"Ei riitä mieltä iloon, ei lauleluun, ei edes rohkaisun sanaan alaikäiselle auttajalle, joka jo hänkin on pakon orja ja saapunut irtolaisen ikuiseen tienhaaraan: jos jaksat niin raada, jollet jaksa niin kuole pois! Ja juuri tämän alaikäisen asennosta, kuten sanoin, puhuukin selvemmin hänen yhteiskuntaluokkansa valitus."
(Arvid Järnefeltin arvio "Raatajat rahanalaiset" -taulusta)
Moni kannattaa perustuloa viittaamalla reiluuteen. Tällöin perustulo nähdään jonakin joka poistaa ansaintaloukkuja työttömiltä. Eli kaikkea työtä kannattaisi ottaa vastaan koska siitä jäisi enemmän taskuun kuin työnvälttelyllä. Osa taas kannattaa perustuloa jonain joka on lähinnä byrokratialtaan helpotettua KELA -tukienjakamista.
Molemmat näistä lähestymistavoista ovat olleet hieman vieraita. Siksi onkin tavallaan yllättävää saada samanmielinen yllättävästä suunnasta. Björn Wahlroosilta. Hän oli vieraillut paperitehtaassa. Hän oli hämmästynyt miten pienellä määrällä työtä ja työntekijöitä tehdas pystyy pyörimään. Björn Wahlroos on tähän liittyen nyt sitten todennut, että valtavan paljon työpaikkoja tulee poistumaan (automaation, robotiikan, tekoälyn myötä). Isolle osalle ihmisiä vaihtoehtoina työttömyys tai jotkin matalapalkkatyöt. Wahlroos ratkaisisi ongelman ottamalla käyttöön perustulon. Tämä voi olla hieman yllättävää sillä perustulossa on kysymys rahasta ilman velvoitteita. Tämänlainen on mielikuvissa kenties vierasta kovalle kapitalistille. Monelle kun perustulo tuo mieleen kommunismin. (Joka tosin ei ole Wahlroosille täysin vieras ideologia.)
Oma perustulorakenteeni on yhdistetty siihen että suhtaudun suurimpaan osaan asioista kyynisesti ja negatiivisesti. Odotan pahimpia mahdollisia skenaarioita. Maailma tuottaa minulle vain harvoin pettymyksiä. (Ymmärtäkää tämä miten tahdotte.) Tässä kohden taustalla on se että olen teknologian kohdalla lähestulkoon luddiitti. (En kannata asioiden särkemistä enkä usko että vandalismi ratkaisisi mitään. Toisaalta en pelkää niinkää teknologian "rautaa" kuin "teknologian softaa" joka ennen pitkää lähentelee ihmisten kykyjä tai jopa ylittää ne hyvin monissa osa-alueissa, kenties jopa niissä kaikissa.)
Luddiitit vastustivat teollista vallankumousta koska pelkäsivät että teollisuus vie esimerkiski kutojilta työt. Luddiitit olivat tässä tavallaan oikeassa. Moni ennen ihmistyöllä tehty asia muuttui koneelliseksi. Paljon pienemmällä työntekijämäärällä tultiin toimeen. Toisaalta luddiitit olivat väärässä koska maailman muutos oli kuitenkin enimmäkseen "luovaa tuhoa". Eli työpaikkoja ja yhteiskuntarakenteita todellakin tuhoutui, mutta vain tavallaan. Luovaksi tuhon tekee se miten tapahtumat etenivät ; Stuart Kauffman kuvaa tätä "Pyhän uudelleen keksiminen" -kirjassa seuraavasti : "auton ilmestyessä hevosvetoiset kärryt, satulat ja poniposti kuolivat käytännössä sukupuuttoon. Kuitenkin öljy, bensiini, kestopäällystetyt tiet, motellit ja esikaupungit syntyivät." Näissä oli takana erilaista työtä. ; Itse näen että informaatioteknologia on tässä kohden mahtavampaa koska se tavoittelee yhä enemmän ja enemmän ihmisten kykyjen rajoja. (Voidaan nähdä että itseajavat autot vähentävät perinteisen taksikuskin tarvetta. Ja on vaikeaa nähdä miten tähän liittyisi uudenlaista työtä.)
