Viime päivien rajut poliittiset pyöritykset ovat sen laatuisia että on kenties rakentavaa katsoa jotain hieman kevyempää. Maailmaan kaipaisi enkeleitä. Ja monet uskovaiset uskovat sellaisia olevan. Näistä kerrotaan tarinoita. Usein omakohtaisia. Ja niiden tarinallisuus tuntuu olevan samalla pohjalla kuin niillä mummojen bussilippuja syöneillä punkkareilla. Koko ajan niistä kuulee mutta ei niitä koskaan oikein nähdä. On selvää että en pidä näitä tapahtumia hirveän uskottavina. Toisaalta en halua naureskella tämänlaisilla kokemuksilla. (Juuri nyt. Tämä on tärkeä täsmennys.)
Siksi otankin esille enemmän sen mitä näihin tarinointeihin liittyy. Ja että tämä tekee uskonnollisista tarinoista paitsi epäuskottavia niin myös muulla tavalla ongelmallisia. Tarkemman tarinoiden nyyläämisen hoidan linkeillä. Näin ollen minun ei tarvitse repostella tai naureskella miksi juuri tuo tarina on mielestäni epäuskottava. (Joka on aika helposti vain askeleen päässä siinä että naureskellaan sen esittäjän kyvyille.)
Muutama esimerkki.
Vuonna 2011 keskustelua herätti syvä Pohjanmaalla ollut enkelikokemus. Tapauksessa kiinnostavaa oli tarinan eläminen. Ensin enkeli väitettiin näkyneen useille ihmisille puolisen tunnin ajan. Kuitenkin asiasta löytyi vain yksi silminnäkijä, jonka kertomukseen koko asia perustui. Tilanteeseen liitettiin myös väitteitä videoaineistosta jota ei sitten saatu. Ja kun muita silminnäkijöitä kaipailtiin, selitykseksi heidän poissaololleen annettiin se, että skeptiokoiden pilkka olisi niin kovaa, että vain yksi on ollut riittävän rohkea. Ja näin heistäkään ei saatu tietoa. Toisaalta tämä rohkea sankari sitten oli päivittänyt facebookiaan samoihin aikoihin kun oli näkemässä-kokemassa tätä kyseistä enkeliä. Mutta selityksenä oli että profiilia käyttivät muutkin.
Vuonna 2014Timo Jauhola esitti videon jossa oli hänen mukaansa enkeli. Epäilevät Tuomaat katsoivat että kyseessä oli tuuli ja hämähäkinseitti. Koska lasten suusta tuli totuus (videolla laulaa lapsikuoro) eikä kukaan nähnyt pihalla mitään, ei linssin lähellä tietenkään nähnyt tämänlaisia ellei ollut jotenkin sulkumielinen. Lapsenuskoa ei pidä pilata eikä epäillä.
Vuonna 2014 tapahtui myös Kauhavalla. Jenica Alanen kertoi nähneensä automatkallaan enkelin. Enkeli oli ollut parikymmentämetrinen, eli varsin vakuuttavan kokoinen. Puheessa korostuivat myös Alasen entinen villikkous ja se miten kokemus oli muuttanut hänen käyttäytymistään. Tämä nähtiin erittäin todistusvoimaisena.
Ylläolevissa on yksi yhdistävä elementti.
Kaikissa ylläolevissa aineistoissa tärkein todistusvoima kohdistui sanojaan. Ei siis puhuttu asiasta tai siitä miten tästä asiasta oli todisteita. Tärkeintä oli että tarinan kertojaa pidettiin luotettavana. Kysymys on siis sanojasta eikä aiheesta. Tämä on toki melko vierasta tieteessä jossa yleensä perusihanteena on että tutkimusmetodi eikä tutkimuksen tekijä vaikuttaisi. (Asiantuntijuuskin sidotaan mielellään siihen miten taitavasti henkilö käyttää näitä metodeja.) Tässä mielessä voi ymmärtää hyvin erikoisia puolia uskonnollisessa perustelussa. Esimerkiksi sen, miksi kuuluisa kreationistinen saarnamies Kent Hovind osti PhD:nsä diplomimyllystä ja aloitti "tohtorintutkintonsa" sanoilla"Hello, my name is Kent Hovind. I am a creation/science evangelist." Koska evankeelisessa toiminnassa on tavallista esitellä itsensä ja korostaa omaa persoonaansa. Koska kaikessa on kyse tästä.
