Kehitysavun synty
Alku oli vaatimaton. Suurena nälkävuonna 1868 lähti 9 miestä matkaan Suomesta. Perillä Ambomaalla silloisessa Saksan Lounais-Afrikassa he olivat 2 vuotta myöhemmin. Näin syntyi Suomen lähetystyö ja samalla Suomen kehitysapu. Suomalaiset loivat Ndongan ja pari muutakin kirjakieltä. He perustivat kouluja ja sairaaloita, paransivat vesihuoltoa ja muita perusrakenteita.
Lounais-Afrikassa suomalaisten pitkäaikainen työ on tuottanut kauniin tuloksen. Namibia itsenäistyi 30-vuotisen taistelun jälkeem vuonna 1990. Suomalaiset pysyivät namibialaisten rinnalla koko vapaustaistelun ajan. He eivät koskaan hyväksyneet Etelä-Afrikan miehitysvallan harjoittamaa rotuerottelua. Namibialaiset jopa ottivat suomalaiset lähetys- ja kehitysaputyöntekijät osaksi omaa perhe- ja sukujärjestelmäänsä. Tasa-aarvo ja demokratia juurtuivat Namibiaan niin hyvin, että se on nykyään Afrikan vakaimpia ja demokraattisimpia valtioita.
Erityissuhde Namibiaan
Tämän kaiken jälkeen Namibia on maa, jossa Suomi tunnetaan ja Suomea arvostetaan. Pari ministeriä ja varapresidentti osaavat suomea; opiskeluaikoinaan Suomen Pankin johtaja Erkki Liikanen ja Namibian nykyinen varapresidentti olivat kämppäkavereita Domuksella. Valitettavasti suomalaiset yritykset eivät ole osanneet tätä maiden läheistä yhteyttä hyödyntää.
Jos Ruotsilla olisi samanlainen läheinen suhde Namibiaan kuin Suomella, Namibiassa olisi nyt Vattenfallin toimittama sähköverkko. IKEAlla ja Hennes&Mauritzilla olisi Namibiassa sekä myymälöitä että tuotantoa. Ruotsalaiset antavat kehitysapua enemmän kuin suomalaiset - ensi vuonna 0,98% BKTsta. Mutta he osaavat myös hyödyntää avun tuomia suhteita ja goodwillia.
Suomalaiset voisivat tehdä saman. Namibiassa noin miljoona ihmistä tarvitsisi kunnon sähköt. Fortum voisi ne heille rakentaa. Vähäsateisessa Namibiassa aurinko paistaa lähes joka päivä, joten suurimman osan sähköistä voisi tuottaa aurinkokennoilla, luoden kyläkohtaisia sähköverkkoja. Maariski on Namibiassa paljon pienempi kuin Venäjällä.
Värikäs namibialainen taide sopisi erinomaisesti suomalaisten kuvioiden rinnalle Marimekon valikoimiin. Myös pienemmille suomalaisyrityksille Namibia olisi erinomainen maa opetella Afrikan kauppaa. Yleinen kauppakieli on englanti ja parhaassa tapauksessa vastapuolen neuvottelija on suomalaisten kouluttama.
Kehitysavun kasvu
Kehitysapu kasvoi ensin hitaasti niin kuin Suomen talouskin. Mukaan tuli uusia maita ja uusia työmuotoja. Nopea kasvu alkoi, kun Suomi liittyi YK:iin vuonna 1955. Samalla valtiolle tuli velvollisuus antaa kehitysapua. 1960- ja 1970-luvuilla valtiosta tuli pääasiallinen kehitysavun rahoittaja ja apu kasvoi nopeasti. YKn suosittelema 0,7% BKTsta saavutettiin Holkerin hallituksen aikana 1980-luvun lopussa. Vasta silloin Suomi pääsi avun antajana samaan suuruusluokkaan muiden Pohjoismaiden kanssa. Näin oli vuoteen 1993 asti.
Avun muodot olivat moninaiset. Osa avusta annettiin YKn kautta. Oli myös kahdenvälistä apua valtioiden välillä; budjettitukea tai suuriakin projekteja, kuten traktoritehdas. Mutta paljon tehtiin ja tehdään myös järjestöjen kautta, joiden projekteja valtio rahoittaa. Osa niistä on edelleen kristillisiä lähetysjärjestöjä, toiset suuria kansainvälisiä järjestöjä, kuten Punainen Riisti tai UNICEF. Syntyi myös lukemattomia nimenomaan kehitysapuun keskittyviä kansalaisjärjestöjä. Järjestöjen kautta apu menee perille ruohonjuuritasolle, esimerkiksi koulutukseen, terveydenhuoltoon ja erilaisiin kylien ja elinkeinojen kehitysprojekteihin.
Ahon hallituksen leikkaukset
Idänkaupan äkillinen loppuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen syöksivät Suomen lamaan 1990-luvun alussa. Valtion budjettivaje kasvoi nopeasti. Jopa Suomen luottokelpoisuus horjui, ja korot nousivat taivaisiin.
Tässä tilanteessa hallituksen oli pakko reagoida. Vuoden 1994 budjetissa kaikesta muusta leikattiin, paitsi puolustusmenoista ja puoluetuesta. Köyhien lapsiperheiden toimeentulotuesta vähennettiin yli 10 %.
Kaikkein jyrkimmin leikattiin kuitenkin kehitysapua. Se puolitettiin 0,7%sta 0,35%iin BKTsta. Samalla luvattiin, että kehitysapu nostetaan takaisin 0,7%iin BKTsta heti, kun Suomen talous sen sallii. Osin Nokian ansiosta Suomen talous toipui nopeasti. Mutta kehitysavun nosto oli hidasta. 20 vuodessa päästiin vain hiukan yli 0,5%n BKTsta. Emme koskaan nousseet uudestaan Pohjoismaiselle tasolle.
