Nyt en kerro itsestäni vaan toisesta nuoresta yrittäjästä. Siksi otsikkoni on nyt raflaava, sillä olen todella vihainen. Yritä jaksaa lukea tämä blogini, sitä todella pyydän, en itseni vuoksi vaan nuoren yrittäjän Jaakon vuoksi, josta tässä blogissani kirjoitan.
Presidentti kehuu yrittelijästä marjanpoimijaa, joka on tietenkin oikein, kun sen sydämestään tekee, eikä oman henkilökohtaisen kannatuksen vuoksi. En ole kuitenkaan huomannut, että presidentti olisi ottanut kantaa yksityisyrittäjien vaikeuksiin saatikka pyrkinyt korjaamaan 90-luvun pankkikriisin yrittäjäuhrien asemaa vaan on hiljaisuudessa hyväksynyt heidän jo yli kaksikymmentä vuotta kestäneen velkavankeutensa, heidän lastensa ja lastenlastensa syrjäytymisen yhteiskunnasta, joiden arvot ovat joka päivä koventuneet yhteiskuntaa kohtaan?
Presidentti Sauli Niinistö totesi 17.11.2015 ”Jos ei kykene elämään riskin kanssa, on turha ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjyyskoulutus on tärkeää, mutta se on turhaa, jos perusasia, riskinottokyky puuttuu”.
Kun presidenttimme on täysin pihalla yksityisyrittäjän arjesta, niin on ymmärrettävää, että samoin on hallitus, kansanedustajat ja virkamiehet, joiden palkat maksavat yrittäjät, jotka veroeurot keräävät ja ne luovat omalla työllään.
Olen neljä vuotta kirjoittanut täällä blogeissani omasta”yksittäistapauksestani” Katinkullasta, mutta nyt kerron toisesta tuoreesta yrittäjän konkurssista, sillä Suomi on täynnä näitä ”yksittäistapauksia”, jonka sanan varjolla päättäjät sivuuttavat ongelmat ja siirtävät ne syrjään – unohduksiin. Sillä he eivät näytä tajuavan, että ”yksittäistapauksista” muodostuu järkyttävä kokonaisuus, joka vie Suomea lähemmäksi suon silmää.
Työttömistä tehdään nyt väkisin yrittäjiä. Seuraava askel lienee se, että partureista tehdään aivokirurgeja, sillä eihän ole paljon eroa siinä, että leikkaako hiuksia vai aivoja, ero on vain muutaman millimetrin päässä.
Nyt kirjoitan nuoresta yrittäjästä, jonka tapauksen olen lähettänyt jo keväällä Uuden Suomen päätoimittajalle Markku Huuskolle, Iltalehden päätoimittajalle Petri Hakalalle ja Suomen Yrittäjät ry:n toimitusjohtajalle Mikael Pentikäiselle, jotka ovat ymmärtäneet hyvin nuoren yrittäjän hädän ja ikävän kohtalon, mutta siihen se sitten on jäänyt, koska nuori yrittäjä ei halua saada julkisuutta. Pyysin nuorelta yrittäjältä tänään luvan kertoa hänen tarinansa nimettömänä ja sain siihen luvan. Valitettavasti blogini ei koskaan ylitä ns. luotettavan median uutiskynnystä, että tämäkin ”yksittäistapaus tulisi kaikkien heidän tietoon, joista pakolla tehdään nyt yrittäjiä.
Saan valtavasti palautetta lukijoiltani blogeissani olevan sähköpostiosoitteen kautta, niin Suomesta, kuin ulkomailta. Järkyttäviä tarinoita ihmisten ja yrittäjien kohtalosta Suomessa, joille kukaan ei ole ojentanut auttavaa kättä, että he olisivat saaneet oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä ja oikeudenmukaista kohtelua isänmaassaan. Yritän kaikille vastata, tukea heitä ja antaa toivoa paremmasta, jos se on tarpeen. Iloitsen siitä, kun heidän elämänsä on löytänyt uuden paremman suunnan ulkomailla tai kotimaassa.
Nuoren yrittäjän Jaakon (nimi muutettu) kohtalo yrittäjänä.
Jaakko oli vasta 18-vuotias, kun hän perusti yrityksen. Jaakolla oli jo nuorena taitoa omalta alaltaan, joten hän uskalsi yrittää. Nyt Jaakko on 25-vuotias. Yrityksen perustaminen vaati lainaa oman pääoman lisäksi, sillä yrityksen oli ostettava koneita ja laitteita. Yritysidea, jopa vakaa ja turvallinen asiakas oli tiedossa, jonka kanssa solmittiin sopimus.
