Äärimmäinen tragedia ei ole se sorto ja julmuus, jota pahat ihmiset harjoittavat, vaan hyvien ihmisten vaikeneminen siitä.
Martin Luther Kingin tunnettu mietelause nostaa esille kysymyksen, keitä ovat nuo hyvät ihmiset? Ihminen on laumaeläin ja tyypillisesti hän jakaa kanssaihmisensä kahteen ryhmään. Vihamieliseen vastapuoleen kuuluvat "he", ja "me" olemme hyviä. Hyvä ja paha on siis näkemysero, jolla ihmisjoukot ovat ryhmittyneet oman totuutensa ympärille. Koska totuus on se tarina, jonka useimmiten kuulemme, mediamme on ottanut tehtäväkseen määritellä mikä on kulloinkin vallitseva oikea totuus.
Analogian käyttäminen osoittamaan ihmiskunnan järjettömyyksiä ei riitä, koska hyvien ihmisten aivot on jo pesty, ja he ovat kyvyttömiä näkemään vaihtoehtoisia tulkintoja. Tämä näkyy ilmastokeskustelussa, luonnonsuojelussa, maahanmuutossa ja suhtautumisessa kansainvälisiin konflikteihin. Väärä tie on tukittu ja jäljelle on jäänyt oikeamielisten totuus.
Irakin sodassa 2003 Yhdysvaltojen ja Britannian johtama liittouma syrjäytti Saddam Husseinin hallinnon. Sitä pidettiin "hyvien sotana pahaa vastaan". Diktaattori menetti päänsä ja islaminuskoisesta valtiosta yritettiin väkisin tehdä länsimainen demokratia - islam ei ole luonteeltaan demokraattinen. Olemattomat tulokset näkyvät vielä 13 vuotta myöhemmin.
Vuonna 2011 sivistynyt maailma päätti syrjäyttää Muammar Gaddafin Libyassa ja tuoda tilalle länsimainen demokratia. Ruuti palaa ja demokratisointi jatkuu vielä 6 vuotta jälkeenpäin.
Samana herran vuonna alkoi Syyrian sisällisota, jossa tarkoituksena oli "demokratian nimissä" syöstä presidentti Bashar al-Assad valtaistuimeltaan, mutta sota jatkuu.
Syyriassa niin kutsutut hyvät ja oikeamieliset ihmiset tukivat kapinallisia ja keskusteltiin jopa EU:n mahdollisuudesta toimittaa aseita kapinallisille. Nyt oikeamieliset ovat saaneet sotansa, pakolaistulvansa ja sitä seuranneet uhrinsa Libyasta, Irakista, Syyriasta ja kohtapuolen vuorossa on Jemen.
Menossa olevissa konflikteissa näkyy "arabikevään" raadollisuus. Toisella puolella Saudi-Arabia ja Yhdysvallat liittolaisineen ja toisella puolella Iran ja Venäjä. Jossakin välimaastossa heiluu Turkki ja sen ruokkima rakkikoira ISIS tai kuten Jemenissä, jossa Yhdysvallat näyttäisi tukevan molempia osapuolia.
Syyriasta tiedämme jo ketkä ovat pahoja. Oikeamieliset ovat opettaneet, että meidän tulee vihata Venäjää ja Syyriaa. Syyriaa vihaamme siksi että se taistelee oikeamielisten rakastamia kapinallisia vastaan ja pommittaa siviilejä ihmiskilpinään pitäviä taistelijoita. Meille näytetään siviilien onnettomuus ja avustusjärjestöt käärivät tästä suurimman potin.
Olisiko yhtään sisällissotaa, elleivät hyvät ja oikeamieliset olisi valmiita työntämään aseita jokaiselle terroristille, joka "oikean aatteen" puolesta lähtee ristiretkelle toisen valtion alueelle.
Ehkä tuo Martin Luther Kingin mietelause tulisi kirjoittaa muotoon:
Äärimmäinen tragedia ei ole se sorto ja julmuus, jota oikeamieliset ihmiset harjoittavat, vaan hyvien ihmisten kyky olla ymmärtämättä sitä.
