Suomen taloustilannetta käsittelevissä keskusteluissa ja puheenvuoroissa (tv-puheita myöten) häiritsee asioiden tahallinen vääristely - tai sitten puhdas osaamattomuus.
Tähän asti ollaan korostettu niin hallituksen, pääministerin kuin EK:nkin osalta kuinka Suomessa juuri yksikkötyökustannukset ovat korkealla - jopa korkeammalla kuin Saksassa ja Ruotsissa. Tähän lukuun ja mittariin on vedottu, kun ollaan haluttu lähteä alentamaan palkkoja ja parantamaan kilpailukykyä.
Nyt kun sitten tilastot osoittavat, että itse asiassa yksikkötyökustannukset ovat Suomessa noihin verrokkimaihin nähden samaa luokkaa ellei jopa alhaisemmat, yritetään puheita kaunistella sen sijaan että myönnettäisiin olleen väärässä.
Tuo väärässä oleminen yksikkötyökustannuksista puhuttaessakin kuulostaa vähän hassulta ottaen huomioon, että päättämässä ja virkamiehinä pitäisi niin hallituksessa kuin EK:ssa olla alansa (talous) parhaita asintuntijoita.
Eikä muuten ole ainoa virhe ja käsite jota viljellään (fiskaalinen devalvaatio, komissiolla pelottelu).
Pitäisikö sitten puhua ennemmin vaikkapa yksikkökustannuksista?
Yksikkökustannukset kuvaavat toimialan muuttuvien kustannusten, työvoimakustannusten ja välituotekäytön, suhdetta tuotettuun tuoteyksikköön. Menetelmä kuvaa tehdasteollisuuden kustannuskilpailukykyä paremmin kuin perinteinen yksikkötyökustannuksiin perustuva mittari.
Suhteelliset yksikkökustannukset myös selittävät viennissä tapahtuvia muutoksia.
"Yksikkökustannuksilla mitatessa Suomen tehdasteollisuuden kustannuskilpailukyky heikentyi trendimäisesti noin 10 prosenttia viime vuosikymmenen aikana. Euron vahvistuminen oli selvästi tärkein Suomen kustannuskilpailukykyä heikentävä tekijä. Suomen tehdasteollisuuden kustannuskilpailukyky muihin euromaihin verrattuna säilyi vastaavasti melko hyvänä."
Jos siis puhutaan vientituotteiden hinnasta, miltä osin siihen vaikuttaa Suomen kalliimpi hintataso? Ja mikä osuus tuotteen hinnasta on henkilöstökuluja?
Tämän hetkinen ehdotus palkkojen alentamiseksi ei laskennallisesti näyttäisi lisäävän merkittävästi - ei edes sitä vaadittua 5 % - kilpailukyvyn hyppykoikkaloikasta. 15 prosentista nyt puhumattakaan.
Toisaalta, yrityksien asemaa ja kilpailukykyä on jo nyt parannettu 800 miljoonan euron edestä yhteisöveron alennuksella. (Saman verran nostettiin viime vuonna enemmän osinkoja pörssistä.)
Muut kannattavuuteen vaikuttavat tekijät ovat sitten esim. energia, logistiikka, markkinointi.
Energia on toki täällä kohtalaisen kallista, kuten on ollut tähänkin asti. (Suomen osalta tilastoa löytyy täältä. Eurostatin tilastoja eri maiden hintatasoista täällä.)
Tässäkin kohtaa pitäisi jälleen erottaa esim. julkinen sektori ja sen työn hinta esim. teollisuuden ja vientiyritysten kustannuksista. (Ks. aiempi eurostatin tilasto.)
Jos siis Ruotsi saa tuotteestaan 150 ja me 120 ja molempien kustannukset olisivat 100, niin vika on silloin joko siinä että meillä on Suomessa paskemmat tuotteet tai niitä ei osata markkinoida. Etenkin, jos otetaan huomioon, että Ruotsissa yksikkötyökustannukset teollisuudessa vuonna 2014 olivat 41,8 ja Suomessa 35,9 (Rakentamisessa Suomi 33.7, Ruotsi 38.4; Liiketaloudessa Suomi 32.9, Ruotsi 40.2; Palveluissa Suomi 31.4, Ruotsi 39.7).
Myös Tanskan vastaavat luvut ovat Ruotsin tasoa, Saksassa puolestaan Suomen tasoa.
Olisi myös mielenkiintoista kuulla, miksi hallitus pelottelee komissiolla ja Eu:n väliintulolla jos Suomi ei saa talouttaan tasapainotettua? Mitä asioita komissio neuvoisi tekemään toisin kuin hallitus tekee nyt? (Ja ketä siellä komissiossa istuukaan ja ketä istui ennen tätä vaalikautta?)