Alejandro Jodorowskyn ohjaamassa kulttimainettakin niittäneessä elokuvassa The Holy Mountain (1973) on hieno kohtaus, jossa alkemisti (Jodorowsky itse) muuttaa yhden päähenkilön ulosteen kultakimpaleeksi. Sen jälkeen hän sanoo tälle: ”Sinä olet uloste. Voit muuttaa itsesi kullaksi.”
Vaikka elokuvassa kyse on yksilöistä, samaa periaatetta voidaan soveltaa myös laajemmin yhteiskuntaan. Esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan ”sonnan” voisi muuttaa kullaksi, joksikin josta lopulta hyödymme. Nähdäkseni suomalainen ankeus on juuri tuollaista sontaa. Se on omintakeinen sekoitus itää ja länttä, jossa nuuskan ja mahorkan aromit sekoittuvat, muistuttaen historiasta niin Ruotsin kuin Venäjänkin alamaisuudessa. Tämä hyvin eksoottinen cocktail voisi viehättää turisteja ympäri maailmaa. Kuka tulee Suomeen ihailemaan Burger Kingiä tai Starbucks-kahviloita? Sen sijaan monikin voisi olla kiinnostunut suomalaisesta elämyspuistokonseptista Banksyn Dismalandin tapaan. Se saavutti tänä vuonna Yhdystyneessä kuningaskunnassa suuren suosion – pääsyliput lähes revittiin käsistä.
Samantyyppinen konsepti olisi helppo rakentaa Suomeen käyttämällä pelkästään suomalaisen kulttuurin tarjoamia ominaispiirteitä. Ongelma vain on, että erilaiset ankeudet ja ankeuttajat ovat ripoteltuna ympäri maata. Ne täytyisi koota ja sijoittaa yhdelle rajatulle alueelle. Näin suomalainen ankeus voisi saavuttaa yhdessä paikassa lähes yli-inhimilliset mittasuhteet. Oma ehdotukseni Ankeuslandian sijainnille olisi Espoossa sijaitseva Suomenojan satama. Läheltä löytyy vettä (tarpeen erilaisille todella ankeille vesihuvituksille) ja alueella jo valmiiksi todella ankeat perinteet. Siellä vuosien ajan työskenteli kaupungin työntekijöitä harrastaen mm. yrittäjän aktiivista häirintää ja kiusaamista, sekä ottivat vastaan ”lasisia kukkakimppuja” eli etanolipitoisia lahjuksia. Aiheesta on käynnissä oikeusprosessi ja kyseiset kaupungin työntekijät on siirretty toisiin tehtäviin. Se on virhe – heidät pitäisi palauttaa alkuperäisiin tehtäviinsä Suomenojalle viimeistään sitten kun Ankeuslandiaa laitetaan pyörimään.
On toki totta, että Ankeuslandia on ristiriidassa suomalaisten usein toistaman väitteen kanssa: Suomessa ei ole korruptiota. Eihän sitä ole, kun sitä mitataan yksipuolisesti. Kuten tässä viime kesäkuussa julkaistussa Mtv:n uutisessa todetaan, luvut eivät kerro koko totuutta. Suomelle tyypillinen rakenteellinen korruptio jää piiloon Transparency Internationalin barometrissä, mutta moisen ei anneta haitata myyttiä suomalaisten turborehellisyydestä ja korruptoimattomuudesta. Kyse ei ole vain jostain yksittäisestä Espoosta, vaan esimerkiksi kaupunkien työntekijöiden hämäräpuuhia paljastuu aika ajoin muuallakin. Viimeksi tänään YLE uutisoi kuinka Porin palveluliikelaitoksen johtoon kuuluvia henkilöitä on joutumassa rikostutkinnan alaiseksi epäselvien matkalaskujen takia. Useiden eri puolueiden poliitikkoja on matkaillut akselilla Amsterdam, Zürich, Tallinna, Kuusamo. Kahdeksan hengen seurue yöpyi mm. hotelli Kämpissä joka on tunnetusti hotellien hintatasossa Suomen kärkikastia. Hotelli- ja ravintolalaskuja kertyi aika pino, eikä niitä hyväksytetty asianmukaisesti kaupungin johdolla. Mitä vastinetta porilaiset tällä tavoin käytetyille verorahoilleen oikein saivat?
Vaikka tällainen on vastenmielistä, harkiten toteutetussa Ankeuslandiassa ”maan tapa” voidaan kuitenkin hyödyntää kaupallisesti. Miksi emme tuotteistaisi ehtymätöntä luonnonvaraamme, suomalaista ankeutta? Me suhtaudumme itseemme aivan liian vakavasti. Siinäkin mielessä tällainen itseironinen Ankeuslandia olisi erinomainen tapa kääntää yhteiskuntamme ongelmat hyödyksi ja nostaa tärkeä aihe näkyvästi esille. Tämän ei tarvitse sulkea pois suomalaisen rehellisyyden myyttiä: voimme edelleen jatkaa sen toistamista kuten ennenkin. Ankeuslandiahan suorastaan alleviivaa rehellisyyttämme, sillä se tuo esiin kaiken ankeuden ja siihen liittyvän absurdin tragikoomisuuden! Tietysti ristiriita itäeurooppalaistyyppisen ankeuden ja kiiltokuvamaisen Suomi-kuvan välillä on ilmeinen. Nykyisin ristiriita selitetään pois, valitsemalla näistä (näennäisen) vastakkaisista näkemyksistä yksi ja torjumalla toinen. Sen sijaan voisimme valita molemmat yhtäaikaa ja hyötyä niiden yhteentörmäyksen synnyttämästä energiasta. Tuolla energialla voisimme lumota turistit, ihan silkalla omaleimaisella kulttuurillamme, ilman ylikansallisten tusinaketjujen ja tuotemerkkien vetoapua. Parhaimmillaan sivutuotteena saamme kaikenlaiset ankeuttajat, asemansa väärinkäyttäjät ynnä muut kulttuurimme rikkaudet keskitettyä yhteen paikkaan niin Espoosta, Porista kuin kaikkialta muualtakin Suomesta. Joko aloitetaan?