Tässä otteita Jaakon sähköpostista ja viesteistä:
”Olen lueskellut blogiasi, ja viimeaikoina erittäin paljonkin. Pelkästä lukemisesta on jo hyväkin "vertaistuki". Erittäin hienoa, että oman taistelusi jälkeen jaksat vielä näitä epäkohtia tuoda esille. Sinun kohdalla asian "nielemisen" vaikeaksi tekee tietysti myös se että Katinkullan kohdalla tapahtui rikollista toimintaa valtionjohdon ohjailemana.
”Itse perustin xxx-urakointia tekevän yrityksen 01.12.2010 ollessani 18v. Xyrittäjäperheen kasvatille luontainen valinta ja motivaatio asiaan oli kova. Varsin pian huomasin, että X-urakoinnissa ei ole mahdollista pärjätä muuten kuin hintakilpailulla. Tämän tyyppistä toimintaa suomessa on erittäin vähän, koska X-teollisuus on pitänyt kaupan tiukasti itsellään. Toiminta kasvoi ja tulostakin syntyi. 20v vanhana työllistin itseni lisäksi 9-henkilöä suoraan ja alihankkijoiden kautta vielä 3 lisää. Suurin asiakkaani oli pörssiyhtiö, (jonka suuromistaja on valtio, minun lisäys), jonka kautta tuli 2/3osaa liikevaihdosta (v2013 lv oli 1,9milj€).
Ilmeisesti tämä oli X-yritykselle liikaa, koska sopimus lopetettiin kesken kauden. Sinisilmäisenä ja kokemattomana en osannut vaatia sanktiota sopimukseen tämän varalle.
Jouduin yrityssaneeraukseen ja toimintaa supistettiin ja siirryttiin takaisin normaaliin x-yrittäjyyteen. Viimevuoteen asti meni tiukoista ajoista huolimatta välttävästi, mutta 2015 oli huono työtilanne koko alalla. Marraskuussa hain yrityksen konkurssiin.
Tuossa yrityssaneerauksessa jo käytännössä vietiin kaikki ja nyt konkurssissa loputkin. Lokakuussa täytän 25v ja velkaa on ulosotossa n.350.000€, josta verottajalle yli 200t€. Pankkilainan olisin yrittänyt maksaa pois, mutta tuo verottajan osuus tekee urakasta mahdottoman.
Katkeruus tätä järjestelmää kohtaan on näinä hetkinä todella suuri. Erityisesti tätä Suomessa vallitsevaa lynkkauskulttuuria täytyy ihmetellä. Tietyt ihmiset eivät edes tervehdi enää, vaikka en konkurssissa jäänyt heille velkaa, enkä koskaan ollutkaan.
Myös Suomen valtion osa omistaman X-yhtiön käytös ihmetyttää. Sopimuksen lopettamisen oikea syy lienee ollut minun liian hyvä pärjääminen. En ymmärrä, miksi täysin tyhjästä alkanutta täytyy rangaista.
Puoliso ja 4v poika ovat olleet ainoa asia, joka on viimevuodet pitänyt minut järjissäni. Olen tehnyt vuokratyötä puolisoni omistamalla toiminimellä nyt joulukuusta asti, koska itse en palkkaa ulosoton takia voi suoraan nostaa.
Haluaisin kuitenkin tavallaan olla yhteiskunnalle hyödyksi, mutta nykyisin en tässä yhteiskunnassa. Ruotsiin tai Saksaan muutto kiinnostaisi kovasti ja polte x-töihin omalla kalustolla on kaikesta huolimatta tallella.
Koitahhan kirjoitella satunnaisesti meille luettavaa tuonne blogiin!
Hyvät kevättä!”
Olen kaikkeni yrittänyt tukea Jaakkoa ja hänen perhettään antamalla neuvoja ja henkistä tukea jatkaa elämää. Ohjannut velkasaneeraukseen ja hakemaan apua velkaneuvonnasta. Kaikki neuvoni ovat aina olleet sellaisia, jotka noudattavat Suomen lakeja, mutta valitettavasti hänen sopimuskumppani ja velkojat niitä lakeja eivät aina noudata, sillä tuomioistuimet ja ulosotto ovat heidän tukenaan myös lakeja rikottaessa.
Jaakko kirjoittaa edelleen...
”En ole tuohon velkasaneeraukseen perehtynyt vielä.
Välillä meinaa katkeroituminen päätään nostaa, mutta hyvinä päivinä mietin että joku tarkoitushan tälläkin on. Olkoon se sitten vaikka se ulkomaille lähtö tai mikä hyvään.”
Huhtikuussa Jaakon perheeseen syntyi uusi suomalainen vauva ja samaan aikaan nuoria vanhempia kovistellaan ulosotossa, kun Jaakon ”työnantaja” hänen vaimonsa on synnyttämässä.
