Suuri ja yhä kasvava kansanosa elää hyvinvointi-Suomessa köyhyysrajan alapuolella, vailla normaalia ihmisarvoista elämää. Tilastojen mukaan heitä on nyt noin 700 000 henkeä.
Kyse on taloudellisesta rasismista, ja luokkaerottelusta normaalielämään oikeudettomaan, sorrettuun ja syrjäytettyyn kansanosaan. Se on todellista paria-luokkajakoa.
Tuhansien ja taas tuhansien kohdalla suoranainen hengissä pysyminen on vapaaehtoisen avun varassa. Muun normaalin elämän edellytyksistä puhumattakaan.
Tämä on seurausta pitkään harjoitetusta, köyhiä sortavasta kovasta oikeistolaisesta talouspolitiikasta.
Siinä ei ole ollut, eikä ole kyse maan taloudellisten voimavarojen puutteesta, vaan niiden vinoutuneesta kohdentamisesta ideologisin perustein.
Yksi sivistysvaltion perustuvaa laatua olevista tunnuksista on humanitäärinen ihmisoikeus, jossa ihminen ei joudu tarpeettomasti kärsimään varojen puutteesta.
Perustuslaillisten ihmisoikeuksien tulee asettua poliittisten saalistusten yläpuolella.
Harjoitettu taloudellinen rasismi häviää noudattamalla perustuslain takaamia, jokaiselle kuuluvia sosiaalisia ihmisoikeuksia.
Talousrasismi ei häviä hetkessä, mutta se häviää politiikkaa muuttamalla. Se on poliittisen tahdon, ja vaaleissa kansanvallan asia.