Ajatteleva ihminen miettii aina välillä omaa suhdettaan sosiaaliseen ympäristöön nähden. Vahvan identiteetin eli itsetuntemuksen tason omaava ihminen nähdäkseni peittää oman epävarman identiteettinsä suuren egon voimalla, koska tunne-elämältään aito ihminen lienee aina epävarma omassa identiteettikehityksessä.
Miten ja miksi vahva ihminen on epävarma omasta identiteetistä? Pieni epävarmuus oman identiteetin suhteen on ennemmin osoitus henkilön ajattelutaidosta kuin henkisestä kypsymättömyydestä. Eikö ihmiset voisi sitten olla täysin rehellisiä kaikesta, jos oma identiteetti on täysin valmis ja jalostunut. Täysin varma identiteetti on puhdasta narsismia, koska ei kukaan maltillisen egon omaava ihminen voi olla lopulta aivan varma omasta identiteetistään. Ego on paisunut silloin äärimmilleen, kun henkilö on itserakkaudessa täysin varma itsestään ja ajattelustaan, että hän ei epäile omaa identiteettiään ollenkaan missään mielessä.
Miten sitten omaa identiteettiään voi epäillä? Identiteetin eli itsetuntemuksen tason voi kyseenalaistaa, kun ajattelee vaikka omaa seksuaalista identiteettiään ja sen mahdollista monipuolisuutta. Seksuaalisesti ihminen voi olla toisen mielestä hyvinkin kiinnostava, mutta se ei vielä riitä tunnepohjaiseen kiintymykseen. Moraalisesti voi olla monelle tosi hankalaa selittää omia mielenkiinnon kohteita juuri seksuaalisessa mielessä, jos seksuaaliseen fantasiamaailmaan liittyy vähänkään moraalisesti kestämättömiä ajatuksia. Toisaalta seksuaalinen fantasiamaailma on pelkästään yksi osa ajattelua.
Ajatus ei ole periaatteessa milloinkaan väärä ennen kuin ajatus motivoituu ja tekee moraalisesti kyseenalaisen teon. Omantunnon tuskia voi kokea moni jo siitä kun katselee usein melko harmitonta nettipornoa, vaikka siinä ei moraalisesti varsinaisesti ole mitään kyseenalaista. Myötätuntoinen ja ajatteleva ihminen ei löydä identiteettiään täydellisesti elämänsä aikana. Täydellisen identiteetin voi muodostaa ainoastaan robotin kaltainen narsistinen psykopaatti, joka kiistää ympäröivän todellisuuden vaikutuksen osana jatkuvaa identiteetin kehittymistä.
Voi käydä elämässä niinkin että henkilö löytää vielä ikääntyneenä jonkun itselle täysin uuden piirteen omasta identiteetistään sosiaalisen ympäristön myötävaikutuksesta. Esimerkiksi tunnetiloissa lukkoon ajautunut henkilö voi ikääntymisen myötä herkistyä todella paljon, jos hän löytää uudelleen kyvyn rakastua sosiaalisen ympäristön myötävaikuttamisen ansiosta. Identiteetin epävarmuus ei ole siis henkistä kypsymättömyyttä, vaan se on itse asiassa henkistä kypsyyttä.
Sanotaanhan usein että riittävän viisas ihminen ei tiedä oikeastaan yhtään mitään, kuten Sokrates aikoinaan on puhunut. Sokratesta mukaillen on hyvä kysyä, että miten ihminen joka tuntee täysin itsensä voi olla viisas ihminen? Identiteetin varmuus on lopulta sitä, että hyväksyy ja antaa identiteetin kehittyä koko elämän ajan. Kognitiiviset taidot vähintäänkin hidastuvat iän myötä, mutta viisastuminen voi olla mahdollista terveillä aivoilla elämän loppuun saakka. Tähän viisastumiseen kuuluu etenkin se että voi muodostaa itsestään mahdollisimman aidon kuvan muiden ihmisten joukossa.
Toki ideaaliseen elämään pyrkivän nuoren ihmisen on hyvä löytää niin sanottu parisielu rakkaudessa seksuaalisesta identiteetistään riippuen. Seksuaalinen identiteetti on mielenkiintoinen asia, koska ilmeisesti se estää seksuaalisesti virittyneen rakastumisen erilaista seksuaalista identiteettiä omaaviin ihmisiin. Bi-seksuaaleja on ilmeisesti vuosi vuodelta enemmän länsimaissa ja tämä seikka puoltaa sitä ajatusta, että sosiaalinen ympäristö johon määritän tässä kuuluvan kokonaisuutena muiden ihmisten muodostaman vuorovaikutusympäristön mahdollistaa identiteetin kehittymisen.
Identiteetti voi olla osittain latentti eli piilevä ja tulla elämän myötä esille erilaisten kokemusten seurauksena henkilön vuorovaikutuskentässä. Puhdas homoseksuaalisuus on vahva sukupuoli-identiteetti, mutta miten määritämme puhtaan heteroseksuaalisuuden vai onko se edes mahdollista? Puhtaasti heteroseksuaalinen ihminen olisi silloin vain ja ainoastaan vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostunut koko elämänsä ajan seksuaalisessa mielessä. Entä jos läheisyys saa aikaan seksuaalisen kiihottuminen vailla sukupuolikeskeistä roolia?
Ei ihminen silloin ole homo eikä välttämättä edes epävarma seksuaalisesta identiteetistään, vaan hän todellakin tietää kiihottuvansa jossain ikävaiheessa pelkästä kosketuksesta ja läheisyydestä. Tämä ei tietenkään ole mikään yleispätevä asia, että kaikki ihmiset käyvät läpi läheisyyskokemusten kautta seksuaalisen identiteetin muodostumisprosessia. Seksuaalisuus on muutenkin vain yksi osa ihmisen kokonaisidentiteettiä, vaikka seksuaalisuus on ihmisten piirissä vieläkin usein hyvin vaiettu asia ja siksi useimmille ihmisille vaikein osa identiteettikehitystä. Ihminen voi löytää identiteettiään aidosti vain rehellisen palautteen ja vuorovaikutuksen perusteella.
Kypsän identiteetin omaava henkilö on osittain epävarma identiteetistään, mutta hän on samanaikaisesti hyvin varma moraalistaan, jonka vuoksi aidosti vahva identiteetti uskaltaa olla sellainen kuin hän ajattelee olevansa vailla psykologisia defenssejä eli tietoisesti käyttäytyvää egoa!
Ps. Kirjoitin tämän paitsi itseni takia mutta myös muita ajattelijoita inspiroidakseni! :)