Olen ollut pitkään sitä mieltä, että Tampereen delfinaarion aika on ohi, ja se tulisi lopettaa. En ole kertonut aiemmin, että mielestäni myös sen delfiinit tulisi lopettaa. Ei siksi, etteikö niiden elämä olisi suunnattoman arvokasta, vaan koska maailmassa ei ole yksinkertaisesti yhtäkään paikkaa, joissa pidetään esiintyviä delfiinejä tai valaita eläkeläishoidossa. Selvitin tämän kauan sitten, eikä toistuva tilannekatsaus ole antanut erityisen vahvaa toiveikkuutta sen jälkeenkään. Syyt siihen ovat proosallisia: aikoinaan julkisen mielipiteen muuttumista ei olla osattu odottaa/asiaa ei olla pohdittu niin pitkälle, ja suurten akvaattisten nisäkkäiden vastikkeeton ylläpito on murskaavan kallista.
Tällä hetkellä ihmiset ovat tuohtuneita siitä, että Särkänniemi salaa mitä delfinaariossa tapahtuu, ja tilanne vaikuttaa delfiinien lennättämisellä pois piilossa katseilta. Eläinoikeusjärjestöt ovat edelleen vaatineet delfiineille hyvää eläkepaikkaa. Eläinoikeusjärjestöjen aikomus on oikea, mutta nyt tavallaan vaaditaan jotain mitä ei ole olemassakaan. On totta, että Särkänniemen väen tiedotus on epäonnistunutta, mutta he kenties toteuttavat sitä, mitä heiltä on toivottu: delfiinit pitää lennättää jonnekin kivaan paikkaan, mutta lopettaminen on vieläkin arempi ratkaisu julkisessa paineessa. Kivaa paikkaa tuskin kuitenkaan on.
Tuoreessa muistissa on varmasti Kööpenhaminan ratkaisu lopettaa yksi tarhakirahvien geenipooliltaan huolestuttava kirahvivasa ja syöttää se leijonille yleisön nähden. Asiasta pöyristyminen ulottui Suomeen asti.
Pidin Kööpenhaminan ratkaisua hyvänä. Näin lähelle luonnollista elämää päästään eläintarhassa harvoin, ainakaan julkisesti. Eläintarha on myös vastuullinen eikä voi myydä suuria villieläimiä vapaille markkinoille, joilla ne päätyvät helposti miljonäärien ja diktaattorien takapihoille ties minkälaisiin olosuhteisiin.
Minusta on upeaa, että ihmiset kantavat entistä enemmän huolta eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista. Toisinaan sen lopputulema on valitettavasti epärealistisuuden ja vieraantuneisuuden höttöinen vana. Osallistuin hiljattain täysin käsittämättömään Twitter-keskusteluun, jossa anarkistit ja vegaanit pistivät paukkimaan mitä tahansa kenelle tahansa. Työhevoset ja avustajakoirat olivat väärin huolimatta vuosisatojen kehityshistoriasta ihmisen rinnalla, tuotantoeläimet mahtuisivat eläkkeelle aivoissani sijaitsevaan aukkoon tai (ihan oikeasti) paijaustiloille, joissa joku niistä ilmeisesti huolehtii kuluista huolimatta. Kysymykset eläinten käytön ristiriidoista ja ihmisten luomien kantojen ylläpidosta aiheutti ylimielistä pilkkaa.
Huom! Veganismi on yksi maailman ympäristöystävällisimmistä ja eettisimmistä ruokavalioista, joten en halua leimata vegaaneja tai anarkisteja, joilla on jalat maassa, mutta Twitterin aktivistien olisi ehkä syytä tarkistaa edustustaitojaan ASAP. Eli ylimielinen ja täysin todellisuuden ja omien valintojen kanssa ristiriitainen paasaaminen pois ja laskeutuminen vallalla olevien realiteettien pariin on hyvä alku. Eläinten tuotanto tulee todennäköisesti vähenemään tulevaisuudessa, mutta se tapahtuu muista syistä kuin rähjäämisestä sinne sun tänne. Ihmisellä on niin pitkä ja monitahoinen historia eläinten hyödyntämisessä, ettei sen suhteen ole mahdollista olla mustavalkoinen, ja muutokset tulevat valitettavasti pikemminkin pakon kuin hyvän aikomuksen kautta. Eläinten hyödyntäminen muuttaa myös muotoaan tavoilla joita on kenties vaikea huomata.
Ja miksi siis olisin toivonut piikkivaihtoehtoa delfiineille? Kierteen lopettamiseksi, tarpeeksi vahvan viestin esittämiseksi muille maille, joissa on vielä tarhattuja delfiinejä. Vastuu voi olla muutakin kuin teatteria, jossa etsitään epärealistisille toiveille ja mielikuville ratkaisua.
