Joissakin työehtosopimuksissa, muttei kaikissa, määritellyt lomarahat ovat aika-ajoin herättäneet kritiikkiä ja niitä on pyritty leikkaamaan esimerkiksi kilpailukykysopimuksessa ja joidenkin yhteistoimintaneuvottelujen lopputuloksissa, joskus onnistuneesti, joskus ei. Tyypillinen lomarahojen vastustus perustuu siihen, että ne olisivat aikansa eläneitä, koska ne olisivat alunperin olleet käytössä lomaltapaluurahoina teollisuudessa 1960-luvulla siksi, että työntekijöillä olisi ollut kannustimia jäädä Suomeen mieluummin kuin muuttaa silloisten parempien palkkojen perässä Ruotsiin.
Lomaraha on kuitenkin saanut nykyään eri merkityksen ja se ei ole millään tavalla aikaisempaa syytä huonompi. Itse asiassa lomarahan pitäisi olla erityisesti talousoikeistolaiselle ajatuspaja Liberalle unelmien täyttymys, koska se täyttää sosiaaliturvatilin eli heidän terminologiassaan perustilin määritelmän vuotuisten palkkojen osalta. Lomaraha, joka maksetaan tyypillisesti kesällä kertaluontoisena ylimääräisenä lisäpalkkana, tarkoittaa käytännössä sitä, että vuotuisista reaalipalkoista on talletettu osa yhden vuoden juoksuajalla olevalle tilille, joka kauden päättyessä kertaluontoisesti tyhjennetään ja sitten sitä aletaan uudestaan kerryttää seuraavaksi vuodeksi. Koska kyseessä nimenomaan on sosiaaliturvatili, sinne tallettaminen ei ole vapaaehtoista, vaan tulojen sen mahdollistaessa, pakollista.