SAK ei myönnä, että sen aika sellaisena järjestönä, kuin se ollut viime vuosikymmeninä on auttamattomasti ohi. SAK toimi niin kauan, kun maassamme oli oma valuuttaa, joka voitiin milloin hyvänsä devalvoida ja siten saada vienti vetämään. Devalvaatio aiheutti aina työntekijöille menetyksiä, mutta ne tulivat viiveellä, eivätkä näkyneet niin selvästi tilipusseissa, kuin palkan alennus näkyisi. Devalvaation jälkeen sitten SAK sai aina pienen hyvityksen duunareiden palkkoihin, mutta loppusaldo, jota vain harvat tekivät osoitti kuitenkin duunareiden kärsineen devalvaatioista.
Kun Suomi liittyi EMU:un ja valuutaksi tuli yhteisvaluutta euro, niin tilanne muuttui täysin. Euroa ei voi devalvoida. Kun Suomi on täysin riippuvainen viennistä, niin euroaikana meidän olisi pitänyt koko ajan olla tarkkana hintakilpailukyvystämme. Mutta niin ei käynyt, vaan SAK:ssa elettiin kuten ennenkin. Kun sitten tilanteeseen havahduttiin noin 10 vuotta sitten, niin alettiin vatuloida, kuten neuvotteluja nykyään kutsutaan ns. kolmikantaisesti keinoista, joilla Suomen hintakilpailukykyä olisi parannettu.
Kolmikanta ei onnistunut työssään parantamaan kilpailukykyä. Hallitukset, kuten esim. Kataisen hallitus oli heikko eikä se pystynyt tekemään tarvittavia päätöksiä, peläten SAK:n reaktioita. Suma pysähtyi paikalleen ja seisoo yhä.
Edelleen SAK vaatii kolmikantaneuvotteluja kilpailukyvyn parantamiseksi. Devalvoida ei voida, on puututtava työehtojen heikentämisiin ja palkkojen alentamisiin. On suoritettava sisäinen devalvaatio. Toimenpiteet ovat vaikea pala SAK:lle, siitä huolimatta he haluavat vaan neuvotella. Nyt on neuvoteltu ainakin 10 vuotta tuloksetta. Jos hallitus edelleen suostuisi vain neuvottelemaan, niin varmaa on vain se, että kahvia ja kampaviinereitä kuluisi paljon, mutta tuloksia tuskin tulisi.
Samaan aikaan maan talouden syöksykierre vain pahenee ja pitkään ei tarvitse neuvotella, kun Brysselin miehet on täällä panemassa asiat kuntoon, kuten Kreikassa.
SAK:n henkiinkäämistaistelu on nyt siirtynyt eduskuntan. Tänään Sipilän hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon, jossa hallitus kertoi niistä toimenpiteistä joihin se aikoo nyt ryhtyä, kun työmarkkinajärjestöt eivät useista pyynnöistä huolimatta pysty sopimaan keinoista, joita nyt tarvitaan. Hallituksen on perustuslain mukaan toimittava maan ja kansan parhaaksi ja siitä on nyt kysymys.
Mutta SAK ei anna periksi. Se vaatii vaan yhä edelleen kolmkantaneuvotteluja, vaikka moneen kertaan on todettu, että sillä tiellä ei valmista synny. SDP eduskuntaryhmässä on kolme tärkeätä vaikuttajaa. He ovat kaikki taustaltaan SAK:n miehiä. He ovat Eero Heinäluoma, Antti Rinne ja Lauri Ihalainen. Kaikki raskaansarjan ammattiyhdistysmiehiä. Kaikki kolme oli tänään eduskunnassa paljon äänessä ja sanoma oli aina sama. Hallitusta arvosteltiin siksi, että se tekee yksin pakkoratkaisuja, kun pitäisi neuvotella kolmikantaisesti. Voi pyhä yksinkertaisuus. Neuvoteltu on vuosia ilman tuloksia ja aina vaan pitäisi neuvotella.
SAK ja sen johto eivät elä tätä aikaa, euroaikaa. Heille ei ole vieläkään valjennut, että maailma on perusteellisesti muuttunut. Kun näin on, niin kysymys onkin vain siitä, että SAK:n johto taistelee vallasta saada edelleenkin päättää Suomen asioista, jotka kuuluvat vain vaaleilla valituille eduskunnalle ja hallitukselle.
Kysymyksessä on siis arvovaltataistelu, jota SAK käy nyt yhdessä SDP:n kanssa jo eduskunnassakin. Eduskunnassa SAK:ta edusti SDP:n edellä mainitut edustajat "vanhan liiton miehet", kuten eräs edustaja heitä tänään kutsui. Suomella ja suomalaisilla ei nyt ole varaa tällaiseen arvovaltataisteluun, vaan hallituksen on hallittava kansan tuella.