Elämme kummallisen mielenkiintoisia aikoja. Hallitus on viimeisen vuoden aikana leikannut, leikannut ja taas leikannut, lapsiperheiden ja yksinhuoltajien elämää kurjistettu, entisestään köyhiä kyykytetty ja meille kaikille tolkutettu, ettei kaikkiin tarpeellisiinkaan saati ylimääräisiin menoihin ole enää varaa, kaikesta pitää säästää ja pihistää, palkkoja alentaa, jotta Suomen talous saadaan kasvu-uralle. Ja niin edelleen päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen.
Ja sitten yhtäkkiä ilmestyy elinkeinoministeri Olli "talousajattelun Tonava" Rehn ja ilmoittaa, että kyllä valtion pussista liikenee muutama kymppimilli suurelliseen Guggenheim- museohankkeeseen. Rehnin perustelut ovat tosi syvältä; miten ihmeessä guggelin rakentaminen hyödyttäisi koko maata kuten ministeri väittää, kun ei sen hyödyistä pääkaupunkiseudullekaan ole juuri muuta tietoa kuin yhdysvaltalaissäätiön kustantamia vähintäänkin epäluotettavia arvioita.
Guggenheimin Suomen PR-toimisto Helsingin Sanomat antaa tietysti talousajattelija Rehnin kääntymiselle "oikean" asian kannattajaksi valtavasti huomiota, melkein kokonaisen sivun, missä sinänsä ei ole ihmettelemistä. Lehtihän on ajanut ja ajaa guggelia Helsinkiin kuin käärmettä pyssyyn: lehden eri osastojen toimittajat kirjoittavat vuorotellen kannattavia puheenvuoroja hankkeelle juuri ja juuri tosiasioissa pysyen. Tällä kertaa oli poliittisen toimituksen ja Eeva Palojärven vuoro, joka muun muassa toistaa vanhan väitteen 130 miljoonan rakennuskustannuksista. Muitakin, noin 200 miljoonan euron arvioita löytyisi, mutta niistä Hesari on visusti vaiti. Onneksi toimittaja jätti tällä kertaa väliin melkoisen onnettoman vertauksen Bilbaon museoon.
Summa summarum: kaiken talouspoliittisen ruuvinkiristämisen ja säästämisvimman keskellä Rehn ja Hesari ovat valmiit panemaan pitkälti toistasataa, todennäköisemmin parisataa miljoonaa euroa meidän veronmaksajien rahoja museohankkeeseen, jonka mahdollisista hyödyistä ei ole mitään varmaa tietoa. Olen aika harvoin ollut perussuomalaisten kanssa samaa mieltä, mutta nyt on nostettava hattua, jos puolue pysyy loppuun asti erityisavustaja Petteri Leinon sanoissa: "Jos yksityisellä rahalla museo nousee, nouskoon. Mutta valtion rahaa ei museolle kyllä anneta." Lisäisin vielä tuohon, ettei myöskään anneta kymmeniä miljoonia kaupungin eli edelleen meidän verorahojamme.
Ja ihan lopuksi: Rehnin kannanotto kertoo siitä, miten äärettömän kauaksi poliittiset päätöksentekijät voivat etääntyä arkitodellisuudesta. Se suorastaan loukkaa tavallisia todella suurten taloudellisten ongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä.