Eikä suinkaan sijoiteta kasvuun. Sen sijaan tehdään elämä paremmaksi kaikille. Aion esitellä valtiovallalle mainion viimeisen defenssin, jolla se voi pelastaa itsensä taloudellisesti mahdottomasta tilanteesta.
Olemme ohittaneet öljyhuipun. Tuhoamme jo nyt maailmaa juuri ylituotannolla ja sen on vähennyttävä. Talous ei voi eikä se saa kasvaa. Tarvitsemme silti leikkauksia - mutta ne on kohdistettava jo valmiiksi rikkaisiin. Siksi on surullista että keskustelu on jäänyt tasolle Friedman/Keynes, elvytys vai talouskuri, kun molemmat ovat vääriä vastauksia. Me emme voi elvyttää koska emme saa kasvaa, mutta emme myöskään voi sopeutua leikkaamalla niiltä joiden resurssit vaikuttaa tilanteeseensa ovat vähäisimmät.
Talouskurin virheellisyys on nähtävissä siinä ilmeisessä seikassa että luovuus ei synny niukkuudesta. Luovuus vaatii valtavia resursseja - jotka voivat olla joko omistettuja ja vuokrattuja tai ne voivat olla avoimesti kaikkien käytössä. Sijoitukset ovat tarpeellisia siksi ja vain siksi että minkään tuottavan luominen vaatii joutilaisuutta. Toki se on rationaalista: se lyhyellä tähtäimellä voi jossain määrin nostaa eliitin saamia osinkoja luokkasodan keinoin, mutta pitkällä tähtäimellä se on vastuutonta ja rikollista.
2.
Olemme muuttumassa täysin informaatiotaloudeksi. Mutta kun toimialasta tulee informaatiopohjainen, se itseasiassa kutistuu, mutta samalla se mikä jää jäljelle, kutistuu monopoliksi. Nämä monopolit muodostuvat joko jatkuvien lisenssimaksujen lähteeksi (tai niiden saamiseksi, jos sattuu olemaan informaation omistaja) - ne myös usein ovat suljettuja järjestelmiä.
On olemassa myös mahdollisuus, että muodostuu eräänlainen antimonopoli: avoin protokolla joka on niin hyvä, että kaikki käyttävät sitä. Kuka yrittäisi kilpailla Wikipedian kanssa? Muodostuu valtavia avoimia kirjastoja, joissa koodin julkaisu on toki hämmästyttävimmin esillä. Samalla tapaa Linux alkaa muodostua varteenotettavaksi käyttöjärjestelmäksi. Valitettavasti kuitenkin, ovat avoimet ratkaisut jäljessä joissain suhteissa mutta johtavat toisissa.
On tärkeää ymmärtää että monopolin luominen vaatii suuria resursseja, niin suuria, ettei piilaakson rahoittajien tai Kiinan Kommunistisen Puolueen lempiprojektien kanssa juuri voi kilpailla. Tämä keskittyminen kohdistuu vallan keskuksiin perifrian kustannuksella.
Ei kannata edes yrittää säästää tai leikata saadakseen sellaisia sijoituksia - ei toivoakaan. Sen sijaan pieni valta voi puolustautua monopolin alamaisena oloa vastaan. Se voi ensin kerätä säästöjä. Kiristää rikkaiden verotusta, ylimpiä palkkoja, säätää eläkekatto, peruuttaa kaikki ydinvoimaan ja fossiilisiin polttoaineisiin liittyvä, ja valita radikaalisti toisenlainen kärkihanke.
Kerätä kymmeniä miljardeja - kaikenlaisin keinoin, aluksi vaikka painamalla rahaa - ja tehdä sijoituksen vastakohta: palkata ihmisiä, suunnittelijoita, insinöörejä, koodaajia, ohjelmistosuunnittelijoita luomaan välineitä ja laitteita ja jokapäiviäisiä esineitä ja jakaa ne avoimille alustoille ilmaiseksi ja copyleft lisenssoituina - esimerkiksi taitto ja kuvankäsittelyohjelmat voitaisiin ohjelmoida uudelleen ja samalla ajaa ne opintosuunnitelmaan. Sairaaloihin voitaisiiin kehittää avoimia hoitolaitteita.
Tätä kautta voisi hoitaa yliopistojen rahoitusta - jos innovaatioita niin innovaatioita kaikille - taloudellista tukea ulkomaille, mielummin maksamalla vaikkapa Kreikkalaisille insinööreille suomalaisia palkkoja - ja jakamalla tulokset ilmaiseksi kaikille. Kirjastot voisivat jopa ottaa tehtävän yhä monimutkaisimpien esineiden printtaamisesta, nyt kun täysin avoimet protokollat kuten bitTorrent on ottanut paljon sen tehtävistä.
