"Mesikämmen" -blogissa on parin vuoden takaa vierailuarvio tilaisuudesta jossa on useita kristillisiä julkkiksia. Tilaisuudessa itse Leo Meller esitti varsin väkevän salaliittoteorian tyylisen tulkinnan Breivikin surmaamista nuorista. "Nämä nuoret eivät suinkaan huuda kauhusta, vaan he ovat huvittuneita, mitä he luulevat olevan tapahtumassa? He muistavat mitä heille on opetettu Israelin terrorista palestiinalaisia vastaan… ja he kuvittelevat, nyt alkaa, kun ministeri on lähtenyt kaksi päivää sitten, nyt alkaa havainnollistettu draama, jonka tarkoituksena on käytännössä opettaa meille, mitä palestiinalaiset raukat joutuvat kärsimään, kun juutalaiset tulevat yllättäen aseineen ja tappavat palestiinalaisia. Ja ensimmäiset, jotka surmataan, niin heidän viimeiset sanansa eivät suinkaan ole kauhunhuudot, vaan heidän viimeiset sanansa silminnäkijän mukaan ovat “bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!” Ja kun samassa tilaisuudessa Pirkko Säilä neuvoo kanssauskovaisiaan ; "Ohjeisiin kuului mm. se, että kanssauskovaisten väärintekemisistä, synneistä, ei saanut puhua ei-uskovaisille." ei voida olla varmoja saako kristitty oikeastaan kertoa suunnilleen mitään mitä Leo Meller sanoo.
Tartun tässä vetävien salaliittoteoriodien debunkkaamisen sijasta siihen toiveeseen olla hiljaa. Tämänlaisiin tilanteisiin on helppoa suhtautua huvittuneisuudella. Ja onhan se ymmärrettävää ; Kun katsotaan vaikkapa uutisointeja joissa pastoriJoshua Fauerstein kannustaa ase kädessä taisteluun homoja vastaan, kyseessä on varmasti monille uskovaisille kiusallinen asia. Ei siksi, että he kannattaisivat tämänlaista. Vaan siksi, että tuonlainen kuitenkin kuuluu siihen samaan kristittyjen porukkaan johon itse kuulutaan. Ihmiset tekevät oikeasti turhanpäiväisiä yleistyksiä.
Tässä ongelmana on kuitenkin se, että ihmiset tarttuvat liikaakin oikeaoppisuuteen. Henkenä on että ihmisiä selitetään ideologiansa kautta. Kristityt tekevät tätä usein marttyyrinkaapua itselleen pukien tai vihollisien yhteiskunnallista turmiollisuutta hokien. Sävynä on oikea uskonto vs. väärä uskonto. Liberaalilla puolellakin katsotaan helposti uhriutumista, mutta tässä uhristatusta saadaan kuulumalla vähemmistöihin. Molemmissa katsotaan ideologiaa ja sen sisältöä ja niistä tulee sitten intressejä. Joiden mukaisuus tai vastaisuus muuttuu joskus jopa tieteen tuomitsemiseksi. Vaikenemisen pyyntö on ymmärrettävä koska jos kristityn silmiin joku synnintekijä tekee syntiä hän ei määritelmällisesti tee kristillisiä asioita. Näin ollen on helppoa selittää että pahaa tehnyt kristitty "ei ole oikea kristitty". Ja jossain määrin tämä on hyväksyttävissä tältä kulmin.
Merkittävää on kuitenkin se, että jos unohdetaan oppisisällöt ja katsotaan ihmisiä, tilanne muuttuu täysin. Jos asiaa katsotaan vaikka universaalin ihmisarvon kautta, voidaan huomata että vaikeneminen on suojelua. Tästä hyvänä esimerkkinä on Jehovan Todistajia koskenut tuore kohu. Jehovan Todistajat ovat yleisesti ottaen rauhallisia mutta jäseniltään hyvin tarkkaa käytöstä vaativia. Se kuitenkin samalla myös suojelee mediaan annettua kuvaa hyvin vahvasti. Ja tätä kautta Jehovan Todistajien kohdalla on "Jehovan todistajat tuhosivat lasten hyväksikäytöistä tehtyjä merkintöjä estääkseen niiden leviämisen vääriin käsiin. Asia kävi ilmi, kun järjestön vanhin Max Horley oli kuninkaallisen komission lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän tutkimusyksikön kuultavana maanantaina." Maine on niin tärkeää että"Tutkimuksessa on muun muassa selvinnyt, että hyväksikäytön uhrit pakotettiin kohtaamaan hyväksikäyttäjänsä, ja heidät saatiin tuntemaan itsensä syntisiksi." Jehovan Todistajien kirjat suhtautuvat opin tasolla hyvin kielteisesti hyvin moniin seksuaalisiin asioihin ja lapsiin sekaantuminen on yksi näistä. Nämä tekijät ovat siis Todjstajien kannalta "äärimmäisen syntisiä", mutta he kuitenkin päätyvät suojelemaan heitä uhrien sijaan. Koska mediaan annettu kuva on tärkeämpää kuin tämänlaiset pikkuseikat. ~ Jehovan Todistajien toiminnan kokonaisuus tässä tapauksessa on niin omituinen, insestiin viettelevinen tyttöineen, muistiinpanojen tuhoamisineen, että jos minun ideologiassani tehtäisiin tuonlaisia niin kyllä niistä kertominen saattaisikin hävettää niin paljon että en enää kehtaisi puhua niistä.
Olen jopa luullut että hedemien kautta puiden tunnistaminen on jotain jota kristityt voisivat katsoa tässä kohden. Ja tätä kautta jossain eettisessä mielessä "syntiä tekevä" suojelussa itse asiassa tunnustetaan että nuo ihmiset kuuluvat omaan porukkaan. Myötähäpeä ja itseen tuleva häpeä tulee jaetun identiteetin kautta. Jos joku tuonlainen aiheuttaa myötähäpeää ja suojelunhalua ja halua vaieta, ei kristitty oikeasti enää voi sanoa että tyyppi ei oikeasti olisi "oikea kristitty". Koska jos hän ei olisi "oikea kristitty" häntä käsiteltäisiin ihan toisella tavalla.
0