Hallituksen tavoitteethan olivat selvät. Keskusta lupasi jo ennen vaaleja että sitten jos heitä äänestetään Suomi pannaan kuntoon. Kansa vastasi että pannaan sitten Suomi kuntoon. Keskusta voitti vaalit ja Sipilä sai pääministerin pestin ja kaksi seuraavaksi suurinta puoluetta lähti tukemaan Sipilää, ne tulivat mukaan hallitukseen, laittamaan Suomea kuntoon.
Nyt nähdään jo mitä on tapahtunut. Hallitus on ollut tarmokas ja Sipilä on ollut taitava ja Suomi kuntoon projektissa on edistytty, mutta kovin hitaasti ja kovin vähän. Missä vika?
Hallituksen tavoitteissa ei ole ollut vikaa, ne ovat olleet ainakin paljon kovemmat kuin mihin tuloksiin on päädytty. Yritystä näyttää leimaavan se että AY- väki näyttää vastustavan sellaisia uudistuksia joilla Suomi saataisiin kuntoon. AY- väki siis on se jarru joka viime kädessä estää hallitusta toteuttamasta Suomi- kuntoon- projektiaan, sitä mitä Sipilä ennen vaaleja äänestäjilleen ja Suomen kansalle lupasi.
Näyttää siltä että pelikenttäkin on osittain vaihtunut. Jostain syystä hallituksen on pakko hakea kaikille toimilleen lupa ensin AY- väeltä ja ennen muuta AY- väeltä, AY- väki on se ahdas portti jonka läpi on päätöksissä ensin mentävä, sen jälkeen eduskunnasta asioille siunauksen saaminen on pikkujuttu, eduskunta on pelkkä kumileimasin.
Miten tähän on tultu? Miten AY- organisaationa on kaapannut vallan kansan valitsemalta eduskunnalta? Tämä on kysymys johon en lähde tässä ja nyt vastaamaan, totean vain että näin on päässyt käymään ja tämä on fakta jonka kanssa hallituksen ja Sipilän on elettävä.
Hallitus näyttää hyväksyneen vallan siirtymisen eduskunnalta AY- väelle. Hallitus tunnustaa tämän faktana ja pyrkii ajamaan tavoitteitaan AY- väen toimiessa hallituksen toimien osalta vastapelurina.
Hallitus näyttää toimivan tässä asiassa taitavasti. Koska hallitus ei voi AY:n vallalle mitään, se pyrkii kovasti tulemaan toimeen AY- väen kanssa. Hallitus ei ärsytä AY- pomoja ja pyrkii kaikin tavoin vierittämään vastuuta omien tavoitteidensa toteutuksesta sinne suuntaan.
Oikeastaan vastuunkanto valtakunnan asioista kuuluisi hallitukselle, mutta kun hallituksen piirissä ei osata laatia sellaisia esityksiä jotka mahtuisivat AY- väen ahtaan portin kautta, asioiden valmistelu on osittain siirretty sinne portin toiselle puolelle. AY- väki on laitettu suoraan valmistelemaan niitä asioita joita hallituksen pitäisi valmistella.
Tilanne on kiero, mutta Sipilän hallitus kieltämättä pyrkii toteuttamaan tavoitteitaan tässäkin toimintaympäristössä mahdollisuuksiensa mukaan.
Tilanne on niin kummallinen ettei Sipilän lupaaman Suomi kuntoon projektin epäonnistumisesta oikeastaan voi minun mielestäni syyttää Sipilää. Sipilä näyttää tekevän kaiken niin hyvin kuin pystyy ja näyttää siltä että ‘Sipilä on työssään taitava, niin taitava kuin mitä kenenkään voisi kuvitella olevan.
