Miten on mahdollista, että suuryritysten hallitukset ovat hyväksyneet työsopimuksia, jotka ruhtinaallisesti palkitsevat johtajaa vaikka tämä on tehtävässään täysin epäonnistunut ja jopa aiheuttanut suurta vahinkoa yritykselle? Tuorein tällainen esimerkki tulee Saksasta, jossa Volkswagenin pääjohtaja Martin Winterkornille yhtiö makaa vähintään 32 miljoonaa euroa suuruisen eläke-edun ja lisäksi ”erorahan”, jonka suuruudesta yhtiön hallitus huomenna päättää. Mikä on sitten pääjohtajan osuus skandaalissa, josta ei ainoastaan Volkswagen-koncerni vaan myös Saksan teollisuus tullee kärsimään miljardeja euroja, on tietenkin vaikea sanoa. Tästä pääjohtaja kantaa vastuun riippumatta siitä tiesikö hän siitä vai ei.
Meilläkin monet tappiollisten suuryritysten vuosikertomukset kertovat miten yrityksen johtoa tappiosta huolimatta palkitaan erilaisilla lisillä. Menetelmä ei paranna työyhteisön ilmapiiriä varsinkaan niissä yrityksissä, joissa väkeä on irtisanottu.
Mitä mahtavat ajatella ne yhtiön hallituksen jäsenet, jotka tuollaisia johtajasopimuksia ovat hyväksyneet? Pelkään pahoin ettivät he sitä ainakaan pahasti moiti.