Monesti kun kuunnellaan puskaradiota, viestit muuttuvat. Tässä yhteydessä voidaan puhua rikkinäisestä puhelimesta. Nämä muuttumiset ovat kiinnostavia. Mutta yleensä on ajateltu että jos viesti muuttuu, se muuttuu epäluotettavaksi. Ja vääristelyt yleensä tekevät tarinasta liioittelevamman.
Samana pysyminen ei kuitenkaan ole samaa kuin luotettavuus. Se on enemmänkin indikaattori siitä että viesti ei ole muuttunut. Jos viesti on ollut alun perin epäluotettava, se on epäluotettava myös kiertämisen jälkeen. Tätä demonstroimaan otan saamani käännytyslapun. Siinä kuvataan kääntymiskertomus jossa tiedemies löysi Jumalan. N. Jerome Stowell kertoo kuinka hän kääntyi ja miten tässä vaikuttimena ja tärkeässä roolissa oli tieteellinen koe. Stowell oli omien sanojensa mukaan ollut ennen lähes vannoutunut ateisti. Ja sitten mieli oli muuttunut.
Tein sen mikä minusta pitääkin. Moni ajattelee että näihin lappuihin on suhtauduttava siten että jos viesti ei kiinnosta niin jatkaa matkaansa. Ja jos sitten innostuu niin sitten uskoo viestin. Minä olen pitänyt molempia tapoja mukavina mutta laiskoina. Epä-älyllisinä. Ajattelin että lapun taustat voidaan kaivaa esille. ; Internetaikana tämä on melko hyvä asenne. (Olen kuitenkin oppinut sen manuaalisena aikana joten minulla on hieman laajempi setti työkaluja penkomiseen. Osa hyvin arkaaisia.) Moni toki vain levittää asioita tavalla jossa henkenä on se, että jos viesti sopii omaan maailmankuvaan ja sisältö on siihen sopivaa ja omasta mielestä ei-mahdotonta niin sitten sen täytyy olla totta.
1: Uskovaisten kohdalla näihin liittyy yllättävän usein myös sellainen asenne, että jos epäilee pyhää kertomusta niin epäilee pyhää henkeä eikä sitä ihmistä joka väittää kanavoivansa pyhää henkeä. Minusta näiden välillä on ero. Mutta kritiikin ääressä ahdistuneen kristityn kohdatessa on epäselvää jakavatko he tämän saman ajatuksen kovinkaan syvästi.
Lapun sisällöstä oleelliset kohdat
Pampfletissa kerrotaan että tutkimuksen alla olivat aivojen aallot joita mitattiin kojeella. "Kojeessamme oli neula, joka osoitti nollaa mitta -asteikon keskellä. Nollasta oikealle oli 500 plus -astetta ja vasemmalla 500 miinusastetta." Tällä mitattiin kahta henkilöä. Ensimmäinen oli ollut kuoleva kristitty nainen. Hänellä oli aivosyöpä mutta hän oli vireä. Kun kuoleva oli rukoillut oli tapahtunut voimakkaita. "Neula osoitti pluspuolen arvoa 500 ja yritti hurjasti päästä siitä vieläkin eteenpäin mutta asteikko loppui kesken." ... "Hänen aivojensa värähtely oli 55 -kertainen verrattuna 50 kilowatin tehoisen radioaseman voimaan." Toinen tapaus oli sukupuolitautiin kuolemassa oleva, tauti oli mennyt aivoihin ja tehnyt potilaasta raivohullun. Häntä ärsytettiin ja kävi niin että "sitten mies kirosi naiselle käyttäen Jumalan nimeä. Mittarin neula heilahti äkkiä miinus 500:aan! Olimme osoittaneet kokeellisesti, mitä tapahtuu ihmisen aivoissa kun ihminen rikkoo yhtä Jumalan kymmenestä käskystä: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä." Laitteemme olivat rekisteröineet Jumalan positiivisen voiman ja sielunvihollisen negatiivisen voiman."
Lähdin siksi varovaisesti selvittelemään asiaa tarkemmin. Tähän on syytäkin, koska pampfletti on varsin varovainen. Empiristin kiinnostavat sellaiset asiat kuin "millä laitteella on mitattu". Nythän emme tiedä koneesta paljoakaan. Oliko kyseessä radioaallot vai jokin muu mitattava asia? Lisäksi katselin että missä kaikkialla tämä lappu on kiertänyt.
