Suomalaiset poliitikot ovat kunnostautuneet viime vuodet puhumalla TTIP-ja CETA-sopimuksista puhtaaseen toiveajatteluun perustuvaa puuta heinää, mikä vähänkään selväjärkistä ihmistä ainoastaan hirvittää.
Tavallisin puolustuspuheenvuoro näille sopimuksille on se, että suomalaiset yritykset pääsisivät kilpailemaan tasavertaisesti USA:n ja Kanadan markkinoille ilman tullien rajoituksia. Ja sekö mahdollisuus sitten avaisi meille taivaat ja maat? Unohtavatko poliitikkomme tarkoituksella sen, että samoille markkinoille virtaavat kaikkien muidenkin Euroopan maiden yritykset ja tuotteet? Eivätkä USA:n ja Kanadan omat firmat mihinkään katoa. Niillä on vuosikymmenten johtava asema omissa maissaan. Nekö luopuisivat vapaaehtoisesti jalansijoistaan? Kilpailu USA:ssa ja Kanadassa ei tulisi helpottumaan pätkääkään, kiristymään vain entisestään.
Jos TTIP:stä ja CETA:sta aikoisi hyötyä, niin omia tuotteita pitäisi osata myydä ja luoda vahvoja brändejä. Suomalaiset kuvittelevat, että hinta ratkaisee kaiken. Ei ratkaise, vaan kyky markkinoida oma tuote. Tätä markkinointia suomalaiset eivät osaa ollenkaan. Ruotsalaiset osaavat ja heillä on omia firmojaan sekä USA:ssa että Kanadassa ja he ovat pystyneet siihen ilman TTIP:tä ja CETA:kin. Vastavuoroisesti viimeisten vuosikymmenten varrelta on kohtuullisen monta tarinaa suomalaisista yrityksistä, jotka ovat yrittäneet valloittaa Pohjois-Amerikkaa. Yksikään ei ole onnistunut edes lähelle. Nokia on näistä surullisesti epäonnistuneista firmoista tunnetuin esimerkki.
Ja mitä itse asiassa hyödyttää, jos joku "suomalainen" firma (kaikki tuotanto ulkomailla) menestyisikin, kun se kierrättää voittonsa laillisen tai laittoman veronkierron kautta joka tapauksessa ulos Suomesta. Suomen veronmaksajat eivät mahdollisista voitoista kuitenkaan hyötyisi. Eihän Suomen valtio hyödy suomalaisista pörssifirmoista nykyisinkään, kun useimpien maksamat verot Suomeen liikkuvat keskimäärin 0-10 % välillä. Kuitenkin valtio syytää näiden yritysten tukemiseen satoja miljoonia euroja. Voi kysyä, mistä hyvästä? Mikä on suomalaisen veronmaksajan saama vastine maksetuille tuille?
Kai meille suomalaisille on varattu se etuoikeus, että saamme osallistua verorahoillamme uusien nousevien firmojen ja bisnestähtien ilmaiseen kouluttamiseen ja taloudelliseen tukemiseen. Mutta osuus mahdollista voitoista ja hyödyistä ei kuulukaan enää meille veronmaksajille, vaan ainoastaan firmojen omistajille. Karkeasti voisi arvioida, että suomalainen yhteiskunta maksaa tuhat euroa saadakseen kymmenen takaisin. Loput voitoista maksetaan ulkomaille. Suomalaiset kelpaavat aina maksajiksi, mutta eivät tienaajiksi.
Ja tätä kehitystä ja aina yhä laajemman ja härskimmän vedättämisen autuutta TTIP- ja CETA-sopimukset kansalle todellisuudessa tarjoaisivat. Kyllä me suomalaiset talouselämää tukea saamme, mutta korvausta omista uhrauksista meidän on turha itsellemme odottaa. Jatkossa vain ulkomaiset yritykset vedättävät suomalaisia entistä enemmän. Ne odottavat itsellensä entistä parempia tukia ja verohelpotuksia, entistä halvempaa työvoimaa ja oikeutta turmella Suomen luontoa entistä helpommin. Ja puheet avautuvien markkinoiden autuudesta Suomen vientiteollisuudelle ovat utopista liirumlaarumia. Jos eivät suomalaiset firmat saa myytyä tuotteitaan nyt Pohjois-Amerikkaan, niin eivät ne onnistu siinä jatkossakaan. Siitä pitää kiristyvä kilpailu kyllä huolen.