Suomen valtiovallan kovenevat asenteet pakolaisten vastaanottamisessa huolestuttavat monia kansalaisia. Turvapaikan evääminen ei ole mikään ratkaisu tilanteessa. Ihmisoikeudet eivät toteudu ja liian moni joutuu kohtalokkaalle matkalle takaisin. Pakolaiset eivät ole vain kuluerä vaan mahdollisuus maamme kehittymisen tiellä.Maallemme on suureksi häpeäksi tämä piittaamattomuus ihmisistä, pakolaisista. Kovien otteiden, vihapuheen jms. lisääntyessä olemme itse tuhon tiellä. Pakolaisuus ei vähene maan rajojen sulkemisella, eikä oma hyvinvointimme lisäänny kovilla pakkokeinoilla.
Taidamme olla jo kansalaistottelemattomuuden tiellä. Monet kansalaiset toimivat jo nyt pakolaisten auttamiseksi, ja miettivät tätä menoa. Kirkkoturvan esille otto on pieni valonsäde pakolaiskeskustelussa. Piispat yrittävät olla esivallan kavereita, mutta kirkkoturva edellyttää myös tottelemattomuutta silloin kun muu ei auta. Taidamme olla jo lähellä sitä, että maassamme joudutaan menemään "maan alle" tämän asian kanssa. Selvää on, että kristittyjen lähimmäisen rakkaus pakolaiasiassa vaatii enemmän kuin vain yhteistyötä viranomaisten kanssa.