Viisitoistatuhatta ihmistä ja ”Peli on poikki”. Minulle tämä ”Peli poikki” on vielä hyvin henkilökohtainen, koska nimeni on Pertti Lindeman ja käyttänyt niin täällä blogini nimessä nimimerkkiä ”PeliSuomi”, kuin monessa muussa SOME:ssa, sähköpostissani, SKYPE:ssä jo parikymmentä vuotta jne. lyhennettä omasta nimestäni ”Peli”, mutta en ole kuitenkaan saanut ”Peli:ä poikki”, joka alkoi 6.5.1992 Koiviston konklaavista Presidentin linnasta.
Paneudun nyt Sunnuntaisaarnassani rasismin ja syrjinnän eri muotoihin ja niiden epäoikeudenmukaisiin syihin, jotka eivät ole riippuvaisia syrjinnän kohteesta vaan henkilöistä ja instansseista, jotka harrastavat syrjintää.
Sinä, joka olet blogejani vuosien mittaan lukenut, niin tiedät etten ole rasisti. En voi olla rasisti siksi, että itse olen maanpakolainen Suomesta, kotimaastani toisissa maissa maahanmuuttaja.
Suomalaisilla on jotenkin käsittämätön taipumus nähdä ongelmat kaukana, mutta niitä ei nähdä ja tunnisteta lähellä? Suomessa on iät ajat syrjitty romaneita, homoseksuaaleja, ruotsinkielisiä ja konkurssin tehneitä yrittäjiä. Montako panderollia näitte lauantain mielenosoituksissa näitten syrjittyjen puolustamiseksi?
Minä kuuluun em. vähemmistöihin, eli olen sukunimeltäni romani - Lindeman, vaikka en ole, mutta olen saanut kokea romanien syrjinnän sukunimeni vuoksi, niin hotelleissa, kuin ravintoloissa. Olen homo, joten olen saanut kokea sen kärsimyksen ja syrjinnän. Viimeksi kuulla roppakaupalla, pari viikkoa sitten, vihapuhetta homoudestani Eduskunnan istunnossa. Äitini äidin suku on Ruotsista lähtöisin ja äitini isän suku Ahvenanmaalta, joten sekin syrjintä on tuttua. Konkurssin olen saanut kokea karvaimman kautta, kun valtion hallussa oleva SKOP pankki ryösti yrityksemme, omaisuutemme ja kotimme. Luottokelvoton olin 13-vuotta. Työtön olin kaksi vuotta ja samalla köyhä 1.800mk/kk tökärituloilla. Maanpakolaisuuden olen saanut kokea, kun jouduin asunnottomana, koska luottotiedottomana en saanut vuokrattua asuntoa Suomesta, muuttamaan Viroon ja vielä toisen kerran jouduin pakosta muuttamaan Espanjaan, koska Viro ei ollut EU:n jäsen. Ei ollut merkitystä sillä, että loin pysyviä työpaikkoja viisisataa Kainuun korpeen. Olen vielä vasenkätinen, joka oli aikoinaan lähempänä pahuutta, kuin hyvyyttä. Minulla on myös paha lukihäiriö, joten tyhmähän minä olen, ainakin aikoinaan koulujen opettajieni mielestä. Ja lopuksi vielä olen syntyperäinen suomen kansalainen monessa polvessa ja se lienee suuri synti?
Luettuasi listani eri vähemmistöön kuuluvana, niin ymmärtänet, että on monta syytä hakata minut kadulla, taksijonossa tai ravintolassa. Mennen tullen.
Kun katsomme taaksepäin, Suomen kohta satavuotista historiaa, niin montako mielenosoitusta ja median sympatiaa on liiennyt yhdellekään em. rasismin ja syrjinnän syylle? Pride:t taitaa olla ainoat, joissa kansaa on kokoontunut puolustamaan syrjittyjen oikeuksia ja nyt maahanmuuttajien oikeuksia. Se on hieno ja arvostettava saavutus kohti sivistynyttä ja suvaitsevaista yhteiskuntaa – Suomen yhtenäisyyttä
Keitä me olemme ja montako meitä on – syrjittyä?
