Maahanmuutossa on monia sellaisia puolia joista en pidä. Yksi niistä on ajatus siitä, että pitäisi olla armelias. Minun on aina ollut hyvin vaikeaa luottaa ihmisiin ja vielä vaikeampaa rakentaa uudestaan kerran menetetty luottamus. Tässä mielessä en pidä ISIS -taistelijoiksi lähteneiden palauttamista. Suhtaudun johonkin mielipiteitään muuttaneeseenEsa Holappaan kuin kaksoisagenttiudesta narahtaneeseen. En kykene luottamaan vielä edes Tuomas Kyröön, saati tuoreempiin käännynnäisiin.
Toki sitten toisaalta ymmärrän, että minä en yksinäni ole se joka tämänlaisista asioista päättää. Demokratiassa joutuu usein kestämään omasta mielestä vääränlaista käytöstä. Tämä kirjoitus on tästä. Kaikesta.
Ja tämä onkin se oleellinen ero josta ajattelin kirjoittaa.
Pintatasolla tartun joukkotappeluihin. Erityisesti Forssan joukkotappeluun. Ja hieman Nurmijärven joukkotappeluunkin. En tartu niissä oleviin kieltämättä hieman erikoisiin puoliin. Moni varmasti osaa paremmin vastata kahteen toisistaan erilliseen ja riippumattomaan kysymykseen, eli siihen (a) kuka on syyllinen joukkotappelussa ja (b) onko tämä partikulaari tapahtuma kuinka hyvä edustus siitä miten asiat keskimäärin ja yleensä menevät.
Sen sijaan tartun siihen miten maahanmuuttokriittisten puolella ilmenneet reagointitavat näihin kuvaa oleellisesti tiettyjä asenteita ja ajatuksia. Ja miten tässä maailmankuvassa on paljon sellaista jonka tunnistan omassa armottomassa itsessäni. Mutta joita vastaan kuitenkin samalla pyristelen.
Seurasin"Forssa ensin" -mielenosoitusta videomuodossa. Siinä olleet puheet ja kommentit olivat sen laatuisia että oli melko selvää että Forssalaiset maahanmuuttokriitikot ovat liikenteellä itsepuolustus -argumentein. Toisin sanoen joukkotappelua ei nähdä jonain jossa oltiin pelkästään passivisia uhreja. Asenteet olivat sen sorttisia että oli selvää että joukkotappelupaikalle ei oltu alun perin kokoonnuttu pitämään rauhanomaista mielenosoitusta. Sen sijaan provokaation taakse nähtiin ilmeisesti aivan todellinen nuoren 15 -vuotiaan pahoinpitely.
Tämänlainen on tietysti siitä kannustavaa että minua on lyöty lapsena, nuorena ja nuorena aikuisena sen verran paljon että jos minua puolustamaan ilmestyisi samanlainen mielenosoitus, olisin otettu. Ja jos joku latupartio käyttäisi minulle väärin tehneisiin tarpeetonta voimankäyttöä ilman juridisia oikeutuksia edes tavalliseen voimankäyttöön, suhtautuisin heihin välittömästi huomattavalla positiivisuudella. Toki he eivät voi tehdä mitään sellaista jota en ole mielikuvituksessa pääni sisällä tehnyt näille ihmisille moneen kertaan. Toki tässä erikoista oli että puheen pitäjä ei korostanut uhrien avuttomuutta vaan sitä että "nämä olivat ilmeisesti yrittäneet puolustaakin itseään". Eli tässä korostettiin nimenomaan uhrien itsepuolustuskykyä.
