Helpompi on kamelin kulkea neulansilmän läpi, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Näin meitä opastaa Iso kirja Luuk. 18:25. Tämä ei ole kaukaa haettu vertaus nykyisessä taloustilanteessamme. Miljonääri ja pääministeri Sipilä on päättänyt laittaa hihansa heilumaan ja odottaa vain muutamassa viikossa tuloksia yhteiskuntasopimuksesta loma-aikana ja kuvittelee ilmeisesti, että vaalit olivat mandaatti diktaturiaan ja ammattiyhdistyksen suostuvan heikennyksiin ilman soraääniä. Yhteiskuntasopimus on sama pohjaanpalanut puuro, jota Sipilä yritti kertaalleen saada lävitse vain muutamassa viikossa.
On päivänselvää, että olemme tienhaarassa. Ammattiyhdistyksellä on todellakin uudistumisen aika. Sitä uudistumista oli muun muassa nollatuntisopimukset kieltävän kansalaisaloitteen vireille laittaminen. Paljon muuta täytyy vielä tehdä! Työelämä on muuttunut viimeisimpien vuosikymmenten aikana suuntaan, jossa yhä useamman työsuhde on muu kuin se perinteinen vakituinen työ. Pätkätyöt ovat lisääntyneet kaikilla aloilla eikä valtion leipäkään ole enää pitkä ja kapea. Näillä ihmisillä ei ole välttämättä lainkaan esimerkiksi lomia tai toisessa ääripäässä työtä on niin vähän, että se ei riitä alkuunkaan elämiseen. Sosiaaliturva ei juuri kannusta pätkätöiden tekemistä ja työvoimatoimisto saattaa laittaa pätkätöistä jopa karenssia siksi aikaa kun työntekoa "selvitetään". Työsuhdeturva on keikkalaisilla ja projektista toiseen työtä tekevillä oikeasti heikolla tolalla. Sen täytyy muuttua merkittävästi nykyisestä. Palkattomat pakkotyöt, turha työvoimakoulutus ja samojen työttömien ihmisten pyörittäminen "aktivointi"-ympyrässä täytyy kieltää kokonaan.
En jaksa kuin ihmetellä, kenen idea mahtaa olla palkkojen juustohöylä-tyyppinen 5% alentaminen jollain puolen tunnin työajanpidennyksellä? Sillä asialla on kuulemma nyt aivan tulenpalava kiire. Palkat eivät muodosta vientituotteen hinnasta juuri enempää kuin viidenneksen tai neljänneksen. Tämän huomioiden palkanalennuksen voisi päässä laskien tuovan hintoihin 1% "halpuutuksen". Vain yhden prosentin alennus kuulostaa todella kummalliselta. Se ei ole ratkaiseva ero. Suomalainen työ on kilpailukykyinen, jos katsotaan kansainvälisiä palkkataulukoita. Silti tätä ajatellaan nyt keinoksi palauttaa kilpailukyky. Millä tavalla se sen palauttaa? Suomalainen työ ei kilpaile hinnalla, vaan laadulla. Vaikka laskisimme palkkoja 90%:lla, emme olisi kilpailukykyisiä kiinalaisen työn kanssa paljoustavaroiden tuotannossa.
Vähän aikaa sitten julkaisin Facebook-päivityksessäni kysymyksen, että tietääkö kukaan mihin tieteellisiin ja talouspoliittisiin pitkäaikaisseurantoihin ja tutkimuksiin "viisaus" 5% palkanalennuksen kilpailukyvyn parantamiseen oikein mahtaa perustua. En saanut yhtään vastausta. Se ei ollut minulle todellakaan yllätys. Kyseessä on siis uskonasia, jossa teemme nyt 5 miljoonan ihmisen kenttäkokeen.
Arvon herra, isoherra Sipilä vastasi televisiolähetyksessä jotenkin tähän tapaan, kun kyseltiin leikkausten perään, että leikataan ensin ja katsotaan myöhemmin mitä seurauksia sillä oli. Ei valtiontaloutta voi ajatella minään iterointina tai vatulointina, jossa ei tarvitse välittää seurauksista, kunhan mennään vain eteenpäin. Kirjassa "Tie menestykseen : 7 toimintatapaa henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen" mainittiin esimerkkinä, että jos heiluu pelkästään viidakkoveitsen kanssa ympäriinsä, niin voi jäädä huomaamatta heiluuko sen veitsen kanssa oikeassa paikassa.
(c) Marko Rantaiso
Kirjoitusta voi vapaasti jakaa ja tarjota julkaistavaksi printtimediaan. Yhteydenotot: rantaiso@yahoo.com