Saatuani distaalisen radius-murtuman vasempaan ranteeseeni jouduin Töölön tapaturma-asemalle asennuttamaan ranteeseeni levyn ja piikit. Puudutuksen aikana anestesiasta vastannut lääkäri antoi elämäni kivuliaimman paikallispuudutuksen, josta sydän vaivoista kärsivä olisi ainakin hetkellisesti kuollut. Kroppani nousi sängystä arviolta puoli metriä.
Sitä vastoin kirurgisen toimenpiteen suorittanut naislääkäri kuunteli ohjeitani ruuvien kiinnityksen osalta. Ongelmien synnyttyä sanoin kirurgian olevan kuten auton asennusta. Ruuvit pitää kiristää ristiin oikeaan momenttiin.
Isäni ortopedi Uolevi Kankaanpää ja hänen ystävänsä Jussi Rönty olivat 1970- luvulla Töölön sairaalan johtavia kirurgeja. Herttoniemen sairaalassa tehty käänteinen operaatio levyn poistoineen ei ollut ongelma.
Lääkäriperheen kakarana tiedän, että hoitovirheistä ei kannata valittaa etenkään vakuutusyhtiöille. Edesmennyt isäni kehotti minua keskittymään muuhun kuin potilaiden hoitamiseen, koska hänen mukaansa minun palvelemani asiakkaat kuolevat. Näin ollen lääkärin ammatti jäi vain haaveeksi.
Vakuutusyhtiöt palkkasivat isäni myös sivutoimiseksi asiantuntijaksi eläke- ja työkyvyttömyystapauksissa ja hänen mielipidettään asintuntijana ei kuitenkaan suurimmassa osassa tapauksista kuunnelltu, vaan asiat ratkaistiin vakuutusyhtiöiden eduksi. Onko Suomessa oikeutta?