Olipa kerran yhteiskunta, jossa valta oli pienellä vähemmistöllä. Tuossa yhteiskunnassa esiintyi monenlaisia yhteiskunnallisia mielipiteitä, tai lähinnä kahdenlaisia: Toiset olivat sitä mieltä, että vallan pitää olla pienellä vähemmistöllä ja toiset sitä mieltä, että vallan pitää olla tasan koko kansalla. Koska ilman valtaa olevia oli suuri enemmistö, ei heidän mielipidettään oikein voinut käytännössä tukahduttaakaan, ja siksipä valtaapitävä vähemmistö teki välttämättömyydestä hyveen: Se alkoi esittää tuota mielipiteiden moninaisuutta esimerkkinä epätasa-arvoisen yhteiskuntansa erinomaisuudesta.
Sitten oli myös toinen yhteiskunta, jossa koko kansa oli keskenään tasa-arvoisia. Muutamaa hassua lukuunottamatta kaikki olivat sitä mieltä, että näin pitääkin olla. Muutama hassu oli sitä mieltä, että vallan pitäisi olla pienellä vähemmistöllä. Mutta näitä muutamia oli niin vähän, että heidän mielipiteensä oli helppo jättää huomiotta, ja niinpä tuossa yhteiskunnassa ei useimpien korviin tullut koskaan muuta mielipidettä kuin se suuren valtaenemmistön mielipide, että koko valta kuuluu tasan koko kansalle. Itse asiassa tuossa yhteiskunnassa oli kielletty esittää mielipiteitä, jotka pyrkisivät viemään vallan pois kansalta.