Miten Hornetit tavoittivat venäläishävittäjät 6.10.2016?
*
”Suomen ilmavoimien Hornetit tavoittivat Suomen ilmatilaa 6.10. loukanneet venäläiset raskaasti aseistetut Suhoi-27 –hävittäjät ilmeisesti siksi, että Ilmavoimat oli tehostetussa valmiudessa”, näin kirjoitti Helsingin Sanomat/Jarmo Huhtanen (la 8.10.2016).
Samaan tyyliin pohtivat asiaa myös muut päälehtemme. Aamulehti/Lauri Nurmi kirjoitti: ”Hornet-hävittäjät ehtivät kahdesti tunnistamaan venäläiskoneet. (Puolustusministeri Jussi) Niinistö korostaa Suomen valmiuden tasoa, mutta ei voi kertoa, mistä Hornetit nousivat ilmaan tai minkälaisia ohjeita hän oli antanut ilmavoimien johdolle”.
*
Mitä tapahtui?
Venäjän ilmavoimien Su-27 –hävittäjien epäillään lentäneen Suomen ilmatilassa torstaina kello 16.42 ja 21.33. Suomi reagoi loukkauksiin erittäin nopeasti. Siitä kertoo muun muassa se, että molemmat hävittäjät kuvattiin.
Suomen toiminnan nopeus ilmenee siitä, että molemmissa tapauksissa ilmatilaloukkaus kesti noin yhden minuutin ajan.
Tuossa ajassa hävittäjäkoneet lensivät Suomen ilmatilassa noin 13 kilometrin matkan. Syvimmillään ne lensivät 1,2 ja 1,9 kilometriä Suomen puolella (AL, 8.10.)
*
Hornetin lento
Mistä ja miten läheltä Hornetin täytyi tulla, jotta se ehti ilmatilaloukkauksen – n. 60 sekunnin – aikana venäläisen koneen siivelle, valaista ja kuvata se?
Selvää on, ettei Hornet ainakaan Rissalasta hälytettynä lentänyt paikalle. Oliko valvontaan komennetuilla Horneteilla jokin päivystysjärjestelmä Suomenlahdella, vai oliko käytössä poikkeava väliaikainen toimintakenttä? – sellaisesta emme ole kuulleet edes huhuja.
Ilta-Sanomat kertoi asiantuntijahaastattelussa 21.9.2014 tätä asiaa: Sotilasasiantuntija: Näin nopeasti Hornetit ennättävät rannikolle eri tukikohdista;http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000811132.html
*
Tarkempaa vastausta emme tiedä, eikä sitä Ilmavoimien toimesta koskaan tulle kertomaan, ellei sitten tapahdu vuotoa.
Mutta voimme päätellä jotakin meille ilmoitetuista tapahtumatiedoista.
ON käynyt joko niin, että Suomenlahdella on ollut intensiteetiltään korotettu tutkaseuranta ja kyseisten Su-27:ien lentoa on pystytty valvontaseuraamaan jo pidemmältä matkalta, ja Hornetit on määrätty valvontaseurantaan Suomen ilmatilan pinnassa. Siis useampi kone ilmaan. Kun naapuri on havainnut tämän, ja ”koukannut” maamme ilmatilaan, Hornet on kiihdyttänyt sen siivelle ja tehnyt tunnistustemppunsa.
Tämä on niin sattumanvarainen mallinnus, että se ei enää ole realistinen. Aina joskus voi tällainenkin ”ihmesattuma” olla mahdollinen, mutta ei tässä tilanteessa, koska paikannuksia oli kaksi, ja niistä toinen supistuvan valon aikaan iltapäivällä noin varttia vaille viisi ja toinen, selkeä yölentotunnistus, pimeässä, kello puoli kymmenen aikaan illalla.
*
Su-27
Ilmassa olleiden tietojen mukaan Suhoi oli saattuetehtävässä, Iskander ohjusten siirtoon liittyen. Se selittää tilannekohtaisen (edellä esitetyn) lentonopeuden, joka olisi ollut noin kolmannes teknisestä maksimista, joskin julkistetun kuvan mukaan kone oli ”täysilastinen”, joten sen lentonopeuteen vaikutti myös kuormitus.
