Tiettävästi ensimmäiset orjat ottivat käyttöön Mesopotamian herrat noin 3000 eaa. Sen jälkeen orjat ovat rakentaneet monen suuren kulttuurin perustat, kuten Kreikan, Rooman ja USAn suuruuden.
Ristiretkien alku 900 – 1200 luvulla lisäsi orjakauppaa ja orjien käyttöä, mutta lieveni keskiajalla maaorjuudeksi. Tämä kehitys ei levinnyt arabimaihin, eikä Intiaan.
Ruotsin vallan alla riutunut Suomi lakkautti orjuuden kristinuskon tulon myötä 1335 Maunu Erikinpojan käskyllä.
Eurooppalaisen orjuuden uusi tuleminen alkoi löytöretkien aikana. Portugali johti orjakauppaa 1400 luvulla tuoden maahansa ja Espanjaan afrikalaisia orjiksi. Portugali vei näitä onnettomia myös Etelä-Amerikkaan kolme miljoonan lauman. Portugalin lisäksi myös Espanja, Ranska, Toscanan pyhän Stefanuksen ja Maltan ritarit vangitsivat afrikkalaisia ja turkkilaisia, joita myytiin Italian orjamarkkinoilla.
USA:n löytymisestä alkoi 350 vuotta kestänyt transatlantinen orjakauppa, jonka uhreiksi joutui lähteestä riippuen 10 – 30 miljoonaa afrikkalaista. Kaupankeskus oli tuolloin Goreen saari Senegalissa.
Orjuuden vastustus virisi 1700 – luvulla. Orjien vapautusta ajoi Kveekarit – liike, joka syntyi Englannissa 1600 – luvun puolessa välissä ja levisi Amerikkoihin. Ranskan vallankumous 1789 lisäsi keskustelua orjien kohtalosta ja 1815 Wienissä pidetty kansainvälinen kongressi totesi „orjuuden loukkaavan ihmisyyttä“.
Orjakauppa on kielletty Wienin kokouksen jälkeen useilla kansainvälisillä sopimuksilla mm. 1926 Kansainliiton orjuuden vastaisella yleissopimuksella. Kansainliiton sopimusta täydennettiin vuonna 1956 kattamaan velkaorjuus, maaorjuus, pakkoavioliitot sekä lapsikauppa.
Maailmassa silti on enemmän orjia, kuin koskaan aikaisemmin. YK – käsityksen mukaan tämän päivän orjuutta on ihmiskauppa, lapsiavioliitot, lapsityövoima, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja pakkotyö.
YK:ta laajemman määritelmän asettaa Anti-Slavery International– järjestö. Järjestö pitää orjuutena esim. Intiassa tuttua tilannetta, jossa työntekijä ottaa työnantajaltaan lainan, jolloin koko perhe voi joutua velkaorjuuteen sukupolvien ajaksi.
Anti-Slavery Internationalin määritelmä sulkee sisäänsä Suomessa 90-luvun lamanuhrit perheineen,
sekä Suomessa käytettävän 9€ päivässä työn.
Vai mitä Suvi-Anne Siimes ?
Vai mitä TE-toimistojen johtaja, Työministeri Jari Lindström ?
Kiitos
Hämis