Ihmisellä on perustarve olla hyväksytty, kuulua johonkin, tulla kuulluksi, olla joku. Tätähän ei tarvitse selittää, aikuiset ihmiset tietävät sen kyllä.
Tiedättekö, mikä on "isämmaan pulustaja"? Se on pilkkanimi ihmiselle, jolla on lukihäiriö, mutta joka siitä huolimatta kirjoittelee aktiivisesti rasistisia kommentteja netin viharyhmiin.
Seuraan mielelläni kansalaiskeskustelua, ja silmään pistää eräs seikka: kommentit, joissa on paljon alkeellisia kirjoitus- ja kielioppivirheitä, ovat räikeän yleisiä juuri viharyhmissä. Minkälainen tie on kuljettu, ennen kuin upouutta aapista innokkaasti selaileva ekaluokkalainen, (josta tulee isona lääkärinhoitaja tai lentokapteeni), muuttuu netissä omalla nimellään ja kuvallaan visvaista vihaa sylkeväksi rasistiksi? Minä voin kuvitella sen tien.
Kaikki viharyhmiin kirjoittavat eivät kärsi oppimisvaikeuksista, eivätkä kaikki, joilla on neurologisia ongelmia ajaudu viharyhmiin. Korrelaatio näyttää kuitenkin olevan olemassa, ja tässä asiassa sietäisi aika monen vilkaista peiliin.
Kielen ammattilaiselta sopii odottaa oikeakielisyyttä. Helsingin Sanomien toimittajan kirjoittamassa leipätekstissä tulee olla pilkut paikoillaan. Entäpä muut, jotka haluavat välittää viestin? Kuullaanko se viesti vai nauretaanko lukihäiriölle?
Kun väkivaltaiseksi tiedetyn katujengin johtaja kirjoittaa: "En aijo olla räjittävänä missään eikä kukaan estä liikkumistani eikä todellakaan kukaan tule iholleni ilman etten puolustaudu," eikö tämän tekstin ongelma ole kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn puolustelu, ei niinkään se, hallitseeko kirjoittaja oikeinkirjoitussäännöt?