Melko pian huomasin että tämä tarina on melko suosittu. Se oli toki itselleni uusi. Mutta sitä löytyi monesta paikasta. Englannin kielelläkin. Toisaalta tästä löytyi versioita suomeksikin. (Ja yksi kokonaan suomeksi käännetty teksti kiertää facebookissakin. Se on ollut mm. yhden minun facebookystäväni. Se löytyy myös julistavista kirjoista. Esimerkiksi Karol Trumanin "Feelings Buried Alive Never Die..." -kirjassa. Viestin laaja levikkiys kertoo että moni kristitty luottaa siihen. Ja tätä kautta viestin yleisyys kertoo saamani lopputuloksesta riippuen siitä ovatko kristityt tarkkoja vai eivät. Kenties he ottavat hyviä tieteellisiä juttuja ja käyttävät niitä joten he joutuvat kierrättämään hyviä tarinoita. Tai sitten he vain levittävät mitä tahansa juoruja ja huhuja koska se on helppoa ja tämänlainen levittely on monista samaa kuin perustelu ja argumentointi.
1: Pamfletin ja sen levittämisen henki onkin melko usein "siitäs saat, ateist - tiedekin on sun kanssa eri mieltä!" Joten sen olisi parasta olla tarkkaan tehtyä.
Varmennuksen etsimisestä
Google Scholar eikä pubmed ja vastaavat helpot työkalut eivät auttaneet löytämään tutkimusraporttia kyseiseltä henkilöltä. Google tuntee herran melko niukasti. Mutta materiaalia löytyy. Valitettavasti se on kaikki sitä samaa jonka olin saanut käännöksenä käteeni. Melkolailla pilkulleen. Kyseessä on selvästi hyvin ehjä puhelin. Ja kaikki mitä pamfletin kirjoittajasta tiedetään on se että hän on tuossa pamfletissa. Selvisi että juttu löytyy esimerkiksi netistä, ja hän on laittanut lähteekseen Saamani kertomus on saatavissa netissä englanniksi täsmälleen ja monesta paikasta.
Kyseessä on siis kohtuullisen vahvasti levinnyt tarina joka löytyy joka paikasta, mutta jolle ei tunnut löytyvän varmennusta. En halua ohittaa tieteellistä todistusta. Mutta en halua vain varomattomasti luottaa vaan siksi että tuonpuoleinen olisi kiva olla olemassa ja olisi mukavaa vaikuttaa kohtaloonsa. (Etenkään kun se ei tämänpuoleisessa ole aina kovin helppoa.) Tässä ei tietenkään ole mitään pakanallista. Korostaahan moni kristittykin skeptisyyttään ja muistuttaa että se että joku kertoo asioita jotka ovat Raamatunmukaisia eivät vielä ole sama asia kuin se, että asia on tapahtunut hänen kanssaan. USA:ssahan uskonnolliset lahjoitukset ovat monelle pääsy "leveille leiville" joten joku voi kertoa tälläisiä tarinoita saadakseen rahaa. Skeptisistä kristityistä ihmeistä valehteleva ei tee ihmeitä eikä siksi ole aito Jumalan mies. Tässä ei siis testata Jumalaa vaan hänen nimessään toimivien luotettavuutta - ja toisien kristillisten ihmisten arvostelukykyä. Molemmat ovat tärkeässä asiassa kun mietitään sitä, pitäisikö minun luottaa tälläisiin asioihin. Ja tämä lopputulos voi vaikuttaa siihen kannattaako minun luottaa näihin ihmisiin ja heidän arvioihinsa tulevaisuudessa.
Lisätietoja tarvittaisiin selvästi. Ja tässä en ollut yksin. "The American Scientific Affiliation" vuodelta 1974 oli miettinyt Stowellin todistuskertomusta samasta näkökulmasta kuin minä. Hekin olivat yrittäneet saada faktoja tarinan taakse, he vain haluavat pitää kristillisen asioista kertomisen faktoiltaan moitteettomana. "To check out the inconsistencies and unclear statements in this "strange testimony," Fred has been trying to contact Dr. Stowell to learn more of his work. Correspondence with Tract Evangelistic Crusade (Box 998, Apache Junction, Arizona 85220) has been unsuccessful." Vastauksia kysymyksiin, tarkennusta asiaan ei ole saatu koskaan.