Selvää on että kun uhrien puolesta pahastutaan ei kyseessä ole itse teko vaan mukana olevien osapuolten etnisyys. Nurmijärvelläkin on pieni tappelu eskaloitunut kun niin moni on vain odottanut mitä tahansa tekosyytä. Jos osapuolten ihonväri olisi toinen, ei vastaavaa tappelua olisi tapahtunut. Joukkotappelu on tässä kohden myös siitä kiinnostava että sen kohdalla on mahdotonta puhua "vain yksittäisistä hulluista" tai "humalaisista yksittäisistä harhautuneista". Ja jos viime talvena, uudenvuoden tienoilla, VOK -polttopullotukset olivat "yksinäisten hullujen toimia" niin vastaavaa puolustusta on vaikeaa vetää joukkotappeluihin. Lisäksi joukkotappeluita ei voi tulkita samalla tavalla esineistöön kohdistuvaksi vaan niitä on aikalailla pakko katsoa ihmisiin ja heidän henkeensä ja terveyteensä kohdistuvana tekona.
Tässä mielessä tulee mieleen että uudenvuoden vaiheilla ennustettiin maassamme erilaisia väkivaltaisuuksia. Tarkalleen ottaen pelonaiheet koskivat tulevaisuutta jonka ennustaminen oli vaikeaa. Mutta joka oli vain muutaman kuukauden päässä. Karkeasti ottaen "suvakit" olivat paranoiodeja koska pelkäsivät että pian kaduilla olisi tappeluita joissa on osallisina "isämmaan puallustajia". Toinen pelko oli sitten maahanmuuttokriittisten yleinen pelko. Pelko siitä että tämä kesä olisi täynnä joukkoraiskauksia ja taharrush gamaeta. Moni korosti kauhisteluissa jo tätä kesää. Se alkaa olemaan jo loppu! Ja on selvää että toisen pelot ovat konkretisoituneet paremmin kuin toiset.
Jokainen saa pienessä päässään tarkastella mediassa näkyneitä juttuja ja rikostilastoja ja laskea yhteen. Kumpia on enemmän; Joukkotappeuita joissa on maahanmuuttokriittisiä vai taharrush gamae -joukkoahdisteluja ja joukkoraiskauksia. Laskutaitoinen osa tehdä tästä päätelmiä siitä onko toinen maailmankuva paremmin perillä siitä miten yhteiskunnan mekaniikat toimivat. Ja kumpi vaan pelkää..
Meidän taistelijat vs. niiden syyttömätkin on väärintekijöitä!
Tämänlaisen puolen korostaminen on hyvin epätyypillistä perinteisessä uhriudessa. Ja siinä alkaa olemaan sellaisia sävyjä että jos joku provosoitunut tönii maahanmuuttajaa ja tämä itsepuolustautuu niin hyökkäyksen aloittaja tulkitaan sankariksi joka puolustaa itseään, maataan ja arvojaan. Kun taas itsepuolustus kertoo että muslimit ovat väkivaltaisia.
Taustalla oleva ideaa ei kuitenkaan kannata latistaa ihan tähänkään. On selvää että nuoren pahoinpitely herättää tunteita. Se miten näitä tunteita kanavoi ja mitä tekee käytännössä on sitten se joka erottelee ihmisiä huomattavasti oleellisemmin. Ja näitä asenteita ei ole vaikea löytää. Esimerkiksi "MV -lehti"kirjoitti 16.08.2016 20:53 clickbaitin otsikolla"Naisella paloi pinna pakolaisiin Suomessa – marssi keskukseen ja pisti tuulemaan!" Siinä ytimessä oli jalkansa satuttanut koira. Vihainen Nurmijärveläinen kertoi ulkoiluttaneensa koiraa lähellä VOKia ja grillausaluetta. Koira oli satuttanut jalkansa ja tästä tuohtunut omistaja oli oman kertomansa mukaan hyökännyt heti VOKiin ja hän oli mm. heittänyt ensimmäisen maahantunkeutujan seinään. Tekoa kehutaan kommenteissa. Ja itse lehtijuttu kuvaa että ei olisi mitään syytä olla uskomatta tarinaa.
