Pakolaisten tulva Eurooppaan on saanut suomalaisen kansalaiskeskustelun pahasti rikki. Jo toinen kerta parin vuoden sisällä. Sosiaalisen median syövereissä sukellellessa eteen tulee toinen toistaan iljettävämpiä kommentteja, joista ei oikein enää voi päätellä mistä puhutaan. Tuskin ainakaan ihmisistä. Rasistinen retoriikka on lyönyt läpi lujaa, mutta myönnettäköön nyt, että ylilyönteihin on toki sorruttu myös toisella puolella aitaa.
Vastakkainasettelu "rasistien" tai "maahanmuuttokriittisten" ja muun Suomen välillä tuntuu hämmentävän tutulta: Keskustelu on täysin verrattavissa Ukrainan kriisin puhkeamisesta virinneeseen vastakkainasetteluun ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Venäjän näkökulmaa kohtaan vähänkään ymmärrystä osoittavat on automaattisesti niputettu suomettuneiden ja "putinistien" joukkoon. Pakolaiskeskustelussa on sama klangi: Pieni, mutta äänekäs ja rumasti vastakkaisia mielipiteitä esittäviä leimaava vähemmistö pyrkii aktiivisesti edistämään piilotettua agendaansa keinoja kaihtamatta. Ideologia asetetaan ihmisyyden edelle. Natottajien tapaan rasistit ja "maahanmuuttokriitkot" hallitsevat tilaa kansalaisten tunteisiin vetoamalla: Aggressiivinen ja vihamielinen Venäjä ja ulkomaalaiset rikolliset ja raiskaajat toimivat Suomen kansaan aina. Veteraanikortti käy jokeriksi molemmissa pakoissa. Iskulauseet ovat kuin saman copywriterin kynästä: "Hoidetaan omat ensin!" - "Ei enää koskaan yksin!"
Suomi on suvaitsevainen maa ja olemme Naton ulkopuolella. Hyvin yksiselitteisesti kyse on kansan enemmistön tahtotilasta. Niin pakolais- kuin Nato-keskustelussakin äänekkäällä vänkäämisellä ja leimakirveen heiluttelulla pyritään verkkokeskusteluissa syömään kaikki tila maltillisiltä ja viisailta näkemyksiltä, jotka puolustavat tätä vallitsevaa tahtotilaa.
Suomalaisen valtamedian rooli liittyen pakolaiskriisiin ja turvallisuuspolitiikkaan on huomionarvoinen. Natotusta tuetaan suurentelemalla marginaalisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi venäjämielistä trollausta, jonka johdosta julkinen venäjämielisten ajojahti on ollut täysin häpeämätöntä. Pakolaiskeskustelua sitten kuitenkin ollaan mm. uutiskommenteissa valmiita vaientamaan ylilyöntien ja vihapuheiden johdosta. Tätä en luonnollisesti totea sillä, että rasismille pitäisi antaa tilaa, mutta voisimme myös myöntää, että kaikki maahanmuuttoon liittyvä kritiikki ei voi pudota rasismin kategoriaan. Kehottaisin kuitenkin erityisesti kiinnittämään tarkasti huomiota siihen, miten paljon ja miten laajalla palstatilalla länsimaiden (erityisesti Nato-maiden ja USA:n) toimia tarkastellaan kriittisesti, oli kyse sitten Ukrainasta tai pakolaiskriisiin johtaneista tapahtumista Lähi-Idässä.
Vaikka Ukrainan kriisin tapauksessa läntisen sekaantumisen saisi vielä leimattua foliohattuiluksi teennäisesti naureskellen, niin tämän pakolaisten kansainvaelluksen lähtömaiden Syyrian, Libyan ja Irakin kohdalla ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta, kuin todeta, että koko tämänhetkinen kaaos on suoraa seurausta läntisestä sekaantumisesta suvereenien maiden sisäisiin asioihin. Pakolaiskriisi on länsimaille mitä voimallisin osoitus siitä, ettei sekaantuminen asein ja pommein tuota demokratiaa, sananvapautta ja ihmisoikeuksia, vaan pelkkää kaaosta ja murhaa.