Yleinen asumistuki opiskelijoille olisi hyvä idea, jos sen vaikutukset olisivat yksiselitteiset ja jos tuki todella olisi yleinen. Toisin kuin Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL, on Suomen opiskelijakuntien liitto Samok ottanut asiaan maltillisemman, järkevämmän kannan. Ilosanoma opiskelijoiden yleisestä asumistuesta ei ole niin ruusuinen kuin äkkiä saattaisi kuvitella.
Seuraa kolme pointtia:
1. Yleisen asumistuen kohdalla on säädetty tarkemmin tarveharkintaisuudesta, kuin opintotuen asumislisän kohdalla. Edunsaajat käsitellään yleisen asumistuen myöntämisessä ruokakunnittain, mikä voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa sitä, että kymmenettuhannet opiskelijat joutuvat merkittävästi heikompaan asemaan, pahimmassa tapauksessa ilman mitään asumisen tukea. Noin 40 000 opiskelijan on arvioitu menettävän asumistukensa kokonaan.
2. Arvioidut kustannukset, joita opiskelijoiden siirtämisestä yleisen asumistuen piiriin koituisi vaihtelevat suuresti. Pahimmassa, ja samalla todennäköisimmässä tapauksessa aiheutuva alijäämä joudutaan nipistämään Sosiaali- ja terveysministeriön muista menoista, eli vielä köyhemmiltä, vielä sairaammilta ja vielä vähempiosaisilta. Uudistuksen aiheuttama alijäämä voi Kelan arvioiden mukaan olla jopa 55 miljoonaa euroa.
3. Kun arviolta noin 100 000 opiskelijan maksukyky asuntomarkkinoilla kasvaa, on hyvin todennäköistä, että siellä missä asumisen hintataso on jo nyt kaikkein korkeinta ja opiskelijat kaikkein ahtaimmalla, nousee vuokra-asumisen hintataso ostovoiman kasvun seurauksena entisestään.
Eipäs siis hötkyillä tämän asian kanssa. Ellei yleistä asumistukea aleta soveltaa opiskelijoihin yksilökohtaisesti ruokakuntakohtaisuuden sijaan, ja ellei jostain taiota merkittävää määrää ylimääräisiä ja edullisia vuokra-asuntoja kaupunkeihin, ei tässä ole mitään järkeä. Nämä reunaehdot jokaisen yliopisto-opiskelijan edunvalvontaorganisaatio SYL tahtoo sivuuttaa täysin. Puhumattakaan tietysti valtiontalouden tasapainottamisesta, saati sitten köyhistä ja heikompiosaisista. Tällaisenaan = huono idea, joka pahimmillaan hankaloittaa kaikkien nuorten hakeutumista korkeakouluopintojen pariin, ja asettaa opiskelijat keskenään perusteetta epätasa-arvoiseen asemaan.