Tätä on tietenkin hieman vaikeaa liittää sellaisenaan perustuloon.
On hieman selitettävä miksi mielestäni nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen. Samalla selviää miten Wahlroos on tässä viisauden sanansaattajana, eikä vaan jonain pankkiirina joka ei tuo kuin hiekkaa kyökkifilosofien lattioille.
Jos me mietimme maailmaa, voidaan nähdä että kulttuurin synnylle on selkeä ydin. Ja tämä ydin ei ole mikään Weberiläinen uskonto joka rakentaa yhteiskuntarakenteet. Eikä yhteiskuntasopimus joka estää ihmisiä sortumasta Hobbesin kammoamaan villi-ihmisyyteen jossa jokainen yksilö voi relevantilla todennäköisyydellä tappaa kenet tahansa toisen yksilön. Vaikka molemmat ovatkin tavallaan kytköksissä tähän asiaan. Olen niitä ihmisiä jotka katsovat että jos ennen oltiin rahan kanssa kultakannassa, ja tästä on irtauduttu niin että raha viittaa lähinnä itseensä, niin olemme silti yhteiskuntina jossain määrin "ruokakannassa". Ja tätä on vaikeaa ylittää, alittaa tai kiertää.
Tämä ruokakantaisuus on jotain joka monien mielestä muistuttaa kommunismia. Mielestäni se on aika kaukana. Takana on varmasti jotain samaa kuin siinä miten perutulo viehättää sekä Wahlroosin kaltaita kapitalistia että monia vasemmistolaisia, jopa täysverisiä kommunisteja. (En näe että samansuuntaisuus on identtisyyttä. Minun on vaikeaa kokea itseäni kommunistiksi.)
Minusta yhteiskunnan pohja on ravintoylijäämässä. Ihmiskunta on luultavasti joskus evoluution riittävän varhaisessa muistuttanut enemmän eläinlaumoja. Sellaisia jotka eivät kasaa mitään kovin pysyvää. (Jopa periaatteessa ei-kertakäyttöiset pesät vaihdetaan vuosittain, eikä niitä periytetä jälkeläisille.) Kun sitten on kehitytty biologisesti ja toisaalta kulttuurisesti kehitetty metsästyksen ja vastaavien keinoja, on syntynyt tilanne jossa on ollut ravintoylijäämää. Ravintoylijäämä tarkoittaa sitä että ravintoa tuottavat ihmiset ovat alkaneet tuottamaan enemmän kuin he ovat kuluttaneet. Tätä on voitu jakaa muille ihmisille - tämä on kenties jopa ollut järkevää koska ylijäämäruoka kuitenkin voi pilaantua monesti.
Mätääntymään jätetty ruoka ei vielä rakenna yhteiskuntaa. Ravintoylijäämä pitää käyttää jotenkin. Yhteiskunnan synty ja olemassaolo on tässä prosessissa. ; Ruokinnalla joku on vapautunut tekemään jotain muuta kuin hankkimaan itselleen ruokaa ja kaikkia muita hengissäpysymisresursseja. Tämä erikoistuja on voinut sitten vaikka tehdä vaatteita tai kivikirveitä jotka ovat tehostaneet metsästystä ja hengissäpysymistä muutenkin. (Tai sitten joku on jäänyt maalaamaan luolamaalauksia ilman että tämä on välttämättä tehostanut ravinnonhankintaa mitenkään. Tämäkin mahdollistuu ja tämä on yksi vaihtoehto.)