Tätä kautta kuitenkin selviää että julistuskertomus on todella vanha, epäselvyyttä kun on yritetty selvittää jo 1970 -luvulla. Itse lapussahan ei ole vuosilukua, joten se olisi voinut olla niin tuliterä että sitä ei tiedemaailmakaan vielä tunne. Tarina ja koeasetelma ei ole vieläkään täsmentynyt. Juttu on vanha, joka herättää kysymyksiä siitäkin että miksi parempia ja selkeämpiä ja seurattavampia esityksiä ei ole valittu, luulisi muutamassa kymmenessä vuodessa riittävän kykyä ja taitoa tuottaa uusi kadulla jaettava lappunen. Epäselvä, vanha ja mahdoton jäljittää ja sen oikeutta tarkistaa. Mutta kaikesta huolimatta tuota lappua jaetaan silti Suomen kaduilla kuin se olisi viimeinen totuus ja varmistettu aito tieteellinen yllätystieto.
Astetta tieteellisempään suuntaan
Tämä tuo mukaan sen, että tieteellisyyteen liitetään avoimuus. Tämä on esimerkiksi Ilkka Niiniluodon ystäville varsin tuttu tieteelle olennainen kriteeri. Avoimuus tarkoittaa sitä että tutkimusaineisto ja tutkimusraportit on pidettävä avoinna niin että kerrotaan mitä on tehty, mitä tutkimusvälineitä ja mittareita on käytetty ja mitä on tapahtunut. Ja jos on toimittu sairaalaympäristössä, olisi hyvä katsoa miten erilaiset sairaalan laitteistojen mahdollisesti aiheuttamat häiriöt oli otettu huomoon koetta tehdessä.
Näin tiedeyhteisö voi ottaa ne tarkasteltavaksi. Nyt kun kyseessä on väite että "jotain tapahtui kun käytettiin jonkinlaista mittaria" - ja jossa mittarin neulan kuvailuun uhrataan enemmän aikaa kuin laitteen toimintaperiaatteen kertomiseen - ei tarjolla ole mitään jota voisi kritisoida. Kukaan ei voi esimerkiksi yrittää toistaa samanlaista tilannetta samanlaisilla laitteilla.
Ilman avoimuutta tieteellisyys muuttuu pelkäksi auktoriteettikysymykseksi. Jos tämänlainen sanotaan, kuka tahansa voisi vaikka valehdellen sanoa että "tutkin asiaa X ja sain lukeman Y josta päättelen tuloksen Z" eikä kukaan voisi sanoa mitään. Tämä muuttaisi tieteellisen keskustelun "juupas - eipäs" -tasolle. Kyseessä ei olisi todiste ja empiirinen varmistus vaan väite siitä että tälläinen on tehty. Ilman avoimuutta tämä taas ei ole sen kovempi kuin väite siitä että pelkkä asia itsessään on totta. ; Tämä on selitys sille miksi avoimuus ja toistettavuus ovat tieteellisyydelle asetettavia kriteereitä. Sillä se pyrkii selvittämään miten maailma toimii sen sijaan että kokoontuisi väittäisi että tiettyjä asioita tapahtuu.
Lisäksi efektin lisäksi on oleellista tietää mitä mittari mittaa jotta voi sanoa mitä "miinus" ja "plus" tarkoittavat. Jos mittari on kalibroitu vaikka mittaamaan sähkönjohtavuutta, mittarin lukemat voivat johtua vaikkapa hikoilusta. (Skientologit käyttävät ns. E -mittaria tähän tapaan ja heidän tuloksensa eivät ole tieteellisiä, koska ohivirtausmittarin tuloksia ei nyt vaan voi sitoa niihin johtopäätöksiin joita siitä vedetään.)
Yleisesti ottaen Stowellin tarina tuntuu yllä mainittujen varsin murskaavien seikojen lisäksi varsin erikoislaatuiselta. Sillä aivojen tehi EEG -mittauksissa on amplitudiltaan likimain 10µV - 100 µV, kun mitataan päänahasta. (H. Aurlien, I. O. Gjerde ... "EEG background activity described by a large computerized database", 2004) ja hertseissä mitaten aivot toimivat delta -aaltojen vajaasta neljästä Gamman reiluun sataan hertsiin. Tämä asettaa haasteita Stowellin tutkimukselle sitä kautta että tutkimus on tehty todella kauan aikaa sitten.
