Puolueista perussuomalaisia on syytetty kaksilla korteilla pelaamisesta ja rasismin kanssa flirttailusta hyvin usein. Kritiikissä on vaahdottu siitä, että puolue ei saa suitsittua rasistisia kannanottoja jäsenistöstään ja luottamushenkilöistään. Ulkopuolelta yritetään jatkuvasti kertoa, mitä perussuomalaiset saa edustaa ja miten sen tulee sisäistä kurinpitoa harjoittaa. Samalla kriitikot antava ymmärtää itse toimivansa vain yksillä korteilla ja absoluuttisen hyvän puolella. Vihreät, RKP, SDP, Vasemmistoliitto ja Kokoomuksen arvoliberaalisiipi on katsonut nenän varttaan pitkin moraalisen ylemmyyden norsunluutornistaan ja nälvineet perussuomalaisia säännöllisesti. Eikä siinä mitään. Nälviä saa asiasta.
Mutta pelaavatko muiden puolueiden kaikki poliitikot vain yksillä korteilla esimerkiksi syrjinnän, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta? Tai toimivatko puolueet muiden kysymysten osalta kuntapolitiikassa kuten eduskunnassa kameroiden edessä esiintyvät?
Entinen vähemmistövaltuutettu, "rasismiasiantuntija" ja RKP:n kansanedustaja Eva Biaudet esiintyy mielellään syrjinnän ja rasismin vastustamisen sekä tasa-arvon edistämisen terävimpänä kärkenä. Biaudet´lle tasa-arvo on vain naisten tasa-arvoa. Kuinka ihminen joka syyttää muita joka päivä eduskunnassa rasismista ja tasa-arvon vastustamisesta voi toisessa yhteydessä kannattaa vain toiselle sukupuolelle laissa säädettyä velvollisuutta? Tässä myös arvoliberaali Alexander Stubb on paljastanut liberaaliutensa tason toteamalla naurahtaen, että vain miehiä koskeva asevelvollisuus on perinne ja se sitten ilmeisesti riittää tasa-arvo-ongelman käsittelemiseksi. Samoin kuin pakkoruotsikysymyksessä, puhe käännetään jollain kummallisella keikautuksella: pakkoruotsi on suomenkielisen oikeus ja miehiä koskeva asevelvollisuus on tasa-arvoinen, koska naisilla on oikeus mennä armeijaan.
Mutta jotta ei menisi vain väittämiseksi ilman todisteita, niin katsotaanpa mitä Eva Biaudet sanoi vaalipaneelissa miehiä koskevasta asevelvollisuudesta:
https://
Joka asiassa naiskysymyksen näkevä Biaudet ymmärtää miesten asevelvollisuudesta tasa-arvon valossa esitetyn kysymyksen naisten ongelmana. Biaudet toteaa alussa: "Tiukka kysymys". Ei tasa-arvossa mitään tiukkaa ole. Jos sitä edistetään Eva Biaudet´n muissa yhteyksissä esittämällä tavalla, niin sen pitäisi olla helppoa. Mutta nyt taisikin puhua asevelvollisuutta kannattavan RKP:n presidenttiehdokas eikä tasa-arvo-Eva. Käsittämättömällä tavalla Biaudet horisee siitä, että naisilla on mahdollisuus mennä armeijaan ja kuinka he joutuvat maksamaan lääkärikäynnistä toisin kuin miehet ja valittelee kun ei ole halukkuutta enempää tytöillä ollut. Ei Eva niin tyhmä ole, ettei olisi tiennyt, missä se kiusallinen helmasyntinä peiteltävä tasa-arvo-ongelma on. Ovela väistö ymmärtää asia täysin päin vastoin, ettei tarvitse vastata kysymykseen. Eva kannattaakin vain naistasa-arvoa. Luulen, että jos Evalta kysyisi, mitä mieltä hän on isien syrjimisestä huoltajuusriidoissa, vastaus olisi varmaan sellainen, että kyllä äidit ihan riittävän usein saavat huoltajuuden, joten ei tässä mitään tasa-arvo-ongelmaa ole.
