Yhteiskunnassamme eletään vaikeita aikoja. Myös työelämän ilmapiiri on kiristynyt ja elämme ajatusharhassa, joka korostaa tehokkuutta, tuottavuutta ja yksilön menestystä.
Minusta tämä harha on kuin rutto, joka on saanut ylivallan ja nakertaa hiljaa, mutta varmasti. Enää ei tunnu riittävän edes sanonta: "sen lauluja laulat kenen leipää syöt".
Suomalaisen työilmapiiri voi peilata seuratessa roskaautonkuljettajien työskentelyä, kun he puoli juoksua kelloa vastaan tekevät tärkeää työtään. Tätä seuratessa ymmärrän downshiftaajia, jotka pystyvät vähentämään työntekoa ja nauttivat elämästä.
Säästöjä tehdään, vaikka korostetaan varhaista tukea ja ennaltaehkäisevää työotetta kaikessa toiminnassa. Esimerkiksi työhyvinvointi vikisee, kun kvartaalitavoite vie. Puheet ja teot ovat räikeässä ristiriidassa.
Onneksi oma asenne ja arvot edesauttavat jaksamaan.
Tässä ohessa on välttämätöntä nostaa työelämän kissat pöydälle, ei lakaista maton alle sopeutumisen välttämättömyyden harhassa.
Esimerkiksi hoitoalan vanhustenhoidon tarkoitukselliaeen aliresurssointiin ei pidä sopeutua. Sitä ei pidä hyväksyä.
Itse uskon positiiviseen asenteeseen, joka arvostaa myös kritiikin välttämättömyyttä, positiivista valittamista ja vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä
Nimittäin, vain kuolema on tunnetusti pakko. Kaikki muu on kiinni tahdosta ja arvoista.
Siksi ay-liikkeen merkitys nykyisen työelämän myrskyissä korostuu. Sen aika ei todellakaan ole ohitse, vaan tulevaisuudessa merkitys kasvaa yhä suuremmaksi.