Wikipedian mukaan;
”Suomeen liittyen Suhoi Su-27:ää käyttävät Venäjän Leningradin sotilaspiirissäLeningradin sotilaspiirissä 159. lentorykmentti KarjalanBesovetsissa (Petroskoissa), 177. lentorykmentti Karjalan Lotinanpellossa ja 9. lentorykmentti Kilpajärvellä. Yksiköt kuuluvat Venäjän 6. ilma-armeijaan.”
Konetyypin maksimilentonopeudeksi kerrotaan 2500 km/h (vaihtelevia tietoja eri lähteissä, ja olosuhteissa, vh).
Halutessaan Suhoi olisi melko vaivattomasti karistanut Hornetin kannoiltaan, mutta se ei halunnut: tämä puhuu osaltaan sen puolesta, että kyseessä oli "markkeeraus", muistutus (Venäjän) läsnäolosta. Näinhän tilannetta yleisesti on tulkittukin.
*
Miten kaikki tapahtui?
Onnistuakseen näin hyvin hävittäjä-tunnistuksen täytyy täyttää joitakin ehtoja. Ehtoja voi olla enemmänkin, mutta kirjaan tähän seuraavat:
Viranomaiset puhuvat valmiudesta ja tehostetusta valmiudesta - ja hieman vielä tiheämmässä tilanteessa määritelmällisestä "kohotetusta valmiudesta".
Tutka
Suomenlahden tutkavalvonnan on täytynyt olla huippu-iskussa. Mitä se merkitsee? Ilman transpondereita lentävän hävittäjän tunnistus ei ole aivan yhtä helppoa kuin matkustajakoneen seuranta. Asiantuntijat voinevat kertoa, mistä tarkkaan ottaen on saatu tutkavaste? Maalta, mereltä vai ilmasta. Vai sateliitista? Suomen puolelta vai Virosta – vai kaikista näistä cumulatiivisesti? Mielenkiintoinen elimellinen kysymys on, onko Suomi viime aikoina – pysyvästi tai tilannekohtaisesti – saanut supertutkapalvelun toimintaan, jonkin lisäelementin, jonka olemassaoloa nyt ensi kertaa koeteltiin ”kovassa paikassa”?
Transponderit ja vertaistuki?
Miten muuten: Lensivätkö Suomen Hornetit tranponderit päällä koko vuorokauden lennot, tai osan niistä, ja jos niin minkä?
Vielä Jokerikysymys: Jos suomalaiset pilotit eivät olisi onnistuneet/ehtineet tunnistamaan molempia koneita omalla lähialueellaan, oliko jonkin muun maan ilmavoimat valmiudessa tai suorastaan ilmassa valmiina tunnistukseen alempana Itämerellä, kansainvälisessä ilmakorridorissa Itäiseltä Ahvenanmereltä jonnekin kohtuulähelle Kaliningradia – onko yhteistoiminta tällaisten tilanteiden varalta jo sovittu?
Kohonnut valmius
Oliko Ilmavoimilla ennakko-oletus tai suorastaan tieto – vai toimittiinko vain harjoitusskenarion pohjalta – siihen nähden, että korotettu tutkaseuranta oli päällä – ja samaan aikaan selkeästi huippuun viritetty Hornet-valvontatila.
En edes sano valvontavalmius, vaan selkeästi valvontatila, jossa useampia Horneteita oli non stop –periaatteella ilmassa, ja valvontaviivalla?
Saiko Suomi ennakkoviestin, esimerkiksi valvontatiedon joltakin ”ystävällismieliseltä taholta” siitä, että Venäjä siirtää torstaina Iskander-ohjusjärjestelmänsä osia Suomenlahdella ilmeisesti Kaliningradin enklaaviin?