Kysymys kulttuurista voidaankin nähdä niin yksinkertaisesti että kulttuuri on sitä että on jokin mihin tätä ravintoylijäämää kertyy. Ja tämän ylijäämän jakamisesta päättävät tahot ovat kulttuuria. Tämä jakaminen tarkoittaa valtaa. Kysymys on siitä kenen panos tai olemassaolo tai jokin muu nähdään sellaiseksi että elämäntapa voidaan jollain tavalla kustantaa ravintoylijäämällä. Kysymys ei ole Hobbesilaisesta vallasta päättää kuka tapetaan tai ei tapeta. Kysymys on siitä ketkä katsotaan ansainneen elämäntapansa ja tätä tuetaan siten että heidän ei tarvitse metsästää ja valmistaa omaa ruokaansa ja keiden voidaan antaa passiivisesti kuolla nälkään. (Tästä seuraa se, että jos et ole valmistanut omia vaatteitasi perusresursseista etkä ole metsästänyt tai viljellyt omaa aamiaistasi, hyödyt todennäköisesti jollain tavalla valtajärjestelmästä. Vaikka sinua kuinka surettaisi se miten elät suhteellisessa köyhyydessä kun naapurillasi on auto ja älypuhelin ja sinulla ei.)
Tätä rakennetta ylläpitää sitten monet sekundaariset järjestelmät, päällimmäisenä jonkinlainen väkivaltakoneisto kuten poliisi ja armeija, mutta myös ideologiset voimat kuten taide tai uskonto. Joiden sisältö on se, että ne tukevat jotain ravintoylijäämän jakautumista käsitteleviä rakenteita. Ja ne tätä kautta nähdään joksikin joita on syytä tukea. Uskontojen kohdalla takana voi tietenkin olla sekin että uskonto lupaa esimerkiksi tuonpuoleisen ikuisen elämän kaltaisia asioita joita käsitellään kuin ne olisivat saappaiden tapaisia hyödykkeitä. (Uskonto ja taide voivat toki kritisoida jotain valtarakennetta, mutta yleisesti ottaen niiden roolina on kuitenkin tässäkin tapauksessa kannattaa jotain vaihtoehtoista resurssienjakotapaa. Ja tähän valtarakenteeseen nähden ne ovat helposti hyvinkin kritiikittömiä.)
Hyödykkeet ovat tässä hankalia.
Monesti ihmiset ajattelevat hyödykkeistä kovin yksinkertaisesti. Jotkin asiat nähdän arvokkaina ja toiset humpuukina. Moni esimerkiksi voi nähdä oopperataiteen himphamppuna mutta kristinuskon opettamisen hyvänä. Joku voi taas pitää uskontoa huijauksena ja korostaa miten teknologiset keksinnöt ovat hienoja. Moni näkee kuitenkin myös tekniset vimpaimet kuten älypuhelimet turhakkeina joita ilman on tultu vuosituhansia toimeen ja voitaisiin ennenkin. ; Tämä paljastaa hyvin paljon siitä miten humpuukia on se mitä ei haluttaisi tukea näillä ravintoylijäämillä. Niitä tekevien ihmisten haluttaisiin tekevän jotain jotta ansaitsisivat ruokansa. (Toki tässä voidaan nähdä aste-eroja. Voidaan ajatella että kenties Maslown tarvehierarkiassa pohjalla olevat asiat ovat perustavampia ja tätä kautta kenties vähemmän himphamppua kuin jokun kulttuuri, identiteetti, ideologia ja muu vastaava ylemmillä portailla olevat. Mutta täysin ilmiselvää edes tämä ei ole. Moni esimerkiksi voi pitää Weberin tyyliin uskontoa tai oikeaa poliittista ideologiaa jonain joka on yhteiskunnan säilymiselle tärkeä vaikka se näyttääkin killuvan varsin korkealla tarvehierarkian portaikoissa.)
