”Euro tukee Suomen taloutta samalla tavalla kuin köysi hirtettyä”. Näin totesi 1990-luvun lopulla Suomen europäätöksen aikoihin taloustieteen professori Bengt Holmström. Lähes 20 vuoden jälkeen arvio näyttää oikealta, kun Suomea vertaa muihin Pohjoismaihin, joilla kaikilla on oma raha.
Professori Holmström sai juuri ansioistaan taloustieteen Nobel-palkinnon. Hänen puheitaan siteerataan ja kuunnellaan nyt eri tavalla kuin aiemmin. Edellä mainittua arviota euron vaikutuksista tuskin kuitenkaan EU-Suomessa juuri muistellaan.
Taloustieteen Nobel-palkinto ei ole dynamiitin keksineen Alfred Nobelin perustama, vaan sen jakaa Ruotsin pankkiyhdistys.
John K. Galbraith, yksi tunnetuimmista taloustieteilijöistä, kutsui taloustiedettä uskomusjärjestelmäksi. Hänen arvionsa saa katetta mm. siitä, että talouden Nobeleita on annettu taloustieteilijöille, jotka ovat päätyneet keskenään päinvastaisiin tuloksiin. John. M. Keynes painotti, että valtion tulee puuttua talouteen laskusuhdanteissa, investoida ja työllistää. V. 2004 talouden Nobel annettiin Edward Prescottille ja F. Kydlandille matemaattisesta mallista, jonka mukaan valtiovallan ei pidä puuttua missään oloissa rahapolitiikkaan.
Professori Prescott vieraili Suomessa kesäkuussa 2008. Keskisuomalainen-lehden mukaan (12.6.2008) Prescott ”analysoi ja purki valtameren takaa viime aikoina kantautuneita huonoja uutisia, joiden hän vakuutti olevan paikkansapitämättömiä myyttejä. Onko USA:n talous kriisissä? Prescott kysyi. –Vastaus on ei, hän vastasi”. Finanssikriisi oli tuolloin jo alkanut.
Alkuperäisiä Nobel-palkintoja myönnetään fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja rauhan alalla. Moni niistä on ilmeisimmin mennyt oikeaan osoitteeseen. Joidenkin palkintojen perusteita on ihmetelty. Sotarikolliseksi syytetty, mutta rauhan Nobelilla palkittu USA:n ulkoministerinä Vietnamin sodan aikana toiminut Henry Kissinger totesi aikanaan: ”Laittomuudet hoidamme hetkessä, perustuslain vastaisuudet vievät vähän enemmän aikaa”.
Nobelin rauhanpalkinnon saanut presidentti Ahtisaari ajaa Suomea sotilasliitto Natoon. Tämä on sinänsä ihmettelyn arvoinen asia. Tuoreessa kirjassa Ahtisaari esittää: ”Meillä on merkittäviä vaikuttajia, joiden on vaikea hyväksyä edes sitä, että Suomi on läntinen demokratia eikä mikään puolueeton maa. Onko tässä maassa täysin mahdotonta saada yhteisymmärrystä edes siitä?” Rauhannobelisti tekee siis eron länsimaisen demokratian ja puolueettoman maan välille. Tämä kertoo paljon Ahtisaaresta ja hänen pakkomielteestään.
Nobel-palkintojen historia kuvaa tieteen edistystä - myös harhaan osuneiden valintojen osalta. Lobotomian keksijäkin palkittiin aikanaan lääketieteen Nobelilla.
Kannattaako nobelisteja sitten uskoa? Nimekkäimpienkin toimijoiden sanomisia ja tekemisiä on syytä arvioida kriittisesti.
Stanislaw Jerzy Lec muistutti: Kun kaadatte patsaita, säästäkää jalustat. Ne tulevat vielä hyvään tarpeeseen.