Mikä rooli valmiustilan TOPpaamisessa oli Yhdysvaltain varapuolustusministeri Workin maavierailulla ja tiedolla siitä, että visiitin aikana perjantaina 7.10. tullaan allekirjoittamaan maiden välinen aiesopimus turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämisen jatkamisesta?
*
Hornetit valvovat
Varsin vahva koko valvontatoiminnan suorituslinjaa koskeva valmius- ja toimintatila on siis ehdoton edellytys torstain toimien onnistumiselle.
Suomi todellakin osoitti huippuosaamista ja huipputoimintaa tilanteessa, jossa marginaalit olivat pieniä – tai oikeamminkin äärimmäisen pieniä.
Ilmavoimat klaarasivat tilanteen, ja se annettiin alta aikayksikön naapurin esikunnille tiedoksi.
Nyt siellä raavitaan punoittavaa niskaa ja kysytään:
Miten oli mahdollista, että tsuhnat tekivät sen?
Joskus ennen – toisissa olosuhteissa – itänaapurimme jopa julkilausutusti ”testasi” Suomen valvontajärjestelmien tehokkuutta. Silloin ajateltiin ja sanottiinkin, että mitä tehokkaammin Suomen oman alueen valvonta toimi, ja mitä vankemman käsityksen Suomi pystyi omasta valvonta- ja puolustuskyvystään antamaan, sitä parempi. Parempi niin Venäjän kuin Suomen itsensä kannalta.
Nykyisissä, muuttuneissa oloissa johtopäätökset ovat ilmeisesti jonkin verran muuttuneet: nyt Venäjä ei välttämättä katso hyvällä huippuunsa viritettyä valvontajärjestelmää, koska se voi nähdä - mitä ilmeisimmin näkee kohonneen suorituskyvyn kytkeytyvän eri tavoin tiivistyneeseen Yhdysvallat-Nato –yhteistoimintaan Suomessa.
*
Miten etäällä Hornet oli Suhoista sen tukeutuessa Suomen ilmatilaan?
Ilmatilaloukkausten kestoksi on ilmoitettu ”noin yhden minuutin aika”, se on keskimäärin 60 sekuntia.
Suhoin on sanottu lentäneen minuutissa noin 13 kilometrin matkan, joten sen tuntinopeus oli n. 780 km/h.
Hornetin efektiivinen lentonopeus on noin 1100 km/h. Huippunopeus on jotain muuta, mutta valvontatilanteessa se ei mitenkään voi töötätä putkentäydeltä, vaan sen täytyy lentää tilannenopeutta, joka voi olla jopa merkittävästi tuota alempaa. Jos Hornet lentää nopeudella 1100 km/h, se ehtii minuutissa lentää noin 18 kilometriä.
Eli se ehtii maksimissaan ”ajaa kiinni” Suhoita tuon kriittisen minuutin kuluessa maksimissaan viisi (5) kilometriä.
Mutta jos Hornet oli 5 km etäisyydellä Suhoista silloin kun viimeksi mainittu ”ylitti” Suomen ilmatilan rajalinjan, kaiken valvontaketjussa olisi pitänyt tapahtua ”salaman nopeudella” ja se ei ole mahdollista.
ON siis itsestään selvää, että molemmilla Suhoilla on täytynyt olla Hornet-varjostus päällä jo ennen ilmatilarikkomusta.
Nyt emme tiedä edes sitä että missä kulmassa Suhoit tulivat ilmatilaviivalle: ilmeisesti melko loivassa linjassa? Jos ne olisivat koukanneet kansainvälisen ilmatilakorridorin etelälinjalta Suomen ilmatilaviivalle, valvonta olisi onnistunut viiveellisemmin kuin nyt tapahtui.
Tästä voimme päätellä tilannekuvan loppuun asti: Suomelahden pohjukasta (?) lähteneet Suhoit ovat olleet joko lähtökohtaisesti – tai ainakin riittävän varhain – Suomen tutkaseurannassa.