Avoimet ja kompleksiset avoimen teknologian kirjastot kuitenkin luovat jotakin uutta: kerrannaisvaikutukset kokonaan palkkatyön ulkopuolella, siinä miten tiedostoja jaetaan, kuinka kuka tahansa koneiltaan voi kehittää niitä eteenpäin. Tämän takia tavitaan myös vahva perustulo - mikä johtaa itseasiassa potentiaaliseen täystyöllisyyteen - jokainen tuottaa ja jakaa arvoa vaikkapa sosiaalisessa mediassa - mutta sen tuottama hyöty katoaa kapitalistien taskuihin.
Kunnes kehitetään hajautettu versio: on oikein kokea Uber uhakana, koska se maksaa suhteellisen pieniä palkkoja, mutta on ymmärrettävä että arvon luomisessa sen tekniikka on ylivertainen vanhaan nähden, ja gps on tehnyt työn helpoksi kaikille. Mutta oikea työtaistelullinen toimenpide on luoda vapaaseen koodiin perustuva aplikaatio, joka on tehokas, ja jossa työntekijät voivat toimia syndikaattina.
Tämä olisi ihanteellinen olosuhde pienelle liiketoiminnalle, koska sen enemmän löytyy valmiina välineille, sen vähemmän on tarvetta ulkoisille sijoituksille. Se olisi ase finanssisektorin valtaa vastaan. Vaikkapa kryptovaluuttaautomatisaaation avulla.
Luonnollisesti ilmaisen mutta kouriintuntuvan arvon printtaaminen rahan sijasta pudottaa esineiden hintoja ja samalla palkkoja - mutta koska informaatiomonopolin epätavallisen suuri voittomarginaali jää kokonaan pois - olemme tehneet todellisen sopeutumistoimen, eli tuottaneet enemmän arvoa väheneville rahoillemme.
Tämä synnyttäisi talouden jossa voisi nousta yhteisen pohjan päälle paljon pieniä palveluita, mutta ne suuremmalta osin myös pysyisivät pieninä. Tämä vähentäisi vaurauden keskittymisen aiheuttamaa vallan vääristymää.
Suurempiin vaurausluokkiin kohdistuvan leikkurin tulee toki olla jatkuva ja muuntaa yksityisesti keskittyvä varallisuus ihmiskunnan yhteisiksi hyödykkeiksi.
Näin anarkistinakin vetoan valtiovaltaan yhtään perifersisemmillä alueilla: tuotannollisen yhteismaan radikaali laajentuminen on ainoa toivonne olla saamatta aikaan valtavaa määrää kärsimystä. Ette kykene enää hallitsemaan voimia joita olette kutsuneet loitsuillanne.
Samalla epäilen suuresti, että tällä vetoomuksella tai vaatimuksella on mitään merkitystä - joten meidän on vain tehtävä se itse.
3.
Jos kasvua ei ole saatavilla, koko velan konsepti on kriisissä. Tähän asti uutta rahaa on painettu laajenevalla velalla ja sen on kattanut talouskasvu. Toki velkaa voi olla olemassa p2p velkaohjelmissa jossa jonkun saama raha on aina jonkun sijoitus, mutta sitä ei voi systemaattisesti painaa enempää kuin rahan nykyinen arvo.
Tässä suhteessa lohkoketjujärjestelmät ovat uusi malli. On kontrolloitava myös raaka-aineiden ylikäyttöä - joten printattavia tuotteita on verotettava yhä enemmän, mutta perustuen niiden ekologiseen painoon. Rikkailta leikataan ja sillä taataan copyleftin valtava virta ja perustulo ja samalla luonnollisesti vapaan informaation virta huuhtoo mukanaan monia rahanhaalimisyrityksiä.
Tämä olisi prosessi kohti tilannetta jossa jokainen saa yhtä paljon resursseja ja kaikki hinnat määrittyvät ekologisten rajoitusten mukaan, mutta kuka tahansa voi suunnitella mitä tahansa.
Yhtä kaikki, myös arvon määritys voidaan määritellä ja uudelleenmääritellä hajautetuissa verkoissa. Talous kääntyy ympäri ja informaatiomarkkinat romahtavat - mutta samalla yhdessä verkkoälyn kanssa, on toteutunut joutilaiston vallankumous.