Stowellin todistuksessa tältä voidaan tietysti puolustautua sillä, että potilaat kuitenkin olivat varsin erikoistapauksia. Näissäkin tapauksissa ilmiöön pitäisi saada jotain selkoa esimerkiksi toistoilla, jolloin näitä erikoistapauksia saataisiin irti muutamia isommista massoista. Toki tämä puolustus on omituinen siinä mielessä että tuollaisia energiapurkauksia ei ole havaittu missään. Ja ihmisiä kuitenkin kuolee koko ajan. Jos heitä ympäröisi voimakas magneettikenttä - peräti plus ja miinusnapainen riippuen siitä ovatko he kristittyjä vai muita - pitäisi selittää miksi emme ole huomanneet tämänlaista ihmettä. Kun sairaaloissa on kuitenkin kaikenlaisia laitteita. Ja toisia käytetään viihteen vuoksi. (Esimerkiksi vanhan tyylisiä televisioita on joskus ollut sairaaloissa ja ne reagoivat magneettikenttiin kohinalla ja häiriöillä. Tiedoksi niille nykyajan nuorille joiden televisiot vain kaatuvat.)
Myös kertomusen otokset tuntuvat pieniltä. Ja hyppäys aaltojen voimakkuudesta siihen että Jumala on olemassa on sekin varsin kummallinen. Jos rukoillessa aivot toimivat eri tavalla tai että raivoisa pää toimii eri tavalla, se ei tarkoita että Jumala olisi olemassa. Väite että aallot liittyisivät Jumalaan on itse asiassa outo hyppäys ; Se on likimain samaa kuin jos väittäisi että se että pulsarit lähettävät radioaaltoja, tarkoittaisi että pulsari olisi kommunikoiva. Tai että kun radium säteilee, se tarkoittaisi sitä että sillä on kommunikaatioyhteys Jumalaan ja että Jumala täten olisi. Myös "positiivinen-negatiivinen" tuntuu varsin oudolta, siinä symbolinen metafora on todistamassa ikään kuin eettistä puolta. Onkin täysin mahdollista että neulan suunnat on kuvattu tällä "asenteellisella tavalla" sen sijaan että olisi käytetty fysiikkaan liittyvää magneettisuutta. (Tai sähkövirran suuntaa. Tai mitä sillä mittarilla sitten onkaan mitattu. Magneetit ovat kuitenkin aina karismaattisia. Ovat olleet aina animaalisesta magnetismista lähtien. Ja niissä on plus ja miinus -navat joten miksipä ei?)
Yleisesti ottaen se, että tälläinen lappu on innolla käännetty ja että sitä jaetaan kuin se olisi tieteellinen todiste Jumalasta, kertoo siitä miten paljon minun kannattaa luottaa kristittyihin sananjulistajiin ja heidän itsekriittisyyteensä. Minun on vaikeaa luottaa henkilöön jonka seula menee kiinni jos asia hivelee maailmankuvaa ja sopii siihen. Stowell harjoittaa "hit and run" -strategiaa. Se on aktiivista passiivisuutta, jossa esitetään väite ja sitten jätetään asia oman auktoriteetin varaan ja piiloudutaan jatkokeskustelusta. Kun tämän tekee riittävän epämääräisesti, käy niin että julistaja ei koskaan joudu tunnustamaan valehtelua koko tutkimuksen olemassaolosta tai kohtaamaan puutteita aidosti tehdyssä tutkimuksessa. Tämä taas takaa USA:ssa hyvässä lykyssä mukavasti rahaa hyvinkin pitkään. Kun oikeuksia tarinaan ostetaan esimerkiksi kirjoihin.
Tässä tärkeää onkin huomata että tälläinen julistuslappu viittaa itseensä eikä mihinkään sen ulkopuolelle tekee siitä todistuksellisesti turhan. Jos sen viestin uskoo, sen uskoisi muutenkin. Jos siihen ei usko niin lappu ei muuta mitään. Tapahtuma ei tietenkään ole ihmeisiin uskovasta mahdoton. Mutta koska siinä olevia asioita ei voi tarkistaa mistään, jäävät sen väitteet pelkiksi väitteiksi. Näin ollen aidosti kriittinen kristitty voisi heittää sen syrjään ja etsiä jotain jonka faktat voisi tarkistaa ja joka kestäisi tätä kautta tarkastamisen. Sellainen olisi argumentatiivinen ja toimisi perusteluna. Eikä pelkästään vetoamalla, kuten lappu jonka ainut vakuutus on se että joku sen uskoo ja antaa käteen.
Mistä into?