Ongelma on se ahdas portti jonka läpi esitykset on saatava ja vietävä. Tämä ahdas portti on AY- sektori. AY- sektori puolestaan ei ole vastuuvelvollinen Sipilän tavoitteiden toteutumisesta, se on vastuuvelvollinen vain jäsenilleen. AY- väki vastaa vain sen jäsenmaksua maksavien jäsenten etujen ajamisesta. Suomen etukin toki kuuluu AY-väen jäsenmaksua maksavien jäsenten etuihin, mutta se on kaukana horisontissa, se ei ole niin tärkeä asia kuin jäsenten omat edut.
Hallituksen tavoitteena oleva Suomi kuntoon projekti on siis umpikujassa josta ei näytä olevan ulospääsyä. Hallitus vetoaa AY- väkeen ja koettaa saada näitä luopumaan omista tavoitteistaan isänmaan hyväksi. AY- väki ymmärtää asian ja vastaa vetoomukseen, vaikkakaan ei riittävästi.
AY- väen luopuminen omista tavoitteistaan hallituksen tavoitteiden edistämiseksi on kuin kuminauhan venyttämistä. Kuminauha venyy ja venyy ja kohta se venymisvarakin on lopussa.
AY- väen kuminauhaan kertyy potentiaalienergiaa joka voi purkautua. Tilanne on vaarallinen ja hallituksen (Sipilän) on oltava entistä varovaisempi. ettei päästä valloilleen kuminauhoihin eri AY- liikkeissä varastoitunutta energiaa, joka helposti voisi tuhota senkin vähän mitä hallitus on tähän mennessä saavuttanut.
AY- väkeä helposti moititaan tästä hallituksen Suomi kuntoon projektin jarruttamisesta, mutta ei muisteta että AY- väki on se väki joka sen kakun pääasiassa leipoo jota me kaikki yhdessä ollaan jakamassa. Nyt vain on niin että kakku ei ole tarpeeksi iso ja jaetut palat on niin isoja ettei kakku riitä kaikille, ellei hallitus lainaa lisää rahaa jostakin. Suomi ottaa velkaa jotta kakkua riittäisi kaikille suomalaisille.
Toisaalta osa kansaa makaa sohvalla työttöminä, eikä osallistu kansantalouden kakun leivontapuuhiin, koska heidän työtehonsa ei ole niin hyvä että se kattaisi työnantajalle työntekijästä heille koituvat lakisääteiset kulut.
Jotta työttömätkin saataisiin tässä tilanteessa työelämään, eli kakun leivontaan mukaan, pitäisi AY- väen joko hyväksyä työehtojen yleinen heikentäminen, tai epäsolidaarinen palkkapolitiikka.
Ei AY- väkeä sovi oikeastaan moittia siitä että he omaa palaansa kansantalouden kakusta puolustavat, sillä hehän sen kakun ihan kokonaan itse leipovat, mistä kakusta sitten muillekin jaetaan. Ilman AY- väkeä ei olisi mitään kakkua olemassakaan.
Tällaista se nyt on tämä Sipilän kujanjuoksu tähän mennessä ollut ja tämmöistä se tulee jatkossakin olemaan. Toivon mukaan Sipilä kestää paineet ja pystyy pitämään homman kasassa. Vielä pitäisi tehdä lisää toimenpiteitä jotta vaalilupaukset voitaisiin pitää, mutta kun siinä on se ahdas portti edessä.
Kuminauhojakin pitäisi kiristää lisää, mutta kun ne on jo ennestään kireällä ja lisä kiristäminen lisää riskiä että ne alkavat laueta.
Kuinka paljon on vielä varaa kiristää kuminauhoja, vai olisiko aika tyytyä jo tähän vähään mitä on saavutettu, ettei sekin tärveltyisi? Tätä Sipiläkin nyt varmaan miettii mielessään, jos on valveilla, näinä aamuyön hetkinä, yrittäessään vielä saada unenpäästä kiinni, vähän samoin kuin minäkin.
Minulle tämä on vain pahaa unta, onneksi. Sipilälle se on karmivaa jokapäiväistä todellisuutta.