Kysynnän ja tarjonnan laissa tarjonta edustaa tuottamista ja kysyntä kuluttamista. Kulttuuri on sitä että joku tuottaa enemmän kuin kuluttaa jotta muut voivat tuottaa jotain joka ei ole ruoan kaltainen "oikeasti täysin perustava asia" vaan jotain joka voi olla jostain näkökulmasta himphamppua. ; Ei-ravinnontuottaminen on kuitenkin selvästi tehostanut yhteisöjen kilpailukykyä. (Jos ei muuten niin kasvaneen aseteknologian kautta jolloin toisten ihmisten resursseista saadaan omia resursseja.) Ja jossain määrin jatkokehittämisestä ja ihmistyöstä on tullut hyvinkin tärkeää yhteisön selviämisen kannalta. Jopa niin että joitain kaivostoimintaan ja öljynpumppaamiseen ja jatkomyyntiin keskittyneet valtiot ovat tuottaneet muutamia ökyrikkaita ja muuten näiden alueiden kohdalla on käynyt niin että ne ovat enemmänkin leikkineet muiden valtioiden huoltoasemia kuin valtioita. ; Rikkaat luonnonvarat ovat usein olleet hämmentävänkin heikko lähtökohta menestykseen. Jatkokäsittely on se josta varat ovat tulleet. Työntekijöillä - joita pyöritetään ravintoylijäämällä - on ollut merkittävä rooli siinä että yhteiskunta on pyörinyt. On ollut välttämätöntä olla aktiivinen ja tuottava osa tätä koneistoa.
Tässä kohden vallankäyttö ei olekaan ideologista. Ideologia muokkaa vain sitä miten tämä vallankäyttö suuntautuu. Tässä mielessä mikään utopia tuskin tulee ratkaisemaan kaikkia ongelmia. ; Tilanne on vähän samalla tavalla pessimistinen kuin Charles Darwinin ajatuksissa. Kun hän huomasi että luonnossa ollaan kuten Malthusin esittämässä talousmaailmassa, eli maailmassa jossa on rajallinen määrä resursseja, ja populaatiot kuitenkin kasvavat eksponentiaalisesti niin jossain vaiheessa resurssinkuluttajia on enemmän kuin resursseja. Sitä on pakko jakaa niukkuutta jonnekin. (Tässä mielessä ravintoylijäämän kohdalla myös lisääntymisen sääntely on jollain tavalla mukana. Joko ehkäisyllä ja aborteilla tai sitten uhraamalla joitain ihmisiä eutanasiassa tai sotimisessa tai jossain riskaabelissa työssä. Keinot ovat monenlaisia.)
Robottien tilanne saattaa muuttaa tätä hyvinkin relevantisti.
Länsimaissa ravintoylijäämää on ollut melko paljon. Ja tätä kautta moni on tehnyt työtä joka keskittyy resurssien jatkojalostukseen. Tämä on nähty ravintoylijäämän ansaitsemisen arvoiseksi. Kuitenkin tässä kohden on hyvä tiedostaa että ihmiset ovat tehostaneet työtä tässäkohden teknologialla ; Tilanne on tavallaan niin että resurssi on se mitä emme kykene valmistamaan. Ja kaikki muu on sellaista jota voimme kehittää teknologialla.
Ja yhteiskuntamme on ketju. Ja tämä ketju ei koostu pelkästään tuottamisesta vaan myös kuluttamisesta. Kuluttaminen on nimittäin kysyntää jolla luodaan merkitys tarjonnalle. Arvokeskustelusta viis, haluttavuus on sitä että jos haluamme tarjota jollekulle elinkeinon tämän elämäntavasta, se perustuu usein siihen että ansaitseminen tarkoittaa sitä että haluamme takaisin jotain vaihdossa. Olipa tämä sitten taideteos, uskonnollinen rituaali tai älypuhelinpeli. Ne joilla on varaa tarjota jotain vaihtokaupassa on relevanttia kysyntää.
Ja tässä kohden on kuten John Danaheron kirjoittanut ; Robottien vaikutus on usein nimenomaan tuotantopuolella. Ongelmana on kuitenkin se, että ilman varallisuutta ei ole mitään relevanttia kysyntää. Ja jos robotit tuottavat kaiken ei kukaan välttämättä tienaa prosessissa. Tätä kautta taloutta onkin ajateltava ketjuna jossa on sekä tuottajapuoli että kuluttajapuoli. Ja robottien tehokkuus ja halpuus työntekijöinä muuttaa asiaa hyvin relevantilla tavalla. ; Jos teknologia tekee sen mitä minä ja Wahlroos pelkäävät, eli luo massatyöttömyyden, olisi mietittävä että miten robotit onnistuisivat suistamaan tilanteen tähän ilman että robottituotanto kohtaisi relevantin ongelman siitä että ilman kuluttajia ei ole ostajia ja ilman ostajia robottien tuottamat asiat eivät ole aikansa arvoisia.
