Luin pari viikkoa sitten kirjastossa Helsingin Sanomia. Silloisessa lehdessä oli kaksi uutista, jotka naurattivat vallalla olevan maailmankuvan järjettömyyden vuoksi.
Ensinnäkin Obama haluaa ihmisen asuvan Marsissa. Tämä on Obaman mielestä tuiki tarpeellinen askel ihmiskunnalle. Miksi? Sitä ei kai ole pohdittu. Uutisessa Obama mainitsi myös, että ihmisten muuttaminen pysyvästi Marsiin parantaisi elämää maapallolla. Miten muka? Siihenkään ei uutisessa syvennytty.
Parin aukeaman kuluttua tiedesivuilla on uutinen, jonka mukaan matka Marsiin aiheuttaisi ihmiselle avaruuden hiukkassäteilyn vuoksi dementian, eikä haitallista säteilyä voida täysin torjua. Onnea siis yritykseen.
Suuryritykset ja suurvallat ovat alkaneet kilpailla siitä, kuka saa ihmisen ensimmäisenä Marsiin asumaan. Lapsuuden avaruusleikit jatkuvat isommilla leluilla. Järjenvastaisia ja ilmeisen mahdottomia fantasioita tavoitellaan valtavilla kustannuksilla.
Kuinka paljon noihin projekteihin kuluu asiantuntemusta, rahaa ja luonnonvaroja? Mitä kaikkea noilla resursseilla voisi saada aikaan täällä kotiplaneetallamme ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen hidastamiseksi? Varmaan Saharan metsittäminen ja moni muu oikeasti hyödyllinen projekti saataisiin hyvään alkuun.
Kohti resurssiniukkuutta menevässä nykymaailmassa Marsista haaveilu on auttamattoman 60-lukuista ja siten edistyksellisen sijaan perin vanhanaikaista. Tällaiset uutiset osoittavatkin hyvin, kuinka vähän rationaalisuuden nimeen vannovassa kulttuurissamme käytetään järkeä. Ihmiskunta toimii epätietoisuudessa kehitysuskonsa ohjaamana.