jäi tuosta yhdestä kirjoituksesta vain mieleen että kun siinä niin valistetaan uskomasta venäläiseen informaatiovaikuttamiseen ja salaperäisiin venäjä-trolleihin, niin keitä he ovat ja miten tämä informaatiovaikuttaminen vaikuttaa. Itsehän olen tyystin epäilevä että kyse olisi muusta kuin tavallisten ihmisten tavallisista mielipiteistä, joille vain ideologista vastapuolta edustavat tahot pyrkivät antamaan leimakirveen. Mutta otetaan asiasta selvää ja annetaan suunvuoroa ammattilaisille.
Ensimmäisenä ja itseoikeutetusti pitää mainita everstiluutnantti Aki Mauri Huhtinen, joka Puolustusvoimien nimissä tutki esiintyykö suomessa venäläistä propagandaa levittäviä informaatio-agentteja. Huhtinen ei ole kuka tahansa kaippari, tiettävästi hän julkaisi infrmaatiosotaa käsitteleviä teoksia jo 90-luvulla, aikana jolloin internetikin oli vielä muutaman opiskelijan sci-fi –vetoinen idea. ”Siis mä en pysty nimeämään ketään” oli Huhtisen yhteenveto tv-haastattelussa, joten tässä hän myönsi että Puolustusvoimat eivät kyenneet löytämään vieraan vallan asiamiehiä, ja tämän vuoksi vissiin valtamedialliset tahot menettivät häneen pian kiinnostuksensa. Sen oma agendahan oli löytää niitä - ja mieluiten paljon.
YLE aloitti omat tutkimuksensa Jessikka Aron vetämänä, ja loppuraportti julkisti muutaman irrallisen nimen, joista asianomaiset ansaitusti närkästyivät. Kyse oli käytännössä vanhan polven paasikiviläisen puolueettomuuspolitiikan kannattajasta, ja koska Suomen puoluettomuuspolitiikka sopii suomalaisille itselleen, mutta sopii myös venäläisille että heidän naapurinsa ovat rauhaarakastavaa kansaa, nämä asiat koplautuivat kuin väkisin. Puolueettomuuspolitiikka = venäläistä informaatiovaikuttamista.
Tapaukseen kuuluu sen verran jälkipuhetta että koska meistä 70% seisoo tämän politiikan takana, ja jotka saivat kuulla olevansa venäläisagentteja, kyseenalaistettiin po. tutkimus hyvinkin pian. Ikävä kyllä se poiki myös vihaviestejä jotka eivät ole tietenkään sanojalleen kunniaksi, mutta ovelasti Jessikka käänsi tämän asian voitokseen; venäjä-trollithan ne siellä vihaa lietsovat. Facebookin mediakriittinen parodiasivusto Venäjän Trolliarmeija niin ikään niputettiin samaksi venäläismielisten kokoontumisajoksi. Jessikka Aron logiikka onkin selkeä, joskin subjektiivinen, jonka hän sanoo lähes suoraan Suomen Kuvalehden haastattelussa: Jokainen joka on eri mieltä kanssani, on yleensä myös venäjä-trolli. Näin yksinkertaista se on.
Tässä vaiheessa oli jo selvää että nimeltä mainittavia venäjä-trolleja ei tulisi löytymään, mutta kun tähän puoleen oli jo satsattu, niin termiä muutettiin venäjämielinen trolli. Siitä onkin irronnut enemmän tulkintamahdollisuuksia.
Tätä uutta tulkintaa hyödynsi kenties parhaiten tutkija Saara Jantunen, joskaan hänkään ei osaa ketään nimetä, saati kertoa miten ja mitä kautta venäläinen informaatiovaikuttaminen toimii – tai edes missä sitä voi lukea suomeksi – mutta hän lähestyykin asioita kontekstin kautta. Heijastevaikutus informaatiokentässä on termi jonka tavallinen junttikin tajuaa jotenkin hienoksi. Vähän kuin se kuulu perhosenisku, voi myös varomaton lause informaatiokentässä aiheuttaa ketjureaktion joka vaikuttaa mielenosoituksena Pakistanissa tai äänestyskäyttäytymisenä USAn presidentinvaaleissa, koska jokaisella meidän sanallamme on heijastevaikutus. tajusitte kaikki? Minen tajunnut mitään.
Jantunen kuitenkin kehitti kokonaan uudenlaisen viitekehyksen eli äärioikeiston, arvattavasti MV-lehden vaikutuksesta. Kyse on tietenkin työväenluokkaisista miehistä joilla on ollut intoa maahanmuuttokritiikkiä siinä määrin, että osittain jalka on ollut myös äärioikeiston puolella. Tämä sama oikeistopopulistinen porukkkahan on myös kunnostautunut nettipalstoilla vähänkään venäläiseltä mielipiteiltä kuulostavia savustamaan ulos kiistatta värikkäin kielikuvin ja joukkokiusaamisin. Nyt he saavat tutkija Jantuselta kuulla olevansa itse trolleja, joita he niin ovat oppineet tunnistamaan ja solvaamaan. Tarina ei kerro moniko oikeistopopulismiin kallellaan oleva on jo saanut itsensä kiinni vai jatkuuko takaa-ajo edelleen kuin häntäänsä jahtaava koira.
Markku Mantilaa ei voi ohittaa, sillä hän on ainoa kunnon koulutettu kybersoturi ts. henkilö jonka tehtävä on tuottaa aitoa hallitusvetoista propagandaa. Mantila on tajunnut että venäläistä informaatiovaikuttamista ei voi löytää Suomesta vaan sen ulkopuolelta. Se mitä esim venäläisissä medioissa kirjoitetaan Suomesta, on tarkoitettu informaatiosodaksi.Mantila mainitsee esimerkiksi lastensuojelukiistat, mutta joista värikkäimmät vaiheet läpikäytiin jo ennen koko informaatiosodan alkuakaan – mutta kuka kieltää käyttämästä takautuvia esimerkkejä? Tällä hetkellä Mantila ilmeisemmin tutkii vanhoja uutisfilmejä Ahti Karjalaisen reissuista moskovaan löytääkseen niistä osviittaa vuoden 2016 informaatiovaikuttamiseen. On se vaan perusteellinen kaveri.
Jokainen väittämä mikä esitetään on joko tosi tai epätosi. Mikäli asiaan ei todisteita löydy, on väite silloin tietenkin epätosi. Logiikan perusteella venäjä-trolleja ei ole olemassa, ei edes venäjämielisiä trolleja. Venäläistä informaatiovaikuttamista ei esiinny suomessa näemmä ensinkään.
Kansanparissa käsite venäjätrolleista on kuitenkin saanut laajaa kaikupohjaa. Sitä sopii ihmetellä. Vastauksen saattaa antaa eräs huoltikselta mökkiluettavaksi ostamani kirja joka oli tutkimus tyhmyydestä. En nyt muista sen tarkkaa nimeä enkä edes tiedä oliko tyhmää maksaa maltaita niin ohuesta vihkosesta mutta sen ensimmäinen sääntö jäi mieleeni: Tyhmien määrä ylittää aina sen, mitä etukäteen arvioitiin.
Tässä kohtaa tutkimus siis jotakuinkin etenee ja tuo mieleen vanhan venäläisen sananlaskun:
On vaikea löytää mustaa kissaa pimeästä hiilikellarista - erityisesti jos se ei ole siellä!