No. Itse asiassa tätä tarinaa ei oikeasti selvästi ole tapahtunut. Temppu nimittäin on sellainen että jos se olisi tosi, siitä oltaisiin saatu kuulla hyvin paljon. Etenkin jos maahanmuuttokriittiset olisivat oikeassa ja media olisi jotenkin asenteellisesti heitä vastaan. Sillä se mitä prosessissa tapahtui oli se, että kuvassa on olutpulloja. Paikalla joka on paitsi lähellä VOKia niin on myös yleisessä käytössä. Ensimmäinen teko joka tästä seuraa on siis se että ihminen ei ole tehnyt rikosilmoitusta vaan on päättänyt ottaa lain omiin käsiinsä. On olettanut että pullo ei ole mitenkään mahdollisesti yhdenkään valkoihoisen jäljiltä, vaan on syytä epäillä islamistia - koska kyse ei tietenkään ole rodusta vaan uskonnosta - koska islamhan suhtautuu alkoholiin niin hyvin. Ja on sitten kostanut kenelle tahansa VOKissa asuvalle. Ensimmäinen vastaantulija kelpaa.
Blogaukseni näkökulman kannalta tässä ei ole niin tärkeää korostaa näiden fantasioiden ja todellisuuden välistä suhdetta. Nämä tarinat kertovat ihanteista ja siitä miten asioiden haluttaisiin olevan. Ainakin jollain vihaisuuden asteella. Ja tarinan ja fantasian ero näissä kuvioissa on ollut muutenkin hieman hämärä. Esimerkiksi yömyöhien keskustelut jotka joutuvat eri facebookryhmien moderointiin voi pitää sisällään kiinnostavaa aineistoa vaikkapa siitä miten eläinrääkkäys pahastutti Järvenpääläisiä maahanmuuttokriitikoita jotka suunnittelivat pesäpallomailakoulutusta joka ei sitten koskaan toteutunut. Toisaalta Terhi Kiemunkikin onnistuu tarinoissaan jännittävästi palloilemaan toden ja epätoden tasolla. Korjauksetkin tuntuvat pahentavan tilannetta. Kun tapahtumapaikalle on kuvattu Alko ja parkkihalli. Ja Kiemungin ensimmäiseksi mainitsemassa on parkkihalli mutta ei alkoa. Ja toisessa on alko mutta ei parkkihallia. Ja Odinin sotureiden jäsenet ovat kertoneet erikoisia sankaritarinoita tekemisistään.
Tapahtunut, fantasia, toivottu ja suunnitelma. Ne kaikki ovat näissä piireissä lähellä toisiaan. Ja tämä ei ole pilkkaa. Tämä on kenties ote mielentilasta jossa oikea väkivalta ei kenties ole niin kaukana siitä fantasioidusta. Siinä missä minulla on hyvin väkivaltainen päänsisus ja hyvin lungi ja väkivallaton elääntapa, kaikki eivät pirsto itseään tälläisiin kaukana toisistaan oleviin fragmentteihin ja taistele niitä vastaan. (Ja minä en ihmettele. Se on hyvin raskasta. Kaunaisuus syö minulta hyvin paljon mielenterveyttä, aikaa ja voimavaroja. En vain osaa mitään muutakaan!)
Nämä kuitenkin kertovat totuuden arvoista. Sen paljonpuhutun totuuden "Siitä miten asiat koetaan".
Kun katsotaan maahanmuuttokriitikoiden asenteita, on selvää että siinä ei voida puolustaa länsimaisia arvoja. Sillä länsimainen yhteiskuntajärjestys, sivistys ja muukin tapa hoitaa asioita rakentuu sellaisille periaatteille joista nämä rangaistukset ovat hyvin kaukana. Ja itse asiassa tässä yhteydessä itsekin käyttämäni "lynkkaus" -vertaukset ovat vääristäviä. Sillä asenteet rikkovat länsimaisia oikeuskäsityksiä vielä pahemmin kuin lynkkaaminen. Mutta on toki hyvä aloittaa siitä lynkkaamisesta. Ja jatkaa sitten niillä lisäkierroksilla.
