Babylonia, Assyyria ja Egypti ammoisina aikoina, Yhdysvallat ja monet Euroopan maat 1700 - 1800 -luvuilla, Saksa 1940 - 1945... ja Suomi 2015. Elokuun 22. päivän suurmielenosoituksessa kannoin kylttiä 'Orjuus pois!' ja sitten joku kysyi minulta, että tiedänkö kuinka kauan orjuutta on ollut tässä maailmassa. Hetken emmittyäni vastasin: aina! Aina on myöskin ollut hyvä ja oikeutettu syy siihen. Nyt sitä sanotaan vastikkeellisuudeksi.
Orjuus on pakollista työtä, josta kieltäytyminen johtaa rangaistukseen ja josta ei voi poistua vapaasti. Vuoden 2006 tehtiin lakimuutos, jossa tehtiin aktivoinnista ja palkattomasta työnteosta pakollista toimintaa, josta ei voinut kieltäytyä ilman päivärahaoikeuden menettämistä määräajaksi. Kansankielellä näitä työvoimapoliittisia sanktioita kutsutaan usein karensseiksi. Myöhemmässä vaiheessa lakia tiukennettiin koskemaan myös perusturvaa, jota on toistuvassa moitittavassa menettelyssä voitu laillisesti alentaa 20% tai jopa 40%. Tällainen täyttää orjuuden tunnusmerkit, koska kenelläkään ei ole varaa olla ilman rahaa.
Orjuus ja ihmiskauppa kulkevat usein käsi kädessä. Kun työtön pakotetaan vastoin hänen tahtoaan työhön työttömyysturvalla kiristämällä, on kyse molemmista. Rikoslaissa todetaan, että silloin kun työnhakija asetataan huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, kyse on kiskonnasta. Jos työnantaja käyttää hänelle ilmaista työvoimaa elinkeinotoimintaan, hän paitsi harjoittaa kiskontaa, myös syyllistyy ihmiskauppaan, koska hän hyötyy työstä ja työntekijä ei saa siitä korvausta. Samalla toiminta vääristää vakavasti yritysten välistä kilpailua. Työvoimaviranomainen on tässä kuviossa parittaja.
Suomi on ratifioinut kansainvälisen työjärjestö ILO:n pakkotyötä koskevan sopimuksen vuonna 1935 ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuonna 1948. Molemmissa sopimuksissa kielletään pakkotyö ja orjuus selvin sanoin. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklassa 23 sanotaan näin: "1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. 2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. 3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot." Kansainvälisillä foorumeilla Suomi on etulinjassa puolustamassa ihmisoikeuksia, mutta sortuu omassa maassaan ja omia kansalaisiaan kohtaan karkeisiin ihmisoikeusloukkausiin.
Ennen 90-luvun lamaa ei olisi tullut kuuloonkaan, että työttömyyskorvausta saava kävisi töissä. Nyt sellainen on pakollista ja vastikkeellista, kuten tuo muodikas kiertoilmaus kuuluu. Perustuslain 2. luvun pykälässä 19 turvataan toimeentulo muun muassa työttömyyden perusteella, mutta siinä ei lue, että sitä vastaan pitäisi tehdä työtä. Edeltävässä 18:nnessa pykälässä sanotaan näin: "Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla." Tuo sanoo sen tosiasian, että jokaisella on oikeus valita työnsä.
Orjuutta on esiintynyt kaikkina aikoina, siis ei mitään uutta auringon alla. Meidän on oltava valistuneempia! Työvoimatoimistojen työkokeilut ja työharjoittelut - tai milloin sitä pakkotyötä milloinkin on tapana nimittää, on muutettava palkalliseksi työksi. Jos työnantajalla ei ole palkanmaksuvaraa, niin silloin kenenkään ei pidä suostua tekemään työtä tai sen on perustuttava ehdottomaan vapaaehtoisuuteen.
Martin Luther King Jr. sanoi: "Minulla on unelma..." Minulla on sellainen unelma, että pakkotyö ja orjuus lakkautettaisiin Suomesta välittömästi!
(c) Marko Rantaiso
Kirjoitusta voi vapaasti jakaa ja tarjota julkaistavaksi printtimediaan. Yhteydenotot: rantaiso@yahoo.com