Tämä tarkoittaa sitä, että enkelipuheet muuttuvat ns. metapuheeksi. Tässä voisi jopa keveästi lainata Kari Tikkasta joka on nettisivuillaan heittänyt aiheesta seuraavaa ; "Meta-argumentointi on argumentointia argumentista ja argumentoinnista ja argumentoijista. Ikäänkuin kaikkien argumenttien isoäiti. Se on tavanomaista faktoja, teorioita ja arvoja koskevaa väittelytasoa ylemmällä tasolla tapahtuvaa argumentointia. Selvinnee viimeistään alla olevilla esimerkkeillä. Se on usein heikko ellei hyödytön ja monesti arveluttava argumentti, mutta voi silti olla tunnetasolla erittäin vaikuttavakin ja tehokas." ... "Meta-argumentointi on kuin uskottavuuskertoimen M asetus Credibility = M*(A1+A2+A3+...An) kaikkien fakta-argumentointtien eteen. Osoittamalla M nollaksi saadaan koko liikkeen tai opin uskottavuus nollaksi. Ei tarvi tutkia A1 A2.. eli se on "laiskan miehen päävirtakatkaisin""
Lähestyminen on toki kepeä. Mutta idea siitä selviää aika helposti. Samalla tulee tutuksi se, miten aika monella kreationistilla oli kanssani väitellessä tapana korostaa uskontovereilleen sitä miten sanomisiini ei kannattanut tutustua koska olin "evolutionisti". Se, mitä edustin oli syy olla tutustumatta. Sävy muistuttaa kovasti William Lane Craigin näkemystä. Hänellä on vähän sellainen tapa, että hän itse hoitaa debatoinnin jotta uskovaisten ei tarvitsisi. Väärä ideologia on samaa kuin eksytys eikä siksi kannata lukea. "Be on guard for Satan's deceptions. Never lose sight of the fact that you are involved in a spiritual warfare and that there is an enemy of your soul who hates you intensely, whose goal is your destruction, and who will stop at nothing to destroy you. Which leads me to ask: why are you reading those infidel websites anyway, when you know how destructive they are to your faith? These sites are literally pornographic (evil writing) and so ought in general to be shunned. Sure, somebody has to read them and refute them; but why does it have to be you?"
Mitä tässä itse asiassa tapahtuu?
Moni skeptikko lähestyy tämänlaisia anekdootteja David Humen skeptisillä argumenteilla. SIinä pitää miettiä onko todennäköisempää että tarina on tosi tai että tarinan esittäjä valehtelee tai on erehtynyt. Näissä tapauksissa käy kuitenkin mielestäni helposti niin että se mikä on epätavallista määrittyy aika helposti mahdottomaksi. Sen vuoksi suhtautumiseni täydentää tätä lähestymistapaa pienellä lisäkäänteellä.
Reagointi on tarpeen sillä Humen argumentin vasta-argumentit ovat hyvin tuttuja. Ja siksi vaihtoehdoksi näyttää riittävän se että esitetään miten todistaja on luotettava. Kristinuskossa silminnäkijäkertomuksiin luottaminen on osittain myös teologinen kysymys. Sillä monille Jeesuksen ylösnousemus on uskottava koska sillä on silminnäkijäkertomuksia. Näin ollen jos anekdootteihin ei voisi luottaa niin koko uskon perusta murenisi. Näin ollen ei ole uskottavaa että heille saataisiin ymmärrykseen sellaista argumentistoa jonka ytimessä on silminnäkijäkertomusten epäluotettavuus. (Itse en niille aivan hirveästi anna painoarvoa usein. Mutta nyt en lähde purkamaan tätä näin.)