Tarina tuntuu varsin oudolta. Itse asiassa se ei tunnu kovin vakuuttavalta koska se on niin outo. Ja tarkoitan nimenomaan sitä laitepuolta. Ymmärrän jos joku pitää sieluihmettä ja rukoilua mahdollisena. Mutta kun puhutaan mittareista ja niiden uskottavuudesta, ollaan ns. "hieman eri kontekstissa". Usein tämänlaisia paranormaalin makuisia mutta tieteellisesti todennetuiksi väitettyjä tapahtumia on varsin paljon käännytysteksteissä. Luultavasti siksi että ne vahvivastavat kääntyneiden uskoa, ne sopivat maailmankuvaan. Tosin käännytysteksteissä suositaan myös kääntymisen tematiikkaa.
1: Jostain syystä se, että minä olen ennen ollut kristitty todistaa että "et ole koskaan ollut oikeasti kristitty" tai että "olet sellainen jahkaileva tuuliviiri". No ehkä olenkin mutta minä en olekaan se joka pitää mielipiteen muuttamista argumenttina tai vakuuttavuutta lisäävänä elementtinä ideologiaani käännyttävissä tarinakonventioissani. Kiitosta vaan!
Ulkopuolisille ne näyttävät tietysti helposti todistavan sen, että uskovan täytyy olla hullu, kun noin outoja uskoo. Ja osittain tämä onkin näiden käännytystöiden yksi funktio. Psykologisen ns. sunk cost -efektin vaikutuksesta ihmiset sitoutuvat jos joutuvat sitoutumaan johonkin johon sitoutumisesta tulee heille vaikeuksia. Vaikeuksien kokeminen johtaa siihen että on aika vaikeaa edes ajatella muuttavansa mieltään kun asian vuoksi on tullut tehtyä itsestään hoopoa vuosikausia. Yleisesti epäuskottavat tarinat sitovat yhteisöön me-muut -hengessä. Muut ovat vihamielisiä kun taas omaan asiaan on panostettu ja saatu yhteisö. Strategia sekä polttaa siltoja että sitoo ja vakioi identiteetin. Käännytyslapun kenties marginaalisin funktio onkin käännynnäisen saaminen. Käännytyslapun tärkein tehtävä on näyttää uskonveljille oman uskon lujuus - se on niin luja että sitoutuu asiaan joka monista olisi humpuukia. ("Ei ajattele mitä muut ovat mieltä" on osittain väärin. Merkittävät ihmiset, omat aateveljet kyllä ovat tiettyä mieltä.) Ja toisaalta itse aktio on lapunjakajalle ilman sosiaalista puoltakin sitouttava aktio.
Tässä kohden olen taipuvainen uskomaan juuri kuten "The American Scientific Affiliation" ja syyttämään kristillisyyteen liittyneen okkultistismin perinnettä :"Because the occult holds forth some promise of confirming a supernatural (or at least nonmaterialistic) interpretation of the world, evangelicals have felt compelled to endorse the genuineness of virtually every phenomenon, however outrageous and implausible, conjured up by the occult tradition. Telepathy, clairvoyance, ghosts, astrological predictions, Jeanne Dixon's prophecies, witchcraft practices-all are authentic and efficacious. Why? Because (it is falsely supposed) if they are true, then our supernatural religion must also be true! The result has been that evangelicals, when faced with an alleged occult phenomenon, have turned off their minds. They have been among the most gullible consumers of occult literature and lore and among the most militant defenders of many of its claims."
Olisi kuitenkin hauskaa saada yhteys Stowelliin.
Syynä on se, että jos hänellä olisi aidosti tuollainen laite, sitä voidaan käyttää aitojen kristittyjen testaamiseen. Jos joku rukoilee aidosti, viisarin on värähdettävä. Ja negatiivinen värähdys tarkoittaisi sitä että rukoilija on mahdollinen väärä profeetta jota varoa.
Tälläinen tieteellinen todistuskertomuksessa mainittu laite mukanani juttelisin kristittyjen kanssa (häiriösuojatuissa tiloissa) ja katsoisin syntyisikö lukemia. Ja vasta sitten kun löytyisi, niin kuuntelisin. Kun meillä on tieteellinen tapa erottaa hyvät pakanoista, on sitä tietysti käytettävä oman pelastuksen vuoksi. Ja siksi että osaa sitten julistaa sitä oikeaa uskoa ilman että hairahtuu väärien profeettojen valheisiin ja keksittyihin väitteisiin. Ja jos tyypin neula heilahtaisi negatiivisen puolelle vaikka kuinka hyvästä Herra Jeesuksesta puhuisi niin sen potkisin hittoon.
0