MIten toimivat vihreät, joka Ville Niinistön krokotiilinkyynelillä on eduskunnassa esiintynyt pienituloisia naisia ja etenkin kuntasektorin keittäjiä, lastenhoitajia, siivoojia ja hoitajia puolustavana pahan hallituksen leikkauksia vastaan. Helsingin kaupunginvaltuustossa vihreät ovat mahdollistaneet kokoomuksen ideologisen yksityistämis- ja ulkoistamipolitiikan mukisematta ja vain vihreiden ansiosta kokoomuksella on Helsingissä niin paljon valtaa. Vihreät ovat olleet yhtiöittämässä HKL:n bussiliikenneyksikön ja fuusioivat sen Suomen turistiauto Oy:n kanssa, jonka jälkeen Helsingin bussiliikenne Oy jatkoi vuosia toimintaansa tappiollisena, kunnes se myytiin taannoin Koiviston Autolle. Yhtiöittäminen aiheutti kuljettajan työn arvostuksen laskun ja työolojen huononemisen. Automaattimetron vihreät halusivat alun perin siksi, että rasittavista duunareista eli kuljettajista olisi päästy eroon, jotta olisi tullut säästöä. No nyt tiedämme, miten paljon sitä maksettavaa tuli, vaikka ei tullut automaattimetroakaan. Entisestään jo erittäin surkealla palkalla työskennelleet Palmia -liikelaitoksen työntekijät saivat "kiitoksen" Palmian yhtiöittämisellä, jota vihreät kokoomuksen kanssa kannattivat. Yhtiöittäminen huononsi pienipalkkaisten (naisten ja miesten) työsuhde-etuja, pienentää lähivuosina palkkaa entisestään ja lisää työmäärää roimasti ilman mitään eli työntekijälle on tarjottu vain porkkanaa. Tarkoituksena on ajaa Palmia myyntikuntoon ja ulkoistaa kunnan tukipalvelut yksityisille ikään kuin takaportin kautta.
Vihreiden empatiakyvyn puute köyhiä ja pienipalkkaisia kohtaan näkyy valitettavasti kuntapolitiikassa räikeimmillään. Koulutetut ja isopalkkaiset oikeistovihreät keräävät nyyhkypisteitä maahanmuuttajakysymyksissä ja syrjinnän vastustamisessa julkisuudessa, mutta käytännön politiikassa asuvat alueilla, joissa humanitaarinen maahanmuuttaja ei vahingossakaan asu seinänaapurina, ja Helsingin kaupungin työyhteisöissä tapahtuvaan syrjintään ja kiusaamiseen heidän luottamushenkilöillään ei ole halua puuttua, jos ei ole saatavilla suvaitsevaisuuspisteitä. Harjoittaako vihreät sitten oikeistolaista politiikkaa Helsingissä? Uskokaamme heidän omia valtuutettujaan Zahra Abdullaa ja Sirkku Ingervoa, jotka erosivat vihreiden valtuustoryhmästä 2015, kun saivat tarpeekseen kokoomuksen myötäilystä. Zahra Abdulla totesi Helsingin sanomien mukaan eron syystä, että ""Vihreät ovat hyväksyneet kaiken mitä kokoomus on sanellut".
Helsingin keskuspuiston reuna-alueita uhkaava rakentamiskaavoitus nostatti kapinahenkeä vihreiden jäsenistön joukossa, koska nämä tuohtuivat siitä, että Helsingin keuhkoja eli keskuspuistoa oltaisiin tuhoamassa eivätkä vihreät yrittäneet estää kaavoitusta. Jopa uuden puolueen perustamisesta on ollut huhuja, kun vihreisiin on petytty. Vihreät yritti esiintyä jonkinlaisena torjuntavoittajana, kun rakentamista saatiin pienennettyä 16 hehtaarilla. Rakentamisen ovat hyväksyneet ryhminä kokoomus, vihreä, sdp ja vasemmistoliitto. Vasemmistoliitto tosin lipesi edustajansa lautakunnassa sopimasta ratkaisusta ja käänsi takkia rakentamisen vastustajaksi. Vihreät haikaili sen perään, että jos vasemmistoliitto olisi toiminut alun perin haluamallaan tavalla, tulos olisi voinut olla toisenlainen. Ihmetyttää kuitenkin, että vihreät oli tekemässä muodollisesta vastustamisestaan huolimata yksimielistä päätöstä lautakunnassa, jossa kaava "torjuntamuutoksineen" hyväksyttiin. Vihreille oli siis tärkeämpää osoittaa lojaaliutta kokoomukselle ja säilyttää välit kuin äänestää vastaan, vaikka se vasemmiston ja kokoomuksen äänillä olisi hyväksyttykin.
Vasemmistoliiton flirttailu väkivaltaisten anarkistien kanssa ja väkivallan vastustamisjulistukset vaativatkin jo aivan oman kirjoituksensa. Helposti pintaa raapaisemalla voidaan todeta, että harvat pystyvät yksilö- tai puoluetasolla pelaamaan aina vain yksillä korteilla. Se ei varmasti ole hyvä asia, mutta huomionarvoista on se, että kaksinaamaisuus on yleisempää kuin median huutoäänestyksestä voisi olettaa. Useimmiten pata soimaa siis kattilaa.