Kyse on tässä mielessä vähistä minuuteista. Eikä tässä siis kaikki: niille molemmille on tutkavalvonnan perusteella, ja riittävän hyvän (äärikorkean) lentovalvontavalmiuden ansiosta pystytty heittämään varjostaja perään hyvin pienellä viiveellä, ja hyvin pienellä takamatkalla. Tämän vyyhden selvittämiseksi Venäjän Ilmavoimien strateginen toimisto tekee ylipaineella nyt töitä ja pyrkii tietokonemallinnuksin selvittämään ”miten kaikki oli mahdollista”?
Epäilyksittä tutkimuksen kohteena on myöskin vuodon mahdollisuuden selvittäminen, ja se tehdään viimeisen päälle.
Mikään ei olisi nöyryttävämpää, kuin Itämeren altaalla muskeleitaan pullistelleen vallan ytimiin solutettu myyrä.
*
Käytännössä
Käytännössä varjostavan Hornetin on täytynyt olla Su-27:n jäljillä lähituntumassa, - maksimissaan noin 2-3 kilometrin etäisyydellä jo hetkeä ennen rajaloukkausta.
Hornetlentäjä on saanut tutkafaktaa ja lopulta näköhavaintoja (pimeällä pelkkää tutkaa) antanut hanaa ja vetänyt Suhoin siivelle: temppu ei ole aivan yksinkertainen.
Yleensä varjostajalla on jonkinasteinen lentokorkeusetu, - sen olemassaolosta nyt emme tiedä, mutta saadakseen parinkin kilometrin etumatkan kiinni ja stabiloidakseen oman asetelmansa varjostettavan siivelle, lentäjä joutuu tekemään tuhottoman tarkkaa työtä!
Hänhän ei voinut esim. tietää, miten kauan naapurin kone pysyttelee Suomen ilmatilassa, joten sekin toi hopun peliin. Nyt aikaa oli faktisesti ”noin minuutti”, mutta toiminnallisesti sitäkin vähemmän.
Su-27 -lentäjä on epäilemättä saanut joko oman tutkansa tai komentoketjunsa kautta tiedon ”ajokoirasta” – onko se vasta laukaissut käskyn tai valmiuden ylittää ilmatilaviiva, vai onko kaikki vain tehty valmiin käsikirjoituksen mukaan?
Ensimmäisen käryn jälkeen Venäjän ilmahallinto on joutunut pohtimaan vaihtoehtoja, ja näköjään päätynyt heittämään kovennetun pähkinän Suomelle: yölennon samoilla käsiksillä.
Nyt en tietenkään tiedä, tapahtuiko jälkimmäinen ilmatila loukkaus samoilla halmeilla kuin ensimmäinen: lehdet näyttävät olevan paremmin perillä ja esimerkiksi Aamulehti (8.10.) julkaisi ”Alueloukkausten reitit”, jossa kuvataan samassa paikassa noin Porvoon tasalla tapahtuneet ilmatilaloukkaukset. Timangia meininkiä fotografistin puolesta.
Ainakin Venäjän ilmavoimissa mietitään sitäkin, istuiko Hornetin puikoissa todella suomalainen mies, vai vetikö Hornet ulkomaalaisen avustuksella, muutenkin kuin vain tutkajärjestelmien fokusoinnissa.
Luulen että korkea esikunta on jo muodostanut käsityksensä. Sillä on pitkälle vaikuttavat seuraukset, tahdoimmepa tai emme. Nyt ainakin naapurimme tietää Suomen tämän sektorin suorituskyvyn, joka on ihan toppia.
Seuratkaa Hornet-lentäjien palkitsemisia lähikuukausien aikana! Monet maat julkistaisivat välittömästi ”lentäjäsankari(e)n” nimet.
Mikä oli Hornetin tyyppi? (C vai D, 1- vai 2-paikkainen?)
Mikä oli lentokorkeus?
Miten varmistettiin ilmatilan turvallisuus pääkaupunkiseudun lentoalueella ja muualla?
etc
*
Skenario II
Joku humoautti, että ilmatilaloukkaajaa voidaan seurata kansainvälisessä ilmatilassa ja todentaa kone kuvaamalla ja siipinumero tallentamalla ”vaikka kuinka kaukana” ilmatilaloukkauspaikasta.