Suomessa asuu lähes 300.000 ruotsin kieltä puhuvaa Suomen kansalaista. Suomessa on lähes 400.000 luottokelvotonta Suomen kansalaista. Suomessa on arviolta jopa 400.000 homoseksuaalia. Suomessa on konkurssin tehneitä yrittäjiä yli satatuhatta. Suomessa asuu noin 10.000 romania, joiden sukujuuret ulottuvat viidensadan vuoden taakse Suomen alueella. Suomessa on karkeasti arvioituna jopa miljoona tai enemmän ”rasismin” kohdanneita syrjittyjä ja yhteiskunnasta vieroksuttuja kansalaisia. Useat heistä kuuluvat useampaan syrjittyyn ryhmään. Vasenkätisiä taitaa olla Suomessa yli miljoona.
Miten meitä syrjitään?
Luottokelvotonta syrjitään arkisissa asioissa, eli heille ei vuokrata asuntoa, heille ei anneta vakuutusta, heillä on vaikeuksia saada pankkitiliä ja pankkikorttia, heille ei vuorata autoa, heille ei annata työpaikkaa…Luottokelvottoman syrjimisestä on tullut maan tapa ja arkipäivää. Eli he ovat samassa asemassa, kuin maahanmuuttajat.
Konkurssin tehnyt yrittäjä on samalla luottokelvoton, joten em. esteen ovat heidän elämässään jopa vuosikymmeniä. Lisäksi he eivät voi enää harjoittaa omaksumaansa ammattia – yrittäjän ammattia. Konkurssin tehnyt menettää vielä tuttavansa, jopa ystävänsä, joten heitä ei tervehditä kohdatessa vanhan tuttavan, eli tuttavatkin alkavat syrjimään.
Ruotsinkieliset Suomen kansalaiset eivät voi puhua äidinkieltään yleisellä paikalla, koska se on suvaitsematonta ja saattaa aiheuttaa aggressiivisuutta ruotsinkieltä taitamattomien suomalaisten keskuudessa, mutta englannin kielen puhuminen on sallittu pohjoismaalaisen ulkonäön omaaville ihmisille.
Romanit ovat asuneet jo yli 500 vuotta Suomessa, mutta heitä kuitenkin syrjitään, koska heidän pukeutumisensa ja elintapansa ovat huomattavasti erilaiset, kuin nykysuomalaisten muoti-, talous- markkinaehtoinen tavanomaisuus, joka on omaksuttu viimeisten vuosikymmenten aikana ulkomailta, että se miellyttäisi kansainvälisiä piirejä. Kornia vai mitä? Yritetään ollaa suomalaisia, mutta ei sitten halutakaan olla?
Suomi, niin kuin monet muut maat, on luotu oikeakätisille, mutta vasta lähi vuosikymmeninä on huomattu, että vasenkätisetkin ovat aivan samanlaisia ihmisiä, kuin oikeakätiset. Nyt on jopa sakset vasenkätisille ja kännykän kosketusnäytönkin saa näppärästi toimimaan vasemmalla kädellä.
Eli ihan samoin kantasuomalaisia syrjitään, kuin maahanmuuttajia. Suomalaiset ovat vain niin vieraanvaraisia, että alkuperäisasukkaat, jotka ovat hyvinvointivaltion rakentaneet työllään, heidät voidaan unohtaa muitta mutkitta. Väitän, että niin ei toimita useassakaan maailman 193:ssa maassa, vaan niissä toimitaan samoin, kuin lentokoneessa opastetaan ennen lähtöä. Laita ensin happinaamari itsellesi ja sen jälkeen lapselle. Niin voit auttaa heikommassa asemassa olevaa sillä itse säilyt hengissä.
Miten on arvojen ja kunnioituksen laita?
Tiesittekö, että murhamiehet ja rikolliset kulkevat Suomen yhteiskunnassa vapaammin ja pää enemmän pystyssä, kuin luettelemani syrjityt kansalaiset, jotka eivät ole rikoksiin syyllistyneitä ja kokevat olevansa ilman omaa syytään alempi arvoisia Suomen yhteiskunnassa? Tatuoitua vankilakundia arvostetaan enemmän katu- ja iltaelämässä, jopa seurapiireissä, kuin ketään em. väkivallatonta, työteliäistä ja rehellistä Suomen kansalaista. Media suo rikollisille enemmän palstatilaa, kuin hyvinvointivaltion rakentajille.
Keitä Suomessa arvotetaan, eli keitä he ovat, joita ei syrjitä?
Virkamiehet ja poliitikot ovat aina olleet arvostettuja, sillä työläiset ja yrittäjät tekevät töitä sen eteen, että he saavat elää herroiksi turvallista arki- ja pyhäpäivä, nauttia työntekijöiden ja yrittäjien työllä ansaitsemien tulojen tuottamista verotuloista, joista maksetaan heidän palkkansa.
