Ei. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole olla "itkupotkuraivari" eikä säälipisteiden keruu puhumattakaan uhriutumisesta. Tämä on oma näkemykseni siitä, mitä on tapahtunut,tapahtumassa ja miksi näin on.
Olen ollut ns.entisessä elämässä paperitehtaan työntekijä ja jatkuvan kolmivuorotyön tekijä. Olin tuosta ajasta hetken aikaa myös luottamustehtävissä mukana. Silloin puhuin niiden asioiden puolesta, jotka kulloinkin olivat esillä, niin paperitehtaan kuin oman työosastoni näkökulmasta. Se oli tehtäväni tuolloin. Siihen minut oli valittu.
Kun läksin mukaan politiikkaan, se tapahtui aivan puolivahingossa. Liityin mukaan puoluetoimintaan 2006 ja olin perustamassa paikallisyhdistystä.
Vuoden 2007 eduskuntavaalit olivat ensimmäinen vaalikoitokseni ja noihin vaaleihin läksin aivan "pystymetsästä". Tulos oli itselleni yllätys, positiivisessa mielessä. Vaikka en ollut lähelläkään läpipääsyä.
Ajattelin, että tämä oli tässä, mutta samalla ehdokkuus oli mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kokemus.
Kuntavaalien 2008 ehdokkuus oli jo enemmän suunniteltua, mutta tulosta en tietenkään osannut ennakoida millään tavoin. Tulin valituksi uuden Kouvolan valtuustoon. Siellä olen ajanut kuntalaisten asioita. Siihen minut valittiin.
Olen pyrkinyt aina toimimaan niin, että pyrin ottamaan huomioon kansalaisten palautteen ja etsimään ratkaisuja, joiden kanssa itse pystyn elämään. Aina se ei ole helppoa. Kuntapolitiikan vaikeimmat päätökset ovat liittyneet kouluverkostoon. Kun toisella puolella on talous ja toisella puolella palveluiden säilyttäminen, niin päätösten tekeminen ei ole todellakaan helppoa. Painetta tulee joka puolelta ja varsinkin äänestäjiltä. He odottavat, että juuri heidän näkemyksensä otetaan huomioon. Se on perusteltua ja ymmärrettävää. Toisaalta päättäjät on valittu päättämään.
Olen varmasti tehnyt virheitä, olen ollut joillekin äänestäjille pettymys ja en ole pystynyt viemään juuri heidän mielipidettään eteenpäin. Silti, jossain vaiheessa on pakko tehdä ratkaisu omasta kannastaan. Se tarkoittaa aina sitä, että joku pettyy ja joku on tyytyväinen. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Tulen tekemään virheitä myös jatkossa. En tosin tunne ketään päättäjää, joka olisi aina oikeassa...ehkä yksi Suomesta löytyy.
Päätöksiä tehdään sen tiedon varassa mitä on saatavissa ja silti, myös muut seikat vaikuttavat päätöksentekoon. Yksi vaikutin on pelko äänestäjien reaktioista. Pitää miettiä miten puolueen ja/tai oman kannatuksen käy jos äänestän niin tai näin. Tämä huoli äänien menettämisestä estää tai hidastaa varsinkin vaalien alla isojen ja vaikeiden asioiden päättämisestä. Perussuomalaisia on syytetty populismista jo vuosien ajan. Ja siitä että emme uskalla tehdä päätöksiä. No nyt niitä on tehty ja todella koviakin. Eiköhän jo ole aika haudata puheet siitä, että emme uskalla tehdä päätöksiä tai että kalastelemme suosiota? Äänestäjillä on aina viimeinen sana. He päättävät, ketkä päättävät.
Valtakunnan politiikka on siis ihan oma maailmansa. Toki samoja lainalaisuuksia sielläkin on kuin politiikassa ylipäätään. Enemmistö päättää. Demokratiaan kuuluu äänestäminen. Eri mieltä saa olla. Kompromisseja on tehtävä.
Tämä kaikki oli ainakin itselleni aivan selvää jo kauan ennen vaaleja. Totesin moneen eri kertaan sen, että hallitusvastuu on perussuomalaiselle puolueelle viimeinen testi ja koettelemus. Ja kuten kaikki olemme nähneet, ei sen vastuun kestäminen ole helppoa. Kaikki lupaukset on kuulemma syöty ja mitään ei ole saatu aikaiseksi.
Kun sitten kysyy, että mitä tiedätte perussuomalaisten aikaansaannoksista, niin suuri osa kritisoijista ei edes tiedä mitä kritisoi. Meidän olisi pitänyt joidenkin mielestä saada läpi ihan kaikki oman agendamme mukaisesti. Se ei vaan ole realismia kolmen puolueen hallituksessa. Ei edes kahden puolueen. Yksin se onnistuu, mutta se ei taida olla millekään puolueelle mahdollista.
Hallitusohjelma on eri asia kuin puolueiden vaaliohjelma. Hallitusohjelma sisältää ison määrän asioita joita PS ajoi sinne. Monia äänestäjiämme kiinnostava maahanmuuttoteema esimerkkinä. Maahanmuuton linjaukset(11.9 2015) on vahvasti perussuomalaista käsialaa, mutta yhdessä kahden muun puolueen kanssa sovittu. Mikä muu puolue olisi edes lähellekään tuollaisen paperin saanut neuvoteltua läpi? Ei mikään! Nyt meillä on linjapaperi, jonka pohjalta voimme viedä meille tärkeitä asioita eteenpäin. Sellaisia asioita, joita olisi jo vuosia sitten pitänyt edistää ja ajaa. Nyt se on mahdollista. Eikö se ole hyvä asia?
Kaikki muukin mitä hallitusohjelmassa lukee on yhteisesti sovittu. Jos PS olisi itse saanut kirjoittaa ohjelman, se olisi tietenkin toisen näköinen. Kuten se olisi Kokoomuksen tai Keskustan kirjoittamana ollut.
Kun minua henkilökohtaisesti syytetään siitä, että olen pettänyt omia äänestäjiäni, niin tiedän sanomattakin sen etten voi kaikkien mieliksi olla. Nyt olen mukana päättämässä Suomen asioista. Niin hallituksessa kuin sitten eduskunnassa. Kuvaavaa on se, että minua syytetään samaan aikaan sekä demariksi(tosin viime aikoina vähemmän) ja EK:n "juoksupojaksi". Siitä vaan.
Minun pitää ajaa kokonaisuutta ja tämän kokonaisuuden nimi on Hallitusohjelma ja sitä linjaavat kärkihankkeet.
Ajan nyt siis maan asioita. Siihen minut on valittu.
Olen edelleen perussuomalainen. Olen edelleen Paperiliiton jäsen. Olen edelleen entinen paperiduunari ja olen sitä lopun elämääni. Nämä asiat eivät muutu mihinkään. Taustani on työläistausta. Sekin asia asuu minussa niin kauan kun elän ja hengitän. Enkä tätä ole unohtanut enkä unohda. Jos epäilisin hetkeäkään sitä mitä nyt olen tekemässä, antaisin vastuun jollekin muulle.
Neljän vuoden päästä tiedämme miten maa makaa ja kuinka hallitus on onnistunut tavoitteessaan. Silloin on myös Lindströmin aika vetää johtopäätöksiä. Älkää epäilkö etten siihen pysty. Mutta lainatakseni hienoa elokuvaa Gladiator:" Not yet, not yet"