Kyllä näinkin, mutta suomalaisten hornetien ”perässähiihto” on kyllä melko tavalla rajoitettu, mitään susimaratonia ne eivät lennä.
En tiedä, mikä on virallinen lentoraja tällaisessa tilanteessa; aikaisemmin se ainakin oli jossain 20 tasalla (pituuspiiri). https://www.google.fi/search?q=suomen+ilmatila&biw=1536&bih=720&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwjT0ZmT4M_PAhWC_SwKHYylDU4QsAQIJQ
Suomalaiskoneiden enimmäisoperaatiopituus Suomenlahdella on käytännössä noin 250 km, ehkä 300, mutta ei enempää. https://www.google.fi/search?q=suomen+ilmatila&biw=1536&bih=720&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwjT0ZmT4M_PAhWC_SwKHYylDU4QsAQIJQ#imgrc=8TEgS-dVxCfzCM%3A
Onko viimeisten kuukausien yhteistoiminta- ja yhteislentoharjoitusten yhteydessä sovittu tai muuten epävirallisesti määritetty laajempi ilmatilavalvontalentojen rajaus, ei ole kerrottu sellainenkin on nykytilanteessa mahdollinen?
Mallissa, jossa seuranta jatkuisi edellä hahmoteltuun ”eturajaan” saakka, seurantalento voisi maksimissaan olla Loviisan tasalta katsottuna noin 260 km. Su lentää sen matkan 20 minuutissa: sen verran on Hornetilla aikaa ”saada kiinni” valvottava kone.
Hornet lentää 20 minuutissa noin 360 kilometriä. Selkeässä takaa-ajotilanteessa Hornet ehtisi kuroa etumatkaa maksimissaan n 160 km.
Tuon kaltaista kaavamaista mallia sotkevat monet tekijät:
Keskeisiä viivetekijöitä ovat aika Su:n havaitsemisesta siihen hetkeen jolloin action on vauhdissa. Maasta ei Hornet tuossa ajassa ehdi paikalle, joten Hornet(it) on ollut valmiiksi lennolla.
Onko Hornet(it) käsketty valvontalennolle heti kun ensihavainto Su:sta on tutkassa tehty (ja missä paikassa? Pietarin alueen sotilaskentältä vai esim. Suursaaren tasalta?) – vai vasta sitten kun rajaviiva on ylitetty (Tarkka paikka?; oliko se jossain ”vanhassa paikassa” – eli Loviisan-Porvoon kohdalla?).
Yhtä tärkeä on viive hälytyksestä siihen kun Hornet on täydessä vauhdissa matkalla kohti Suhoita: Hornet voi olla Suhoin etupuolella etuoikealla, oikealla, takaoikealla tai takana, koko Suomen ilmatila-alueen spektrissä.
Mitä lännempänä Hornet on Suhoihin nähden ollut alkutilanteessa, sitä avarampi sen ”aikaikkuna” on ollut ehtiä ”junaan mukaan”.
Jos Suomenlahden suunnalla oli korotetun valmiustilan johdosta esimerkiksi 4 Hornetia ilmassa, niiden porrastus eteläisen merialueen ilmatilan valvontaan on oleellisesti lyhentänyt lähimmän Hornetin tarvitsemaa lentoaikaa ”deittipaikalle”, Su:n siivelle.
Veikkaisin, että koska operaatiot onnistuivat, niin iltapäivän tilanteessa suppilonmuotoisella lentoalueella oli ilmassa ainakin kaksi Hornettia, ja koska haluttiin catshiä myös mahdollisesti toisteiset ilmatilarikkomukset, valmiutta vielä korotettiin niin, että todetun rajaviivaylityksen jälkeen ilmassa alueella oli 3 tai jopa 4-5 hornettia.
Tämä ennakointi kannatti.
Saatiin vielä toinen foto.
*