Venäläiset ja heidän ystävänsä pyrkivät syyllistämään suomalaisia siitä, että me olimme mukana piirittämässä Leningradia ja siten vastuussa satojen tuhansien siviilien nälkäkuolemista.
Tämä ei pidä paikkaansa. Leningrad ei ollut hetkeäkään piiritettynä. Kannaksen eteläosa oli heidän hallussa samoin Laatokan itäranta. Laatokan yli pystyttiin kuljettamaan laivoilla ja proomuilla sulan veden aikana sekä materiaalia että ihmisiä. Venäläiset paetessaan Baltian maista takavarikoivat balttien laivoja jotka ajettiin Laaltokalle. Latvialaisen ILGA-laivan miehistö kaappasi vangitsijoiltaan oman laivansa ja ohjasi sen Lukulansaareen antautuen suomalaisille. Talvella taas kuljettiin jääteitä myöten. Kelirikkoaika oli tietysti vaikea. Laatokalla liikkuminen oli harvinaisen turvallista, suomalaiset eivät paljoa häirinneet koska eivät pystyneet. Meillä ei ollut pommikoneita. Vain yksi yritys tehtiin yhdessä italialaisen torpedo-osaston kanssa Suho-saareen huonolla menestyksellä.
NL:n ylin sodanjohto päätti, että kaupungista ei evakuoida siviilejä. Samalla tavalla tehtiin mm. Stalingradissa. Sellainen toimenpide oli sotilaallisesti perusteltua. Leningradissa oli paljon sotatarviketeollisuutta, siellä tarvittiin työvoimaa. Lapset ja vanhukset olisi tietysti voitu evakuoida, mutta ei muuallakaan ollut ylimääräistä ruokaa. Myöhemmin tietysti venäläiset syyttivät nälkäkuolemista saksalaisia ja suomalaisia.
Leningradin sotilaspiirin joukot hyökkäsivät talvisodassa suomalaisten kimppuun tappaen kymmeniä tuhansia suomalaisia. Olisiko meidän pitänyt tuntea sääliä vihollista kohtaan kun yritimme saada omia maitamme takaisin?