Tätä kautta tarjolla on usein joko sitä että julistaja on (1) hyvä ja moitteeton kristitty ja kristittyjen kaveri ja hänet tunnetaan luotettavana (2) hän on itse asiassa epäluotettavana tunnettu hahmo johon voidaan liittää ajatus kääntymyksestä. Menetelmät voivat vaikuttaa erilaisilta. Ensimmäisessä on karkeasti sanoen kyse siitä että järkähtämätön - ulkopuolisen silmiin dogmaattinen ja luupäinen uskominen - kertoo siitä että henkilö luottaa sanomiseensa. Ja samoin jos asiaan liittyy Augustinuksen tai Paavalin kääntymisen tyylinen kertomus, niin ajatellaan että kokemuksen on oltava tosi koska se on vaikuttanut tarinan kertojaan niin vahvasti.
Oleellista on tiedostaa että Humen argumentin kritiikki ei itse asiassa sano että vaihtoehdolla on argumentistoa. Se yrittää vain riipiä vasta-argumenteilta tehoa. Se ei lisää todennäköisyyttä sille että tämä tapahtuma todella olisi tapahtunut. Vastustajan perustelujen heikentäminen johtaa parhaimmillaan siihen että tilanne on yhtä hyvä ennen kriittisiä argumentteja kuin sen jälkeen. Usein lopputulos on tätä heikompi. Ja tämä on se oleellinen. Anekdooteissa luotettavuudessa ei ole kysymys tarinasta vaan sen kertojasta.
Anekdoottien kohdalla on syvällisempi taso. Se syvällinen taso liittyy esimerkiksi siihen että miksi tieteellinen metodi ei ole sitä että "otetaan fiksu kaveri joka uskooa asiaansa". Vaan se on sitä että leikitään otosten ja vastaavien kanssa. Tiedettä ei tehdä älykkyysosamäärätesteillä ja tähän on syy. Tämä unohtuu jos ihminen hylkää asioita tarkastelevan lähestymistavan ja laittaa vaan Tikkasen kuvaamia "uskottavuuskertomia" joko korkealle tai matalalle niin että argumentteja ja väitteitä ei tarvitse ollenkaan analysoida, varmistaa tai epäillä. Kun kaikki voidaan ohittaa kerralla kun niiden argumenttejen ulkopuoella olevan metatason uskottavuus on joko olematon tai korkea.
Miten itse ratkaisen tätä ongelmaa?
Koska kyseessä on menetelmäero on tilanne hyvin haastava.
1: Tieteessä luotettavuus syntyy usein tilastomatematiikalla. Katsotaan aineistoja. Otoskoko ja aineistossa oleva variaatio ja trendit synnyttävät sen mikä on luotettavaa ja minkä taakse voidaan nähdä jotain muuta.
2: Tämänlaisessa tarinaperinteessä luotettavuus koostuu siitä että (1) se mukailee oikeaa ideologiaa ja sen konventioita ja (2) sen kertoo jollain tavalla luotettavaksi katsottu persoona.
Narraatiot koskevat yleensä yksittäistapausta. Ja tätä kautta keskustelu menee siihen onko kyseinen tapaus aito ihme vai ei. Tässä voidaan oikoa Humen tavalla. Mutta itse suhtaudun asiaan hieman toisella tavalla. Olen itse lähestynyt asiaa siten, että katsotaan samalla kahta asiaa (1) Sitä miten tavanomainen tai poikkeva tapahtuma on. (2) Sitä miten vaikeasti tilanne olisi toisinnettavissa vaikka väärentämällä.
