Parin minuutin päästä kuulemme pääministeri Juha Sipilältä todennäköisesti melko helposti hyväksyttävän vetoomuksen. Tapahtumat ovat heijastaneet jo tähän mennessä mitä maassamme harjoitetusta uudistusten lykkäämisestä lopulta seuraa. Varsinkin kun näiden päätöksien tavoitteet ovat olleet esillä jokaisessa eduskunnan kokoonpanossa jo pelkästään koko 2000-luvun. Euromaanakin olemme olleet pienen elämän ajan, joten tokihan alunperin hyvin erilaiseen Suomeen laadittujen etujen kohtuullistamisesta seuraa taloudellisen kapinaa. Varsinkin kun uudelleenmitoitus tapahtuu kriisin oloissa ja äkkikäänteenä.
Työntekijäliittojen jäsenet ovat samalla tapaa syyntakeettomia kuin kreikkalaiset, että hekin halusivat jatkuvasti lisääntyvien etuisuuksien myötä uskoa johtajiinsa. Tässä mielessä on melko kohtuutonta ulottaa seurauksia lähihoitajiin ja kaupan osa-aikaisiin, kun ay-liikkeellä on säätiöitä sekä muuta nykyverotuksen ulkopuolista varallisuutta siinä kuin oikein poroporvareillakin. Paljonkohan sieltä löytyisi ja kenen rahoja ne oikeastaan ovat? Ihmiset rauhoittuisivat kummasti kun säätiöiden verovapaus, kirkkokonserttien verovapaus, ym. rälssioikeudet poistettaisiin. Toimenpiteenä sitä voi pitää vähäisimmän vaurion strategiana, ei edes tuoreehko perussuomalaisten säätiö yhdestä verosta mihinkään heilahda. Kaikessa muussa keksimällä keksitään mitä ja miten voitaisiin vielä kerran verottaa, minkä vielä kehtaisi laittaa palvelumaksulle, jne. Eipä silti, vaikka mitä verotettaisiin ja varsinkin kun sitä lisätään, niin se vain hidastaa allamme vierivää maata kohti jyrkänteen reunaa. Säätiöiden kokema kolaus olisi kuitenkin yhteiskunnallisesti siedettävissä ja mitään näyttävää keinoa, jos kohta todellisia perusteitakaan, rekkuloinnille ei löydy. Jos joku väittää etteivät säätiöt "suostuisi" verolle, niin mikäs oikeus heillä on olla osallistumatta? Varsinkin kun ovat varmasti tukeneet hallituspuolueiden ehdokkaita, hallitukseen oletetun RKP:n lisäksi.
Tosin kun kyse on useita poliitikkoja rahoittavista, monesti "vanhan rahan" omaisuuslinnakkeista, niin mediassakaan ei kysellä voitaisiinko säätiöille pistää verot, niiden verovapautta on etenkin tässä tilanteessa mahdoton perustella. Vasemmistokin on ollut hiljaa säätiöverotuksen pistämisestä kunnolla käytäntöön. Tosin punaisimmista punaisimmallakin jonkinlaisia säätiöitä taustalla ja kädenmitan päässä on, joten voimme tästä lukea kuinka tosissaan sitten poliitikkomme "talkoisiin" ovatkaan osallistumassa ja ennen kaikkea millä ehdoin. Ihan koko eduskunnassa, yksikään eduskuntapuolue ei ole puhdas näistä kytköksistä. Solidaarisuus ei siis määritelmällisesti ulotu kaikkiin ja kaikkien ei tarvitse osallistua, vaikka säätiöiden yhteiskunnallinen tehtävä on lopulta vähemmän ratkaiseva, saati toiminnaltaan sellainen että nykyinen verokohtelu olisi perusteltu. Hidastamme mieluummin vaikka digitalisaation kehitystä kuin kajoamme vanhan maailman siunaamiin aatelistyyppisiin oikeuksiin. Voidaanhan sitä veroa ajatella väliaikaisena, ne ovat nyt olleet muodoissa kaikkien muiden suuntaan.
Verokohtelun virtaviivaistaminen muuten olisi tervehdyttävä toimenpide, vaikka kauhea protestointi siitäkin alkaisi. Saavutettuja etuja maassamme riittää ja siksi on hyvin vaikea kääntää suuntaa yleisreiluksi, jossa ei mitään tahoa epäreilusti suosita, vaan kohtelu on kaikessa maltillisuudessaan tasapuolista. Se olisi rakenteellisten uudistusten lähtökohtana hieno.
Harri Holkeri muuten puhui jo aikoinaan rakenteellisten uudistusten tarpeesta, oli sillä ajatuksella kannattajansa keskustassa ja useassa muussakin puolueessa, muutenhan kehitystä ei olisi enemmistöpäätöksillä tapahtunut minkään vertaa.Jossain vaiheessa uudistusten kehitys kuitenkin juuttui yhä laajemmin vakiintuneiden käytäntöjen puolustamiseksi ja asiat monella saralla saada aiempaa voimakkaammin pelin piirteitä. Kysymysten herätessä etuoikeuksista loppui keskustelu lyhyeen, koska jokaisella oli jo oma ja yhtä perusteeton takataskussa, luonnollisesti mediaa ja itsestään selvästi Yleisradiota myöten. Todella avointa keskustelua veropohjan uudistamisesta ja siirtämisestä vastaamaan 2000-luvun haasteita ei ole julkisuudessa käyty, koska se olisi kiusallinen kaikille osapuolille. Etuoikeuksista ei haluta luopua, vaikka jonkun muun olisi sitten kärsittävä heikommin toteutuvista perusoikeuksista. Tämä jos mikä on itsekkyyttä.
Aikoinaan erilaisessa maailmassa toiminut järjestely on voitava arvioida uudelleen, siinä missä vaikkapa Raamatun ilmoittamien pyhäpäivien siirtäminen muulle nimekkeelle ja arvioitava palkkaperusteiltaan uusiksi. Huomautan että tämä pyhäkorvaus on aikoinaan ollut ihan eri roolissa, kun isovanhempiemme ja isoisovanhempiemme sukupolvet olivat uskonnollisia. Eri juhlapyhinä oli ollut ihan tavallista lukea Raamatusta siihen liittyvä tarina tai mennä kirkkoon kuuntelemaan se. Radiosta niitä oli kuunneltu myös varsin paljon. Niin kyllähän pyhäpäivänä työskentely sitten onnistui kun sai reilun korvauksen, vaikka sitten jäikin saunan jälkeinen työmiehen kopsu ottamatta. Aika moni tosi wanhan ajan rautakoura tosin kuului raittiusseuraan.