Ensimmäinen asia on tietenkin jo "korpilain" kohdalla. Jos katsotaan lynkkaamista tai muuta korpilakia, niissä otetaan usein oikeus omaan käsiin. Voin jopa ymmärtää että tämä voi olla tarpeen olosuhteissa joissa esivaltaa ei ole missään. Korpilaki kuitenkin voidaan ideaalitasollaan nähdä jonain joka rankaisee rikollisia väärinteoistaan. Tässä mielessä se on parhaimmillaan vain rike sitä että kuka toimeksipanee tuomion, tutkii rikoksen ja määrää tuomion.
Toki käytännössä jo lynkkauskin rikkoo toista periaatetta. Nimittäin sitä että sama ryhmä ihmisiä määrittelee rikoksen, ragaistuksen ja määrää syyllisen. Montesquieunvallan kolmijaossa ideana on juuri se, että sama taho ei tee tätä kaikkea. Suomessakin tuomari ja poliisi ovat erillinen taho. Ja syystä. Instituutiot tekevät yhteistyötä mutta ovat erillisiä. Voidaan nähdä että usein korpilaissa tämä puoli unohtuu ja puhutaan vaikkapa vihaisesta joukosta. Lynkkaus onkin tämän vuoksi vakava asia. Ja syistä joita ei tule usein mietittyä sillä usein lynkkaamista vastustetaan ennen kaikkea sen ajatuksen kautta että lynkkauksessa rangaistukset ovat usein julmia. Vaikka nämä julmuudet otettaisiin pois, voitaisiin silti nähdä että kyseessä olisi länsimaiselle oikeuskäsitykselle vieras barbaria.
Lisäksi lynkkaamisessa rangaistukset eivät toki useinkaan ole suoraan samoja kuin mitä alueen laki on määrännyt. Ja toisaalta tutkimus ei noudata periaatettta jossa ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. USA:ssa oli tunnettua että erilaisia tummaihoisia hirtettiin jos heihin oli heitetty epäilyjä rikoksista, erityisesti seksuaalirikoksista. Nämäkin rikkovat oikeuslaitoksen ajatusta vastaan. Jos teko on väärin, rangaistus tapahtuu lain määräämän mukaan. Se ei riitä että on vihaisia ihmisiä jotka haluavat kovempia tuomioita. Demokratiassa joudutaan elämään sen kanssa että rangaistukset eivät aina hivele joka ikisen kansalaisen fantasioita. Ja ne teot ole rikollisia joiden halutaan olevan rikoksia.
Mutta yksi on yli kaiken. Kun katsotaan tarinoita, voidaan huomata että monesta on täysin oikein käydä tönimässä satunnaista maahahmuuttajaa tai hyökätä kaikkia maahanmuuttajia vastaan sen vuoksi että joku heistä on tehnyt - ja pahimmissa tapauksissa hänen vain huhutaan tai väitetään tehneen - jotain. Tämä on kollektiivista rankaisua. Ja tämä on sitten sen sortin viholaisuutta että se on jopa minun varsin pimeälle mielelleni vierasta. Itse en esimerkiksi ole ajatellut että rankaisisin ihmisen tekemät pahat teot vaikka heidän lapsilleen tai perheenjäsenilleen. Minulle on aina ollut selvää se, että rikos ja rangaistus ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi minun äitini ei voisi istua vankilassa minun vankeustuomiotani jos sellaisen jostain saisin. Ei vaikka hän on minut kasvattanut ja on sukua. Kollektiivinen rangaistus on kuitenkin näissä maahanmuuttokriittisten tarinoissa aika oleellisessa osassa. Esimerkiksi juuri tämä mainitsemani "koiran puolesta pahastuminen".
Raivostuisin kovemminkin - jos en olisi näin flegmaattinen ihminen.
0