Kaimani Immonen pääsi taas julkisuuden pyöritykseen facebook päivityksellään. En nyt tiedä onko tämä hyvä juttu vaikko paha juttu. Jos meidän puolueemme ei olisi tällaisissa kohuissa matkansa varrella ollut niin tuskin olisimme sellaista kannatustakaan saaneet, että olisimme hallitukseen asti päässeet. Kiitos siis siitä kaikille paheksujille - Jatkakaa samaan malliin.
Mitä tulee sitten itse monikulttuurisuutta vastaan taistelemiseen onkin aivan eri asia, siis sillä tavalla eri, että itse monikulttuurisuus käsitetään niin monella tavalla, että siitä keskustellessa pitäisi ensin sopia mistä keskustellaan.
Useasti perussuomalaisten puhuessa monikulttuurisuudesta puhutaan niistä eri kulttuurien eri säännöistä, joihin tämän yhteiskunnan pitäisi sopeutua. Esimerkkinä otettakoot vaikka romanit ja toisen romanin yläpuolella asuminen ja sen huomioiminen vaikkapa kaupungin asuntotoimistossa. Jos jatketaan romaneista niin jatkettakoot sitten vaikka romanivaatetuksesta, jonka kustannuksiin kunnat osallistuvat - tästä olen aiemminkin kirjoittanut.
En halua sellaista monikulttuurisuutta suomeen, että täällä eri kulttuureilla on erilaiset toimintatavat ja valtion, sekä kunnan hallinnon on kohdeltava eri kulttuureita noudattavia ihmisiä eri tavoin.
Toiset taas käsittävät kulttuurin taiteena, liikuntana ja vaikkapa runon lausuntana.
Kolmas osapuoli voi sitten käsittää monikulttuurisuuden olevan sitä, että suomessa on ihmisiä eri maista.
Neljäs käsitys monikulttuurista voi olla vaikka erilaiset ruuat, pelit, leikit ja kaikki muut tavat.
Minun mielestäni monikulttuurisuutta vastaan taisteleminen ei ole ihmisiä vastaan taistelemista, vaan vahvaa vaikuttamista poliittisessa päätöksenteossa niin, että jokaisella suomalaisella olisi samat säännöt, etuudet ja oikeudet. Tässä yhteydessä sanaa taistelu voi minun mielestäni käyttää. Jos kehotettaisiin käymään ihmistä vastaan niin sana taistelu olisi eri merkityksessä.
Monikulttuurisuudesta väitteleminen on siis aika turhaa jos kumpikaan osapuoli ei väittele samasta asiasta.