Toisto luo tehoa ja valheen toistamisellakin voidaan iskostaa tunnepohjainen mielikuva. Tunteet ohjaavat myös suhtautumista yhteiskunnallisiin kysymyksiin, monesti niistä ajatellaankin kuten useimpien elämänpiirissä on tapana: autetaan tarvitsevia, ollaan ymmärtäväisiä, vastaanottavaisia ja annetaan tilaa myös muiden mielipiteille sekä tilanteen tullen osataan kunnioittaa toisen vakaumusta.
Sitten on se elämänpiiri, jossa ei auteta tarvitsevia, ollaan tuomitsevia, sisäänpäinkääntyneitä ja suljetaan erimieliset ulos, samoin heidät joilla on eri elämänvakaumus.
Kahden eri piirin välillä ei silti pitäisi syntyä kovin raivokasta taistelua, koska suvaitsevainen voi määritelmällisesti elää myös rinnatusten suvaitsemattoman kanssa, riippuu onko suvaitsevainen sellainen henkilö, jota suvaitsematon kuitenkin vielä suvaitsee.
Suvaitsemattomalla on aina touhua riittänyt, sillä heidän aikansa kuluu vastustaessa kaikka mitä eivät suvaitse. Tämä on se todellinen mittari. Mielipiteiden sisällöllä tai painotuksilla ei ole todellisuudessa merkitystä, vaan miettiessä kumpaan ryhmään lukeutuu, voi olla itselleen rehellinen ja vastata kumman henkiseen toimintaan aikaansa eniten käyttää.
Jos kohta Homman tyyppisillä palstoilla kukkuu psyykkisesti melko mielenkiintoisella tapaa rakentuneita henkilöitä, niin yhtälailla on rasismin vastustaminenkin lipsunut komedian puolelle.
Otsikko oli tyylipuhdas clickbait ja myönnän sen.
Väitteen paikkansapitävyydestä varmaan on kaksi äärilaidan mielipidettä, viranomaisversio, poliittinen ulostulo vähän joka puolueelta ja sitten jossain todellisuus.