Tätä voidaan kiertää ja tällä kiertämisellä on seurauksia.
Wahlroosin ajatus perustulosta on sidottavissa maailmaan jossa teknologia on tuottanut kasvaneita työttömyysprosentteja. Ei ehkä täystyöttömyyttä mutta nostanut työttömistä harvinaislaatuisen suuren tilastollisen ryhmän. Tässä ei voi syyttää pelkkää työntekijöiden laiskuutta koska selvästi takana on sitäkin että teknologia on korvannut entisiä ihmiten työpaikkoja. ; Tilanteet jossa ahkerat ihmiset ovat käyneet tekemässä satuloita ja hevosenkenkiä ei vain ole verrannollinen siihen maailmaan jossa metalli käsitellään ja jatkokehitetään koneellisesti. Mikään ahkeruus ei riitä jos kone tekee enemmän ja halvemmalla. ; Emme yksinkertaisesti enää elä maailmassa jossa riittää että työtön tai lapsi katsoo ikkunasta ulos ja näkee siellä potentiaalisen hiilikaivoksen!
Perutulo on tässä kohden siitä hyvä että se antaa rajallisen resurssin ihmisten käytettäväksi. Tämänlainen "ilmainen raha" ylläpitää mahdollisuutta ylläpitää kysyntää kuluttajien puolella. Resurssin pienuus varmasti rajaa sitä että populaatio ei ylitä kantokykyä yhtä helposti. Sen olemassaolo kuitenkin takaa että robotteja käyttävät tuottajat saavat jotain vastinetta sille robottiensa hankinnalle. Ravintoylijäämä taas on siitä näppärä asia että ihmispopulaatio ei tavallaan välitä siitä onko joku ihminen ansainnut omalla työllään ravintoylijäämän. Riittää että sitä on jaettavaksi. Robottiviljelmät toimivat tässä lähteenä siinä missä aivan mikä muu tahansa. Samoin kuin ihmisten olemassaolo ja ihmisarvo voi olla valtarakenne jonka mukaan monille olisi annettava niukka mutta ei-työhän sitova lupa kuluttaa ravintoylijäämää ja siihen rinnastettavia resursseja. (Tämä on arvovalinta aivan kuten se, että nähdään että autojen valmistaminen tai tietokonepelien pelaamisesta youtubessa voi tehdä itselleen elinkeinon.)
Itse uskon että tästä teknologistumisesta voi olla jopa paluu resurssitalouteen. Eli robottien tekemästä työstä tulee hyvin halpaa jolloin raaka-aineista tulee merkittävin rajoite. Se josta on niukkuutta. (Ja pitää kyetä tarjoamaan jotain vaikka sitä perustuloa saaville, joten hinnoista tulee melko matalia kun aika harva tekee perinteistä työtä. Tässä kohden työ ja jatkomanipulointi ei ole kovin arvokasta, sen sijaan resurssit ovat rajallisia ja niille tullee olemaan hintaa.
Toisaalta uskon myös että tästä uudesta teknologistuneesta maailmasta tulee erikoinen ; Ihmiskunta on tuottanut tieteen joka sitten irrottaa ihmiset tieteellisen ajattelun tarpeesta ;Uskoisin jopa niin että tästä tulee hyvin huono asia tieteen kehitykselle. Taloudellinen insentiivi puuttuu joten tiedettä tehdään joko rakkaudesta vapaa-ajalla jota voi käyttää muuhunkin (kuten seksirobottien kanssa peuhaamiseen). Tai sitten tämäkin muutetaan robottien tekemäksi työksi jossa joku ovela mahdollisesti itseorganisoituva ja itseäänkehittelevä algoritmiväännin luo uudet mullistavat paradigmat... Mutta minulta on toisalta turhaa odottaa mitään kovin iloista ja positiivista.