Lahkolaiset ja kirkonmiehet, nyt jopa naiset. Huolestuneena olen seurannut kehitystä kotimaassani, kuinka valtionkirkko tulee lähemmäksi ihmistä ja menettää valtaansa eri uskonlahkoille, jotka ovat voimakkaasti alkaneet ajamaan omia etujaan muun kansan vahingoksi. Jos sitä kehitystä ei saada pysäytettyä, niin paha Suomen perii.
Suomalaisilla on tapana nostaa jalustalle pankkiireita, isoja kihoja ja heitä, jotka ovat kieroudella, vääryydellä, kravatti kaulassa ryöstäneet ja hankkineet varallisuutta – heitä arvostetaan. He ovat arvostettuja ja kunnioitettuja, jotka ovat saavuttaneet poliittisen korkean pallin tönimällä, tyrkkimällä ja haukkumalla toisia. He ovat niitä, jotka ovat saaneet alennettua työntekijöiden palkkoja, heikennettyä heidän etujaan ja elämisen mahdollisuuksia. Heitä kumarretaan, jotka ovat mahdollisimman röyhkeitä, omineet työntekijöiden ja yrittäjien uutteralla työllä keräämää varallisuutta ja verotuloja, panematta itse tikkua ristiin sen varallisuuden kokoamiseen. Oikeudetta sen omivat – vallan anastajat. Työntekijät ja yrittäjät keskittyvät työhönsä, kun varallisuuden anastajat ja omia etujaan ajavat keskittyvät vain koijaamispeliin - minulle, sinulle, minulle - toisilta otetaan, jotka työltään eivät ehdi omia etujaan ajamaan.
Valtionyhtiöiden johto on sitä arvostettua sakkia, joille pyritään maksamaan verotuloista mahdollisimman suurta korvausta, etteivät he muuttaisi ulkomaille? Miksi niin, sillä voisimme antaa heidän hakeutua ulkomaille töihin, sillä heidän tilalleen on kymmeniä, jopa satoja parempia, pätevämpiä hakijoita Hyvä Veli verkoston ulkopuolelta nauttimaan hiukan kohtuullisempia etuja.
Oikeusviranomaiset ovat oma kaartinsa, joka on nepotismin vahva linnake, joka olisi mahdollista murtaa ja saada Suomeen vihdoinkin riippumattomat ja puolueettomat syyttäjät, tuomarit ja heidän valvojansa. Eihän sitä voi tehdä, sillä silloin Hyvä Veli järjestelmä ja korruptio romahtaisi. Se on kuitenkin tehtävä ennen, kuin maa ajautuu anarkiaan ja sitä kautta vieraan valtion miehittämäksi, sillä kansalle alkaa olla yks ja hailee onko sillä johdossa presidentti vai tsaari.
Lyhyt luettelo heistä, joita syrjitään - he, jotka eivät kuulu joukoon.
Eli, summa summarum, kaikelle rasismille kielto, kaikelle oman edun tavoittelulle rajat. Kohtuus kaikessa ja pylly pois tyynyltä – rehellisiä ajatuksia, puheita ja tekoja. Olisiko syytä ensin kotouttaa kotimaiset syrjityt kansalaiset, että heistä tulisi täysivaltaisia kansalaisia, jotka tekisivät töitä. Osaavathan he kielen, tavat, kulttuurin ja suurimmalla osalla on myös ammatillinen koulutus, niin valtion kirstuun kilahtaisi lisää veroeuroja auttaa toisia?
Miksi toisen surmaamiseen reagoidaan, mutta toisen aiheuttama itsemurha sivuutetaan ja kiinnitetään huomio itsemurhaan vasta silloin, kun se aiheuttaa myös ulkopuolisten surman?
Olen sanonut jo 25-vuotta, että "Nyt riittää", mutta kukaan ei kuuntele?
Hyvä Pyhäpäivää kaikille lukijoilleni. Mukavaa syksyn jatkoa ja raikasta talvea. Minä joudun nyt vaihtamaan jälleen kuudennentoista kerran maata kohti etelän lämpöä. Seitsemän tuntia viivähdän kotimaassani Suomessa maan vaihdon välissä. Maassa, jossa harvojen kohtuuttomuus on ylittänyt kohtuuden rajan.