Maanpäälliset kasvit ja kasviplanktonit merissä sitovat ilmakehän hiilidioksidia ja ylläpitävät hiilen kiertokulkua maapallolla. ”Pitämällä tasapainossa hiilen sitomista yhteyttämisen avulla ja vapauttamista hapettamalla on globaalin hiilen kierron perusta. Periaatteet tämän kierron suhteen on tunnettu jo pitkään, mutta eri sääteleviä tekijöitä tämän tasapainon ja dynamiikan ylläpitämiseksi ei ole vielä täysin ymmärretty (Falkowski ym. 2000).” https://www.researchgate.net/publication/46673013_Carbon_sequestration_in_ecosystems_The_role_of_stoichiometry
Maaperä sitoo ilmakehän hiilidioksidia yhteyttävien organismien kautta muodostaen maaperän hiiltä eli ns. humusta. Humusta kertyy hyvin hitaasti ja sen hapettuminen voi kestää vuosisatoja. Humuspitoinen maa saattaa maaperän ravinteet kasveille käyttökelpoiseen muotoon ja humuspitoinen maaperä pidättä itsessään vettä kasvien saatavilla.
”Soil respiration is one of the most important terms in the global carbon budget, yet we know very little about how important environmental factors control this process at the global scale. Soils contain more carbon than terrestrial biomass and the atmosphere combined and contribute ten times more carbon dioxide to the atmosphere each year than the burning of fossil fuels.” http://scholarworks.umt.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=5428&context=etd
”Maahengitys on yksi tärkeimmistä vaikuttavista tekijöistä globaalissa hiilitaseessa, mutta tiedämme hyvin vähän siitä, kuinka merkittävät ympäristötekijät kontrolloivat tätä prosessia maailmanlaajuisesti. Maaperä sisältää enemmän hiiltä kuin maanpäällinen biomassa ja ilmakehä yhteensä ja tuottaa kymmenen kertaa enemmän hiilidioksidia ilmakehään vuosittain kuin fossiiliset polttoaineet.”
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/gcb.12987/full
”Photosynthetic organisms provide the OC inputs to both terrestrial soils and marine systems (Fig. 1). Primary production in terrestrial systems is mainly conducted by relatively long-lived, multicellular plants, with litter, roots, and root zone exudates providing the main OC inputs to soils. Microbial by-products (exudates and necromass), produced during the decomposition of plant materials represent a substantial portion of the OM stored in soils (Schmidt et al., 2011) and are an important C source for mineralization by soil microorganisms. In contrast, primary production in marine systems is dominated by single-celled organisms (phytoplankton), leading to a faster turnover time of biomass than seen in terrestrial systems (~days as opposed to weeks, months, or years) (Trumbore, 2009; Hansell, 2013). Organic C inputs to the marine environment mainly include cells and their exudates and material transformed by heterotrophic organisms [e.g., zooplankton fecal pellets and discarded animal feeding structures (Nagata, 2000)].”
”Yhteyttävät organismit tuottavat orgaanisen hiilen sekä maaperään että merten järjestelmiä varten (Fig. 1). Alkutuotanto maanpäällisissä järjestelmissä muodostuu pääasiassa suhteellisen pitkäikäisten, monisoluisten kasvien avulla, yhdessä pintakerrosten, juurien, ja juurivyöhykkeiden eritteiden kanssa, vastaten pääasiallisesti maaperän organisen hiilen lisäyksestä. Mikrobien sivutuotteet (eritteitä ja kariketta), jotka on tuotettu kasvimateriaalien hajoamisen yhteydessä muodostavat huomattavan osan maaperään varastoituneesta orgaanisesta aineesta (Schmidt ym., 2011) ja ovat tärkeä hiilen lähde maaperän mikrobien suorittamalle mineralisoinnille. Alkutuotantoa merten järjestelmissä sen sijaan hallitsevat yksisoluiset organismit (kasviplanktonit), mitkä nopeuttavat biomassan kiertonopeutta mitä nähdään maanpäällisissä järjestelmissä (~ päiviä viikkojen, kuukausien tai vuosien sijaan) (Trumbore, 2009; Hansell, 2013). Orgaanisen hiilen merelliseen ympäristöön tuottavat pääasiassa solut ja niiden eritteet ja heterotrofiset organismit materiaalia transformoimalla [esim eläinplanktonin jätökset ja mitä eläinten ruokinnasta on päässyt ohi (Nagata, 2000)].”