Tässä on se hyvä puoli että uskovaiset puhuvat näistä ihmeistä ainutlaatuisina tapahtumina. (Osittain juuri siksi että voisivat kiertää Humen argumentin tunnettuja ongelmia.) Näin yleistys niihin olisi virhe. Tässä he kuitenkin tunnustavat että tämänlaiset tapahtumat ovat poikkeuksellisia. Ne ovat harvinaisia. Toisaalta me tiedämme että ihmiset valehtelevat. Myös luotettavat ihmiset valehtelevat joskus. Ja näitä valeita on melkoisen paljon. Näitä valeita voidaan tukea evidenssillä. Jonka väärentäminen on joskus helppoa, joskus vaikeaa ja joskus kyseessä on vain aineiston väärintulkinta.
Tässä tavallisuuden, todennäköisyyden tai kertojan luotettavuuden korvaa helposti väärentämättömyys. Tämä on siitä hauska konsepti että esimerkiksi mikä tahansa suullinen tarina on helposti ohitettavissa. Ilman todisteita sen voi maalata aivan perusteellusti bullshitiksi. (Ikävä kyllä sama koskee erästä tapahtumaa jossa kissa kävi rusakon kimppuun. Olen itse nähnyt tämän tapahtuman, mutta kun kerroin siitä eräissä juhlissa sain kuulla valehtelevani. Onhan tapahtuma epäuskottava. Ja tarinan voi väärentää kuka vain. Jos saisin tapahtuman videolle olisi tilanne tietenkin aivan toisen suuntainen.) Kysymys on aina siitä mitä tiedämme. Perustelu on epistemologiaa. (Myös jänistapaukseni kohdalla kyse on siitä että vaikka ontologisesti ja itselläni olevan evidenssin valossa näen asian kuten näen, niin ulkopuolisella ei ole pääsyä tähän aineistoon enkä voi moittia heitä älyllisestä epärehellisyydestä. Koska kyse on epistemologiasta. Ei kyse ole siitä että minua pidettäisiin valehtelijana jotenkin kategorisesti.)
Näin ollen esimerkiksi enkelitarina jossa enkeli kertoo asioita jotka ovat kaikille kristityille tuttuja on helposti väärennettävä. Mutta toisaalta jos enkeli paljastaa matematiikkaa osaamattomalle Riemannin hypoteesin ratkaisun, on tilanteen väärennettävyys hyvin vaikea. Siitä onko enkelit kuinka yleisiä tai harvinaisia on tässä jossain osassa. Mutta melko pienessä, koska kyseisen hypoteesin ratkaiseminen on ilmiselvästi hyvin haasteellista ja varmasti esimerkiksi minun ulottumattomissani. Tällä tavalla Humen argumenttia voi hioa sellaiseen suuntaan että se ei loukkaa enkelikertomuksen kertojaa niin paljon. (Etenkään kun hän voi huomata että jos hänen enkelikokemuksensa olikin aito niin sitten se on samanlainen kuin se minun rusakkohärdellini.)
Loppukaneetti;
Ihmiset käyttävät enkelikertomuksissa omakohtaisia anekdootteja. Niihin törmää sekä mainonnassa, vaihtoehtohoidoissa, uskonjulistamisessa että vain lähes kaikessa muussa. Näiden tarinoiden tehtävänä on opastaa, opettaa tai puffata. Jos niihin suhtautuu kriittisesti, asia muuntuu helposti henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Sillä tarina ei ole vain tarina vaan tarinan uskottavuus nojaa yksilön älyn ja luotettavuuden varassa. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että mitään muutakaan tukea näissä tarinoissa ei ole. Siksi ne on hyvin helppo ohittaa epäuskottavina ilman että tässä menettää mitään älyllisestä rehellisyydestään tai älyllisyytensä laadusta.
Samalla tämänlainen henkilökeskeisyys on ongelma sillä sen kaverina on laumahenkisyys ja auktoriteettihenkisyys. Tämä johtaa siihen että sosiaalinen rakenne ei ole kovin ihanteellinen. Dominointiin ja dogmaattisuuteen kannustavassa ympäristössä ei keskustella. Ja miten voitaisiinkaan kun ainut sallittu keskustelukenttä koskee asian sijaan siitä puhuvia ihmisiä.