Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kosketteli MTV:n uutisekstrassa pakolaiskeskustelua. Hän kehoitti aivan perustellusti tarkkaan harkitsemaan, mitä sanoo tai kirjoittaa, ettei joutuisi jälkikäteen katumaan. Katumaan siksi, että jos mielenilmaisu saa vihapuhetulkinnan, siitä kärsii loppuikänsä. Puhuttu puhe tai kirjoitettu sana on kuin lentoon päässyt lintu, takaisin sitä ei saa.
Ehkäpä puhe on saanut hieman varovaisuutta kannanottoihin. Hyvä niin. Ihan kaikkea kun ei kannata julkituoda. Miten se vanha saksalainen sanonta kuuluukaan? Reden ist Silber, schweigen ist Gold - puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa!
Erästä näkökulmaa keskustelu ei kuitenkaan ole juuri sivunnut, ja se kuuluu kuitenkin tärkeimpiin. Kun pakolaisvirta näyttää jatkuvan voimakkaana, viimeisimpien arvioitten mukaan heitä saapuu maahan tänä vuonna - siis kasvaneiden loppuvuoden lukujen perusteella - peräti noin 50 000. Toinen arvio taas kertoo, että kustannus yhtä kohden olisi noin 15 000 euron suuruusluokkaa vuodessa. Ja pieni kertolasku: Tulos 800 miljoonaa tänä vuonna. Paljonko hallitus aikoo toisaalta budjetin osalta säästää taikka korottaa veroja? Loppuarvio saadaan, kun ensi vuoden budjetti, eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä oleva, saa lopullisen muotonsa. Mutta jos nyt esillä olevaa kustannusnippua verrataan budjetin lainamomenttiin, suhdeluku alkaa hahmoittua. Maahantulijoitten aiheuttamat kustannukset ovat jo seitsemäsosa lainanotosta.
Jos - siis j o s - pakolaisvirta ensi vuonna pysähtyisi, tähän myös maksulappu jäisi. Mutta tämä näyttää utopialta. Ollaan siis realisteja. Jos ensi vuonna maahanmuuttajia tulisi tämänvuotinen määrä ja kustannuksetkin olisivat nyt arvioitua suuruusluokkaa, ensi vuonna budjettia rasittaisi 800+800 miljoonaa eli 1,6 miljardia. Samaan kumulatiiviseen kehitykseen olisi sitten syytä varautua myös tulevina vuosina. Uutta vanhojen päälle.
Se siis on arvioitavissa, paljonko maksaa. Siitä ei ole vielä puhuttu, kuka maksaa ja miten. Nostetaanko veroja, karsitaanko menoja vai otetaanko velanoton pysäyttämisen sijasta entistä enemmän lisää velkaa? Paistetut varpuset kun eivät putoile maassa makaajan suuhun, kuten sanotaan. Siksi tähänastiseen keskusteluun toivoisikin puolesta tai vastaan asettelun sijasta realismia. Paljonko maksaa ja kuka maksaa. Kyltit, joissa mielenosoittajat lausuvat kaikki lämpimästi tervetulleiksi, koska Suomi on ystävällinen maa, kaipaisivat vierelleen myös numeroja sisältäviä laskelmia. Ja samaa kaivattaisiin vastustajien heiluttelemien pahvilappusten viereenkin. Ja jos saa hieman vielä täsmentää, joutuu kysymään, ovatko avointa shekkiä suosivat ennen muuta niitä, jotka eivät itse juuri veroja maksa - mutta saattavat sen sijaan joutua leikkausten kohteiksi, tätä nyt tajuamatta tai sen hetkeni innostuksessa unohtaen.
Puhutaan siis ennen muuta siitä, mihin meillä velkaantuvana kansakuntana nykytilanteessa on aitoa varaa; paljonko maksaa ja kuka maksaa. Ehkäpä se antaisi ymmärtämystä myös niillehallituksen toimenpiteille, joita nyt ehdottomasti tarvitaan: Palautussopimukseen pyrkimiseen Irakin kanssa, erilaisten, meillä maksettavien tukirahojen saattamiseen lähemmäs eurooppalaista tasoa sekä Dublinin ja Schengenin sopimusten noudattamiseen EU:n puitteissa tehtävien sopimusvelvotteiden tulkinnan mukaan. Ei ole rahaa ellei ole rahaa, vaikka olisi kuinka rikkaan talon poika!