vielä älyttömämpään ratkaisuun. En pitäisi yhtään ihmeenä, että suomalaisten maitorotuisten sonnipoiikien kasvatus loppuu. Ollaan hyvin lähellä sitä pistettä silloin, kun edes ilmaiseksi saadun vasikan kasvatus lihaksi ei enää kannata ja sonnivasikat tapetaan pois heti syntyessään kulujen minimoimiseksi.
Kysymys Valiolle kuuluu: Miten saksalaisen lihan myyminen kotimaisena helpottaa tämän valtavan imagoedun ylläpitoa? Vai ettekö ole ymmärtäneet imagoetuanne? Vai pidättekö sitä vain etuoikeutenanne, jonka kotimainen fiksu ja eettinen tuotantoketju teille automaattisesti tarjoaa, eikä siitä sen enempää tarvitse pitää huolta?
0