PersKeKo hallituksen leikkaukset
Viime kevään eduskuntavaalien jälkeen Suomeen muodostettiin 3 suuren puolueen hallitus, joka sai kansan suussa nimen PersKeKo. Hallituksen ohjelma yllätti useimmat. Vaikka Suomi ei ole akuutissa kriisissä, leikkaukset ovat paljon isompia kuin puolueet Kokoomusta lukuun ottamatta ennen vaaleja lupasivat.
Eniten leikataan taas kehityusavusta, joka putoaa 0,35%iin niin kuin jo Ahon hallituksen aikana. Järjestöjen määrärahoja leikataan 43%, mikä pakottaa lopettamaan äkillisesti vuosikausia rakennettuja yhteistyöprojekteja. Satojen tuhansien apuumme luottaneiden ihmisten elämä järkkyy. Luvattua ruoka-apua ei saadakaan; koulu jää rakentamatta eikä opettajia palkata; sairaalaa ei tule tai ei ole varaa palkata hoitajia ja ostaa lääkkeitä. Pakolaisleireillä ihmisistä ei huolehdita ja entistä useammat lähtevät liikkeelle.
Yhtään uutta suunniteltua projektia ei päästä aloittamaan. Osaavia avustustyöntekijöitä joudutaan irtisanomaan joka järjestössä. Avustustyön osaaminen menetetään. Tästä huolimatta Sipilä ja Stubb kirkkain silmin valehtelevat, että Suomi edelleen tavoittelee kehitysavussa YKn suosittelemaa 0,7% osuutta BKTsta.
Säästöä näistä kehitysavun leikkauksista kertyy 300 milj €/vuosi.
Mitä tämä 300 miljoonaa €/vuosi käytännössä säästää meiltä suomalaisilta? Se on 60€/vuosi henkeä kohti, 5 €/kk. Työttömänä ja toimeentukotuella minulla on varaa ostaa kapakassa noin 1 tuoppi kuukaudessa. Voin siitä luopua, jos sillä pelastetaan Suomen kehitysapu. Parempi ollisi verottaa hiukan enemmän niitä yrityksiä ja ihmisiä, joilla on varaa maksaa. Hätätilassa voimme jopa ottaa tuon verran lisää velkaa. Meillä on varaa auttaa.
Olen 2 kertaa ollut nälkälakossa kehitysavun sekä perussosiaalietuuksien ja toimeentulotuen leikkauksia vastaan. Vuonna 1994 elin vedellä ja suolalla 5 viikkoa ja keväällä 2011 kuukauden. Molemmilla kerroilla painoni putosi noin 20 kg. Sain asioille runsaasti julkisuutta, mutta leikkauspäätökset pysyivät. Kolmatta nälkälakkoa en jaksa.
Siksi olen mukana järjestämässä
Suomen kehitysavun ja hyvinvointivaltion hautajaisia la 3.10. Senaatintorilla.
On pakko protestoida, sillä Jeesuksen sanoin: "Jos minä olen hiljaa, niin kivet huutavat." Emme voi jyrkällä kehitysavun leikkauksella pettää satoja tuhansia tukeemme luottaneita ihmisiä eri puolilla maailmaa. Ajankohtainen pakolaistilanne puoltaisi pikemminkin kehitysavun nostoa 0,7%iin BKTsta, jotta pystyisimme vastaamaan uusiin haasteisiin.
Rikas mies ja Lasarus
Kehiysavun siunaustekstinä käytän Jeesuksen kertomusta Rikas mies ja Lasarus (Luukas 16:19-31). Tuossa kertomuksessa rikas mies elää ylelllisyydessä ja syö liikaakin. Köyhä paiseiden peittämä Lasarus viruu portin pielessä, katselee mässäilyä ja haluaisi syöda edes pöydältä putoavia paloja. Mutta nekin annetaan koirille.
Sekä rikas mies että Lasarus kuolevat. Miten heille käy kuoleman jälkeen, voitte itse lukea Raamatusta.
YK:n suosittama 0,7% BKTsta kehitysapuun olisi todellakin vain murusia vauraan Suomen pöydästä sinne, missä jokapäiväinen leipä ei ole itsestään selvä. Sillä saadaan aikaan paljon, pelastetaan jopa ihmishenkiä. Samalla torjuttaisiin myös koko ajan pahenevaa pakolaisongelmaa, auttaisimme iihmisiä siellä, missä he ovat. Silti haluamme puolittaa jopa tuon murusen. Näin tehdessämme emme ole vertauksen rikasta miestä parempia.
HAUTAANSIUNAUS
Suomen kehitysapu
Sinä synnyit nälkävuosista toipuvassa Suomen Suuriruhtinaskunnassa.
Kasvoit täyteen mittaasi teollistuvan Suomen mukana.
Kuolit toisen kerran puolitettuna
Sipilän PersKeKo hallituksen aikana.
Rukoilemme pikaista yläsnousemustasi jo tässä ajassa.
Näillä sanoilla siunaan hautaan Suomen kehitysavun lauantaina. Sydämeni itkee. Luultavasti myös silmäni kyynelehtivät siunauksen aikana.
Herra, armahda meitä!
Suomen Kehitysavun ja Hyvinvointivaltion hautaansiunaus La 3.10.
Hautajaiskulkue lähtee Elielinaukiolta klo 13.15 ja siunaus toimitetaan Senaatintorilla klo 14.
Tulkaa, ystävät, saattamaan rakkaita vainajiamme, ja kukkien laskussa kertomaan, mitä mieltä olette leikkauksista! Suremme läheisiämme ja rukoilemme heille pikaista ylösnousemusta.