Ystävämme filosofi törmäsi sattumalta Suomenlinnaan käymään tulleeseen konsulttiin. Kirjaimellisesti törmäsi, koska kumpikaan ei katsonut mihin käveli. Törmäys oli sen verran raju, että molemmat kaatuivat maahan, mutta hyväntahtoisesti he auttoivat toisensa taas pystyyn.
- Pahoitteluni, filosofi sanoi. - Olin niin ajatuksissani, etten huomannut sinua.
- Sama vika, sama vika, konsultti naurahti. - Mitäs sinä mietit?
- No tuota Sipilän haaveilemaa kilpailukykyloikkaa, filosofi vastasi. - Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä hän oikein sillä ajaa takaa.
- Ei yhtään mitään, konsultti vastasi. - Meillä konsulteilla on kaikenlaisia käteviä tapoja toimia ihmisten kanssa. Yksi niistä on käyttää sanoja, jotka tavallaan kuulostavat aivan oikeilta sanoilta, mutta eivät oikeasti tarkoita mitään. Niiden käyttäminen on kätevää, koska ihmiset yleensä eivät kehtaa myöntää, etteivät he ymmärrä jotakin sanaa, jolloin sitä ei tarvitse selittää ja voi kuulostaa vakuuttavalta silloinkin, kun tavoitteet ovat aivan muita kuin ne ääneen lausutut asiat.
- Niin mutta kun minä sitä kilpailukykyä mietin, filosofi jatkoi. - Kun en ymmärrä miten valtiolla voisi olla kilpailukykyä. Eihän se ole mikään kauppa, josta ulkomaanasiakkaat ostavat asioita mahdollisimman halvalla, ainakaan jos kyseessä eivät ole aivan alkeelliset raaka-aineet. Sehän on paljon enemmän, työntekijät kun eivät koskaan pääse sieltä kotiin, ja siellä asuu paljon muitakin ihmisiä kuin työntekijöitä. Siellä asuvat myös entiset työntekijät, tulevat työntekijät, sairaat, vammaiset ja työttömät.
- Ei tietenkään valtiolla ole mitään kilpailukykyä, konsultti tuhahti. - Sen ovat tieteentekijät kerta toisensa jälkeen selittäneet, mutta kun ei tässä ole kyse mistään kilpailukyvystä tai sen parantamisesta. Sipilä käyttää sanaa vain hämäyksenä.
- No mistä sitten? filosofi ihmetteli.
- Tässä on kyse ammattiyhdistysliikkeestä, konsultti totesi. - Siitä ja vain siitä.
- Mikä siinä nyt on niin pahasti pielessä? filosofi kysyi.
- Valta-asetelma, konsultti totesi. - Ensinnäkin portinvartija-alojen työntekijöillä on aivan liikaa valtaa, eli ahtaajat, kuljetus ja kaikki paljon kallista infraa tarvitseva teollisuus. Niillä aloilla työntekijät pystyvät keikuttamaan omistajien venettä niin helposti ja nopeasti, että työnantajien on pakko suostua täysin kohtuuttomiin ehtoihin välttääkseen konkurssit. Tosin tämä ei ole pitemmän päälle ongelma, sillä juuri nämä samat ammattiliitot toimivat parhaina automatisaation, digitalisaation ja tehostamisen konsultteina, sillä yritysten on pakko kehittää aiempaa tehokkaampia tuotantomenetelmiä, kun niillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa työntekijöille työehtosopimusten mukaisia palkkoja. On puhtaasti ammattiliittojen toiminnasta johtuvaa, että Suomessa on puoli miljoonaa työtöntä. Yritysten näkökulmasta tuo on toki erinomainen lopputulos, ainoa harmi niille on, että ne joutuvat vieläkin osallistumaan noiden entisten työntekijöidensä kuluihin verotuksen ja muiden työnantajamaksujen kautta. Senkin kuitenkin voi kiertää veroparatiisien avulla, joten yrityksillä on paljosta kiittäminen ammattiliittoja.
- No mutta jos kaikki toimii kuten pitääkin, miksi Sipilän mielestä sitten jotain täytyy tehdä? filosofi ihmetteli.
- Koska sitä toista valta-asetelma ongelmaa ei vielä ole korjattu, konsultti sanoi. - Sitä epätasapainoa, joka liittyy julkiseen sektoriin.
- Mutta siellähän ei varmaan ole samanlaista kiristysvoimaa, etenkin kun monen alan lakko-oikeutta on rajoitettu, filosofi huomautti. - Mikä epätasapaino siellä muka on?
- Sieltä puuttuu kunnollinen vastavoima, konsultti selitti. - Ei ole olemassakaan aidosti taloustietoista työnantajapuolta, koska julkinen sektori elää verovaroilla. Rahat eivät oikeasti voi koskaan loppua, eikä työnantaja voi mennä konkurssiin, koska rahapulassa rakennetaan lisäbudjetteja aina tarvittaessa. Niinpä työnantajapuolella ei synny riittävän voimakasta vastusta, lomaoikeudet venyvät, palkat kasvavat, lisiä kehitellään ja julkinen sektori paisuu. Siihen Sipilä haluaa päästä käsiksi.
- Mutta miksi tuollaisilla sopimusoikeutta rajoittavilla laeilla? filosofi ihmetteli. - Eikö hän mieluummin voisi kieltää lisäbudjetit?
- Jolloin sairaalat, palolaitokset ja poliisilaitokset sulkisivat ovensa syyskuussa ja avaisivat taas tammikuussa, konsultti hymähti. - Vaikka olisi kuinka rankka budjettivastuu kaikkien julkisten toimijoiden johdolla, kuluisi vielä monta vuotta, ennen kuin lisäbudjetit oikeasti katoaisivat.
- Mutta kai ne jossain vaiheessa kuitenkin vähenisivät? filosofi kysyi. - Ainakin sen Sipilän kaipaaman 5% kilpailukykyloikan verran?