Yleiskaavan suunnittelussa näyttää helsinkiläisiltä poliitikoilta karanneen mopo käsistä. Tuskin ihmisten kannattaa olla kovin paljon huolissaan, koska realiteetit upottavat nämä vanhakantaiseen infraan ja työmatkakulttuuriin perustuvat metropolisunnitelmat ö-mappiin joka tapauksessa.
Kuvitelmissa oleva väestönkasvu Helsingin nykyrajojen sisälle ahtaasti tungetuille asuinalueille ei perustu ainakaan ihmisten tutkituille toiveille viihtyisästä asumisesta. Moni menneen maailman draivereista ajoi ihmisiä yhä tiiviimpiin asumismuotoihin, jossa raideliikenteeseen perustuvat kuljetusmuodot olivat ainoa konsti saada työläiset tehokkaasti kuljetetuksi samaan aikaan töihin ja kotiin. Raskas raideliikenne ja pikaraitiovaunut toteuttavat liikkumistarpeen vain jos sattuu asumaan asemien kannalta sopivalla etäisyydellä. Tämä käytännössä tarkoittaa, että niin asuminen, työnteko kuin kaupan palvelut pitäisi kyetä keskittämään parin kolmen sadan metrin päähän asemista. Se mikä näiden asemien yhteyteen ei enää mitenkään sovi on yksityisautojen liityntäliikenne, joka pakottaa ihmiset kulkemaan kävellen pitkiä matkoja. Yli puolen kilometrin kävely molemmissa päissä taas tekee jokaisesta kaupunkimatkasta auttamattoman hitaan. Pyörän mukana kuljettaminen taas on joukkoliikenteessä mahdotonta ja sään armoilla olevaa. Ja käytännössä syrjii kaikkia liikuntarajoitteisia.
Tuosta perinteisestä ahtaudesta sekä tilan että aikaikkunan suhteen on seurannut kasvavia ruuhkia ja ympäristöongelmia, joita yritetään edelleen ratkaista vanhoilla konsteilla näkemättä mihin tulevaisuus vääjäämättä kulkee. Kaikki vallitsevat megatrendit ovat tätä survomisen kehityskulkua vastaan.
Yhä harvemmalla ihmisellä on tyypilinen työsuhde, jossa noudatetaan perinteistä toimisto/ruuhka-aikaa. Yhä harvempi kulkee päivittäin saman matkan kodin ja kiinteän työpaikan väliä. Teknologian kehittymisen myötä yhä harvemman tarvitsee olla fyysisesti samassa paikassa voidakseen tehdä samaa projektia tai työtä. Yhteiskunta on jo nyt siirtynyt lähemmäs 24/7-aukioloa. Katsokaa vaikka miten Prismat nykyisin palvelevat asiakkaitaan. Digitalisaation myötä palveluammateissa tiskin takana klo 9-16 palvelevien ihmisten määrä vähenee joka ikinen vuosi. Ruuhka-ajat ovat nopeasti katoavaa kansanperinnettä.
Kun sinulla on valittavana kolmen vaihdon joukkoiikenne ja kilometrin kävely tai vastaavasti ovelta ovelle kulkeva robottiauto, jonka kyydissä voit työskennellä tai levätä ja jonka paikottamisesta sinun ei tarvitse murehtia, niin kumman tulet valitsemaan? Robottiauto voittaa tulevaisuuden kuljetuspelin 100% varmuudella.
Entäs se saaste ja meteli? Autoteollisuus pystyy jo nyt tuottamaan paikallisesti nollapäästöisiä täyssähköautoja, jotka ovat hiljaisempia kuin yksikään nykyisistä joukkoliikennevälineistä. Ja niin pystyy myös tulevaisuudessa. Liikkuminen tulee keskittymään niille kaupunkialueille, joissa yksilöllisen matkan mahdollistava saasteeton robottiauto on paras vaihtoehto. Luultavasti jonkinlaisen yhteiskäyttöverkoston tarjoamana liikkumispalveluna.
Fiksu kaupunkisuunnittelija huolehtisi, että tuleva kaupunkirakenne muodostuu kymmenien kohtuukokoisten solmukohtien verkostoksi. Näissä ihminen voisi tarvittaessa vaihtaa sujuvasti yksityisautosta huippunopeisiin pitkän matkan yhteyksiin. Raitiovaunut, pikaratikat, bussit ja muutkin lähijoukkoliikenteen ratkaisut ovat joka tapauksessa menneen maailman keksintöjä, joiden hiipuvaa elinkaarta riittäää enintään 30-vuoden päähän.
Käytännössä yleiskaavasuunnittelu pk-seudulla pitäisi kattaa alue Kirkkonummelta Hyvinkään kautta Porvooseen. Helsinkikeskeinen menneeseeen maailmaan perustuva näpertely olisi pikimmiten siirrettävä maakuntahallinnolle.
Lyhyellä tähtäimellä kaavoitusponnistelut kannattaa vaikka Helsingissä suunnata Kehä III:n liikenteellisiin solmukohtiin. Mitä enemmän työpaikkoja rakennetaan noille alueille, sitä enemmän pendelöivää työpaikkaliikennettä saadaan pysähtymään ennen nykyisiä sumppualueita. Samalla saadaan osa Helsingin sisäisestä työmatkaliikenteestä kulkemaan myös vastavirtaan, jolloin rakennetut väylät vetävät liikennettä molempiin suuntiin aamuin ja illoin.
Tulevaisuuden tarpeita varten rakennettu kaupunkirakenne on merkittävästi viihtyisämpi ja tarjoaa myös kaupunkiluonnon kohtuullisen matkan päässä.