Ruotsia on hämmentänyt Aftonbladetin paljastus, jonka mukaan nuivan populistioikeiston suosikkibloggari, entinen maahanmuuttoviraston työntekijä ja toimittaja Egor Putilov, ja ruotsidemokraattien poliittinen sihteeri/avustaja ja juridinen neuvonantaja Alexander Fridback - sekä yltiöliberaaleja ”suvakkimielipiteitä” lehteen kirjoittava Refugees Welcome -aktiivi Tobias Lagerfeldt ovat yksi ja sama henkilö.
Tapaus on sekä suututtanut että huvittanut ihmisiä, ja luonut jopa meemejä joissa ihmetellään ketkä ovat ja ketkä eivät ole Egor Putiloveja.
Asia oli paljastunut Aftonbladetin julkaistua varomattomuuttaan Lagerfeldtin mielipidekirjoituksen ilman varmaa tietoa henkilön olemassaolosta. Lukijoiden reagoitua omituisiin teksteihin ja profiilikuviin, lehden tutkiva ryhmä yhdisti Lagerfeldtin sähköpostiosoitteeseen liittyvän puhelinnumeron Fridbackiin/Putiloviin.
Henkilön alkuperäinen nimi ei tule esille, sillä hän on Venäjältä tullut maahanmuuttaja, joka on elänyt Ruotsissa vuodesta 2007 suojatun identiteetin turvin ja vuodesta 2012 hänen nimensä on ollut virallisesti Alexander Fridback.
Hän on pyörittänyt matkatoimistoa, työskennellyt maahanmuuttovirastossa, kirjoittanut Egor Putilov-salanimellä yhteistyössä suurten mediatalojen kanssa joitakin journalistisia artikkeleita ja pitänyt suosittua maahanmuuttokriittistä blogia, ja tällä hetkellä hän tosiaan myös on ruotsidemokraattien pestissä Ruotsin eduskunnassa nimellään Alexander Fridback. Hänen ruotsin kielen taitonsa ovat täydelliset, mutta taustoista ei ole sen suhteen tarkkaa tietoa.
Fridback/Putilov on vastannut syytöksiin suurella närkästyksellä, ja valittanut Aftonbladetin murtavan hänen identiteettisuojansa. Pidän hyvin uskottavana, että kenties joku Venäjältä saapunut tarvitsee suojatun henkilöllisyyden, mutta se mikä tässä katkuaa kuin hapansilakka on että alkuperäistä nimeä ei ole kukaan edes maininnut, ja Fridback/Putilov on toiminut tähänkin asti ihan normaalisti omalla kuvallaan. Ongelmaksi asia muotoutui vasta kun Aftonbladet otti aliaksilla esiintymisen esille.
Fridback/Putilov on myös syyttänyt Aftonbladetia epäluuloisuudesta venäläistaustaansa kohtaan ja väittää, että hänen totuutensa halutaan vaientaa (miksi tämä muuten kuulostaa niin tutulta?). Aftonbladet ei ole kuitenkaan syyttänyt häntä ”Venäjän trolliksi”, eivätkä he näe mitään yhteyksiä Venäjälle. Sen sijaan poliittinen toimittaja Lena Mellin on todennut, että olisi tärkeä tietää, miksi hän toimii näin, ja että toiminta muistuttaa vieraan valtion informaatiovaikuttamista, mikä tulee pitää takaraivossa.
Asian selvittely jatkuu. Tässä vaiheessa useampi vaihtoehto on mahdollinen: kyseessä saattaa olla harmiton kaveri, joka ei ole tarpeeksi ymmärtänyt, että journalistinen pseudonyymeily ja poliittinen työ eivät välttämättä sovi yhteen. Toiseksi hän voi olla jonkinlainen Talented Mr. Ripley, ja kolmantena tulee mieleen disinformaatikkona työskentely. Itseäni askarruttaa erinomainen ruotsin taito, josta johtuen en ole täysin vakuuttunut, etteikö henkilö olisi ollut ruotsintaitoinen jo ennen Ruotsiin tuloa.
Ruotsidemokraattiset poliitikot ovat suhtautuneet suojattiinsa hyvin varjelevasti. Mikäli Aftonbladet on mokaillut urakalla, sekin selvinnee lähiviikkoina.
Mutta mikäli Aftonbladetin huomiot ovat varmuudella oikein, tämä liittyy myös Suomeen, sillä pseudomediat välittävät hyvin innokkaina tätä ja vastaavaa materiaalia Ruotsista Suomeen. Yleensä asialla on MV-lehti ja Paavo Tajukangas-niminen pseudonyymi, josta kirjoitin aikaisemmin miten hän virheineen päivineenkin kelpaa sanatarkasti kansanedustaja Olli Immoselle tiedonlähteeksi.
Tällöin jouduin vääntämään ratakiskosta joillekin epäuskoisille, ettei Tajukangas ole oikea sukunimi. Jonkinlainen nomen est omen se kuitenkin on, sillä viimeksi kun Tajukangas piti informaatiolähetystä Youtubessa, se päätyi kirjaimellisesti lopussa tajukankaalle kaatohumalaisen örinän ja virtsailun kera. Jonkinlainen camp-arvo tällä kuten muullakin valemedialla on, mutta toivoisin silti näkeväni edes poliittiset päättäjät lähdekriittisempinä kuin koskaan.