”Kyllä oikeusvaltio usko on lopullisesti kokenut kohdallani kolauksen. Oon tehnyt nyt puolison tmillä vuokratyötä, joka on laskutettu asiakkaalta. Tänään tuli ulosotosta päätös, jonka mukaan tästä puolison elinkeinotoiminnasta ulosmitattaisiin minun velkoihin! Pitää maanantaina soittaa ulosottoon, mutta kyllä tämä vituttaa. Varmasti näkevät työnantaja maksuista että minun pieni palkka on tullut puolison toiminimeltä...”
” Itse jäin huhtikuun ajaksi isyys/polttopuunteko/hautajais lomalle. Tuohon polttopuu koneen kimppuun kun pääsee, niin se on varmasti parasta mitä ihminen voi housut jalassa tehdä :D 4kk vuokratyötä puolison tmi:llä ja nyt on talous siinä kunnossa, että on vähän rahaakin käytössä ja laskut ajallaan hoidettu. tietysti minulla olis paljonkin rahanmenoa, mutta en nyt ota enää niistä stressiä. Iso vaikutus mielialaan, kun perheen talous on suunnilleen raiteillaan.”
” Terve. Vauva jakselee hienosti. Vanhemmilla ja isoveljellä tosin mahatauti kierre, mutta eiköhän se kohta helpota.”
Itku mulla on välillä tullut, kun en voi auttaa Jaakon perhettä. Voisin auttaa tuhannella eurolla omasta työkyvyttömyyseläkkeestäni, jos saisin vain 350 muuta suomalaista mukaan samalla summalla, niin pelastaisimme velkasuosta yhden nuoren yrittäjäperheen takaisin elämään, yrittämään ja työllistämään työttömiä.
Toivon todella, että me yksityiset ihmiset, ehkä myös yrittäjät, voisimme auttaa, ettei viranomaiset siihen puuttuisi, kun autamme. Kaikenlaiseen turhuuteen ja uskonnollisille lahkoille kerätään varoja saarnaajien korkeisiin palkkoihin laillisesti. Eikö olisi kuitenkin tärkeämpää auttaa suoraan ihmistä, saatikka nuorta perhettä. Kaikkia me emme voi suoraan auttaa, mutta olisimme esimerkkinä siitä solidaarisuudesta, jonka toinen ihminen voi tehdä toiselle. Verottajan ottaisin mielelläni mukaan tähän talkooseen ja katsomaan taaksepäin, kuinka paljon Jaakko ehti kerätä jo seitsemän vuoden nuoren yrittäjyyden aikana valtion kirstuun veroeuroja. Joten osan niistä veroeuroista voisi myös Jaakon perheen hyväksi katsoa nyt tässä vaikeassa tilanteessa. Pankitkin ovat saanet jo paljon korko ja muita tuottoja, joten he voisivat jollain summalla myös osallistua. Molemmat voisivat ymmärtää sen, että minun työkyvyttömyyseläkkeestä 1.000€:a on enemmän, kuin teiltä 0,000001€:a. Ehkä Presidentti Sauli Niinistöltä liikenisi vaikka 10€:a Jaakon perheen auttamiseen pois velkavankeudesta? Lähetän tämän myös Jaakon entiselle valtio-omisteiselle yhtiölle, joka yllättäen katkasi hänen alihankinta sopimuksen – ehkä heillä, yli 10 miljardin euron liikevaihdosta liikenee muutama euro Jaakon perheelle.
Olkaamme nyt tämän yhden perheen kautta esimerkkinä siitä, että me kaikki kannamme huolta ja autamme läheisiämme. Minä pyrin auttamaan ajatuksilla, sanoilla, teoilla ja rahalla, niin paljon kuin pystyn.
Jaakko ei ole tällaista pyytänyt, mutta minä pyydän Jaakon perheen puolesta!
Lukijoilta pyydän ymmärrystä siitä, että pyydän apua nyt yhdelle perheelle ja tiedostan sen, että Suomessa on valtavasti perheitä, jotka tarvitsevat samalla tavalla apua. Jospa tämä esimerkki auttaisi myös muita perheitä saamaan pankeilta, verottajalta, tutuilta ja tuntemattomilta apua taloushuolissaan. Jos tämä pyyntöni toteutuu, niin älkää Te, joita nyt ei auteta, olko kateellisa, vaan iloisia siitä, että yksi suomalainen nuori perhe on autettu takaisin jaloilleen ja olkoon tämä esimerkkinä kaikille muille, tutuille, tuntemattomille ja velkojille.
Ilmoitan jo tässä heti, että jos apupyyntöni Jaakon perheelle on Suomen lakien vastainen, niin mielelläni lähden vaikka vankilaan tällaisesta lain rikkomisesta!
ps. jos näin voidaan toimia ja auttaa rahallisesti "Jaakon" perhettä, niin pyydän, että Uusi Suomi tulisi tässä avuksi hoitamaan asian?